Kai kolmen kirjan jälkeen voi itseään jo ammattilaiseksikin sanoa. Jälki vaan ei vakuuta.
Laine aloittaa kaukaa, Angolan sisällissodan ruumiskasoista ja tuuskahtaa lopulta turvalleen Kulosaaren orapihlaja-aitaan. Tästä jäi mielikuva, jotta kirjoittajalla on ollut noin kolme erillistä tarinantynkää. Mistään ei ole kehittynyt oikein mitään, joten alkiot on lyöty samoihin kansiin ja lopputulos on sen mukainen.
Täsmennän.
Lissabonissa eläkkeelle vetäytynyt palkkamurhaaja odottaa soittoa . Viimeistä keikkaa. Odottanut jo kymmenen vuotta. Kas kuin kellariin haudattu kännykkä on pitäny latauksensa ja saa kenttää? No lopulta soitto soi ja Seutula kutsuu. Ammattimaisen palkkamurhaajan työhön kuuluvat harhautusoperaatiot on kuvattu, mutta kovasti ennen luetun tuntuista lentelyä. Mistään ei koskaan selviä miksi ja kuka haluaisi näin mutkikkaasti päästä eroon suomalaisesta myyntimiehestä. Kun metron alle työntäminen olisi kustannustehokkaampaa, kunhan Kulosaaren asema taas aukeaa.
Rinnalla kulkee tarina tapahtumatuottajasta, Sevestä. Tee-se-itse-ammattilaisesta joka pörrää stadin yössä huumeiden voimalla. Ammatti lie uusi kotimaisen dekkarigenren henkilökirjossa eikä bisneksen rutiineista kaksista kuvaa tule, kun keikat menee persiilleen sen vähä mitä hän niitä ehtii hoidella naisten hoitelun ohessa.
Pikkusen epäuskottavaa on näiden kahden hiipparin pari satunnaista kohtaamista .
Sekin kummeksuttaa, kun Seveä kuskaa taksillaan yöelämässä lankomies, eikä kumpikaan muka tunne toistaan.
Kun sekaan heitetään siskon pelikierre, siskontytön anorexia, oma ero, ammatissa eteneminen , privaattistripparin väkivaltainen exä ja huumekaupan vaikeus onkin semmonen soppa koossa että pohjaan palaa.
Jäljelle jää vaikutelma muutamasta vauhdikkaasta kohtauksesta, joita ei mikään logiikka tai juoni sido yhteen.
Laine aloittaa kaukaa, Angolan sisällissodan ruumiskasoista ja tuuskahtaa lopulta turvalleen Kulosaaren orapihlaja-aitaan. Tästä jäi mielikuva, jotta kirjoittajalla on ollut noin kolme erillistä tarinantynkää. Mistään ei ole kehittynyt oikein mitään, joten alkiot on lyöty samoihin kansiin ja lopputulos on sen mukainen.
Täsmennän.
Lissabonissa eläkkeelle vetäytynyt palkkamurhaaja odottaa soittoa . Viimeistä keikkaa. Odottanut jo kymmenen vuotta. Kas kuin kellariin haudattu kännykkä on pitäny latauksensa ja saa kenttää? No lopulta soitto soi ja Seutula kutsuu. Ammattimaisen palkkamurhaajan työhön kuuluvat harhautusoperaatiot on kuvattu, mutta kovasti ennen luetun tuntuista lentelyä. Mistään ei koskaan selviä miksi ja kuka haluaisi näin mutkikkaasti päästä eroon suomalaisesta myyntimiehestä. Kun metron alle työntäminen olisi kustannustehokkaampaa, kunhan Kulosaaren asema taas aukeaa.
Rinnalla kulkee tarina tapahtumatuottajasta, Sevestä. Tee-se-itse-ammattilaisesta joka pörrää stadin yössä huumeiden voimalla. Ammatti lie uusi kotimaisen dekkarigenren henkilökirjossa eikä bisneksen rutiineista kaksista kuvaa tule, kun keikat menee persiilleen sen vähä mitä hän niitä ehtii hoidella naisten hoitelun ohessa.
Pikkusen epäuskottavaa on näiden kahden hiipparin pari satunnaista kohtaamista .
Sekin kummeksuttaa, kun Seveä kuskaa taksillaan yöelämässä lankomies, eikä kumpikaan muka tunne toistaan.
Kun sekaan heitetään siskon pelikierre, siskontytön anorexia, oma ero, ammatissa eteneminen , privaattistripparin väkivaltainen exä ja huumekaupan vaikeus onkin semmonen soppa koossa että pohjaan palaa.
Jäljelle jää vaikutelma muutamasta vauhdikkaasta kohtauksesta, joita ei mikään logiikka tai juoni sido yhteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.