Lonkkaleikkaus Porvoon sairaalassa?

ihan asiallisesti kysyin. Toki lääkärihenkilöstä ei tarvitse sanoa mitään. Lähinnä tuo Porvoo nyt vain kiinnostaa kun en koko paikasta tiedä yhtikäs mitään...

Leikkaako nimenomaan tuo lääkäri lonkkasi? Esimerkiksi ortopedian ylilääkäri tai joku muu lääkäri voi tehdä tutkimukset poliklinikalla, mutta varsinaisen leikkauksen voi tehdä joku muukin lääkäri. Näin kävi minullakin Peijaksessa. Ylilääkäri koulutti leikkaussalissa erikoistuvaa lääkäriä leikkauksessani, omalta kohdaltani leikkaustulos oli todella hyvä.

Kiva, kommentoit. Aha. Just noin se voikin mennä, toisaalta helpottavaa ymmärrystä annoit. Ao ja em lääkäri tutki ja johtaa siis tilannettani, esiintyy kuin olisi leikkaava henkilö, mutta oikeastaanhan tiedän, että salissa toki muitakin, kuten koulutettavia. Hieno kuulla, että sinulla meni 'todella hyvin'. Myönnän, että alan olla paniikissa kaikkine järjestelyineen, vaikkei vielä ole päivämäärääkään. Mitähän ikäluokkaa sinä olet ja siis lihaskuntotaustaa tässä funtsaan ja muutakin kuntoisuutta. Huiiih!

Varmaan aikamoista rutiiniakin leikkaukset ovat niitä tekeville, että sikäli turvallista, eikä niin ihmeellistä. Potilaan näkökulmasta vaan tuppaa niin kauhistuttaan. Sinäkös kaiken kuulit, mitä salissa tapahtui, koulutuksenkin! Onko puudutus mielestäsi siedettävä ratkaisu siis? Tietysti vielä puhun ja kyselen kaikkea leikkaavan sairaalan kanssa ennen leikkausta, mutta nyt vielä olen niin levällään, että tässä pääse paniikkia projektin tuntemattomuudesta väliin!

Tarkennan vielä että oma leikkaukseni oli polven tekonivel ja sen vuoksi olin epiduraalipuudutuksessa. Kuulin siis kaiken keskustelut, vasaroinnin ja sirkkelin vinkunat. Eiköhän yleensä pyritä leikkaamaan puudutuksessa, mutta nukutuskin on mahdollinen jos puudutus ei onnistu tai on muita esteitä.
Leikkaushetkellä olin puolivälissä kuuden ja seitsemänkympin. Ennen leikkausta kävin kunnallisessa fysioterapiassa ja kevyessä kuntojumpassa jolla pyrittiin vahvistamaan jalkojen lihaksia. Muuten kuntoni ei ollut mikään erityinen, eihän tuolla kipeällä jallalla paljon liikuttu (kävelykeppiä käyttäen).

Kiitän sinua vielä valoisasta, positiivisesta kertomuksestasi. Samaa ikää olen kuin sinä tuolloin, ja vaikka sinulla oli polvi ja mulla on lonkka kyseessä, niin suurinpiirtein voi vertailla. Sanotaan jopa, että polvi on vähän hankalampi leikattava, kun se on monimutkaisempi rakenne sekä polven jälkeen liikkeelle lähtö hieman kinkkisempää kun lonkan jälkeen, sillä yleensähän lonkan jälkeen seuraavana päivänä jo aletaan jalalla varaamaan ja kävelemään! Se on aika vauhtia. - Toteat että kaikki meni todella hyvin. Ja jos verrata voi ja siinä ideaa, niin kuntoni saattaa olla parempi, silla olen tähän asti kuljeskellut ja bodaillutkin aika hyvinkin ja ilman apuvälineitä liikun. Lihasvahvistusta kantsii joka tapauksessa tehdä kaikin tavoin kuin voi, vaikka kävelylenkit jääneet. Kyllä se puudutus ilmeisesti on, jota sitten käytetään, mutta kuulemma saa pitävät kuulokkeetkin korviin, jollei halua remonttihommien ääniä kuunnella. Sinä olitkin tosi reipas tässä suhteessa, mutta tulee mieleeni, että polvileikkauksessa se asentokin kyllä ollee jotenkin helpompi, mutta kun lonkkaa jyskytetään, niin siinähän heilahtelee koko keho. Nooh, en huolehdi vaikka pelottaa, se on rutiinia ja kaikki on hyvin järjestetty parhain päin tilanteeseen nähden. Kiitos, hei.

Minutkin avustettiin jaloilleni seuraavana päivänä, mutta montaa askelta ei silloin otettu. Siitä se sitten lähti vähitellen.
Tuosta puudutuksesta vielä huvittavia ajatuksia. Aivoihin jäi "ohjelmointi päälle" että jalat on alhaalla eikä siinä tajunnut niiden liikuttelua lainkaan. Leikauksessa tuntui kuin joku olisi heilutellut leikkauspöytää allani, vaikka minä olin se joka liikkui. Puudutuksen lisäksi annetaan rentouttava oheislääkitys joten itse ei tajua ottaa kovin vakavasti "remonttimiesten" työn ääniä, eikä niistä puheistakaan pysynyt koko aikaa kärryillä.

Hei, haluatko kertoa, miten leikkaus sujui? Mitä sinulle nyt kuuluu?