Olin poikani kanssa metsässä geokätköilemässä http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=11382 ja joku innovatiivinen oli piilottanut kätkön noin 8 metrin korkeuteen puuhun. Poika vähän aristi kiipeämistä, joten reipas isä auttoi ja kapusi ketterästi kuin apina puun latvustoon.
Koskas olet viimeksi puuhun kiivennyt vai oletko koskaan?
Koskas olet viimeksi puuhun kiivennyt vai oletko koskaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä keskityn vain hyppelemään seinille, myös tasapökkää hyppely luonnistuu. Tosin kumpaakaan plaatua en ole suorittanut pitkiin aikoihin. Oikeastaan tekisi hyvääkin vähä irrotella ittiään ja rynnätä seinään.
Puukiipeilyä en ole harrastanut ikinä. Puut sinänsä ovat ihania, mutta olen pitäytynyt vain katselemaan niitä. Myös puusta veistetyt kasvot (miehien) miellyttävät.
Tässä muistui mieleen eräs hauska tapaus. Keskimmäinen lapsenlapseni on aivan Mah-do-ton elohopeatyyppi. Ketterästi kiipeilee ihan minne vain.
Hänen ollessa jotain 5 vuotias, niin hän kiipeili jokapaikkaan oikein urakalla.
Kerran hän ja poikani (isä) olivat menossa kylään pojan kaverin luo. Poika oli sanonut tälle lapselle, että saa tulla sillä ehdolla mukaan, että EI KIIPEÄ mihinkään. Poika lupasi.
Kyläpaikassa sitten istuskelivat takapihalla rupattelemassa.
Hetken kuluttua kuului lähipuusta, oikein ylhäältä pieni ääni, joka lausui Hyvin kohteliaasti ja kirjakielellä:
- Anteeksi, mutta voisiko joku ystävällisesti auttaa minut täältä pois.
Poika oli, lupauksista huolimatta, kiivennyt puuhun, mutta ei enää ollut uskaltanut tulla alas.
Hänet saatiin alas tikapuita käyttäen ja hyvin vaivalloisesti, koska puussa oli paljon kuivia oksia, jotka katkeilivat, jos vääriin oksiin astui.
...tuo kun kiivetään ylöspäin ja liian korkealla...
Varmasti monet vanhemmat ovat joutuneet jälkikasvuaan auttamaan puusta alas. Siinä mielessä ihmiset ja kissat ovat samanlaisia, ylöspäin pitää mennä miettimättä pääseekö takaisin alas.