Koirani on 3v leikattu seropiuros.
Energipommi yön jäljiltä, todella leikkisä luonteelta - hyväksyy toiset koirat: niin uroot kui naarat, kuhan eivät hyökkää kimppuun.
Nyt olisikin tarkoitus kahtella kaveria, koska koen että on se kivempi päiviä vietää kaverin kanssa kuin yksin sillä välin kun olen töissä.
Nyt kysymykseni onki:
Kumpiko kannattaa hankkia kaveriksi: naaras- vai urospentu?
Millä todennäköisyydellä urokset tulevat toimeen, kun meillä ainakin hyväksyy kaikki koirat. Jos ottaa 8vkoisen pennun?
Energipommi yön jäljiltä, todella leikkisä luonteelta - hyväksyy toiset koirat: niin uroot kui naarat, kuhan eivät hyökkää kimppuun.
Nyt olisikin tarkoitus kahtella kaveria, koska koen että on se kivempi päiviä vietää kaverin kanssa kuin yksin sillä välin kun olen töissä.
Nyt kysymykseni onki:
Kumpiko kannattaa hankkia kaveriksi: naaras- vai urospentu?
Millä todennäköisyydellä urokset tulevat toimeen, kun meillä ainakin hyväksyy kaikki koirat. Jos ottaa 8vkoisen pennun?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos koira viihtyy toisten koirien seurassa, niin se hyväksyy myös samaa sukupuolta olevat koirat.
minkä rotuisen aiot hankkia? Rodut määrittelevät paljon.
Koiran tottumus toisiin koiriin sekä yksilö sen ratkaisee: ei rotu.
toiset ei vaikka ulkona tulisivat toimeen, on eri asia ollakkin kotona 24 t yhdessä, mieti että rodut natsaa yhteen, myös liikunnan, ruokinnan ja aktivoinnin kantilta, niin pääset helpommalla itekkin. Jos toinen tosi aktiivinen, nälkäinen aina, niin tulee äkkiä riitaa jos toinen saa ruokaa useammin ja omistajan aikaa jatkuvasti enemmän. Kyllä se roduista lähtee, toki ykislöerot myös aina huomioitava. Mutta et voi ottaa pelkän ulkonäön perusteella.
Minun tuntemiani sopuisia rotuyhdistelmiä (asuvat samassa perheessä) ovat muun muassa seuraavat:
- dobermanni (uros) & suomenpystykorva (uros)
- beagle (uros) & harmaanorjanhirvikoira (uros)
- beagle (uros) & japaninpystykorva (uros)
- portugalinvesikoira (narttu) & harmaanorjanhirvikoira (narttu)
- saksanpaimenkoira (narttu) & keskikokoinen villakoira (uros)
- saksanpaimenkoira (narttu) & alaskanmalamuutti (narttu) & jackrussellinterrieri (narttu)
- vehnäterrieri (narttu) & cockerspanieli (uros)
- suomenlapinkoira (uros) & cockerspanieli (uros)
- dogo argentino (narttu) & (tiibetinterrieri (narttu)
-bullmastiffi (narttu) & amerikanstaffordshirenterrieri (narttu) & karkeakarvainen mäyräkoira (uros)
- lyhytkarvainen collie (narttu) & venäjäntoyterrieri (narttu)
- kuvasz (uros) & buhund (uros) & rottweiler (uros)
- 2 berninpaimenkoiraa (uros ja narttu) & suomenajokoira (uros)
Tällaisia koiralaumoja roduiltaan olen ainakin tavannut samoista talouksista/perheistä asumasta, eikä mitään tappeluita ole omistajien mukaan koirien välillä syntynyt, vaan sopuisasti on koirien elämä laumoissaan sujunut, kun oikein ollaan koiria kohdeltu ja hyvistä suvuista (koirien vanhemmat kilttejä) hankittu.
Ja koko ajan vuosikymmenten kuluessa ja uusiin ihmisiin tutustuessani tapaan vain uuden laisia koiralaumoja heidän tutuillaan, joissa on sekaisin vaikka mitä koirarotuja.
Itselläni on tällä hetkellä lunnikoira ja länsigöötanmaanpystykorva. Molemmat ovat uroksia ja viihtyvät keskenään.
Mitä sellaisia koirarotuja on, jotka eivät sopeudu elämään samassa perheessä toisten koirien kanssa ? Saisinko kuulla esimerkkejä ?
Osa molossiroduista on varsinkin sellaisia, ettei auta samaa sukupuolta olla täysin keskenään talossa. Tietysti on niitäkin, jotka tulevat toimeen keskenään mutta lähtökohtainen oletus on (kai joka rodulla?) että kahta vahvaa ja reviiritietoista urosta ei ainakaan yhteen. Jos koiralleen kaverin haluaa, niin ei palvele tarkoitusta joutua eristämään koirat eri puolille taloa.
Alkuperäiselle suosittelen narttua. Eri sukupuolta olevat tulevat todennäköisesti paremmin toimeen keskenään, vaikken missään nimessä sanokkaan että uroskoirat keskenään on mahdoton yhtälö.
Uroskoirasi on kerta leikattukin, niin ei tarvitse vahinkopelonkaan kanssa elää.
Se on sitten varmaankin jotenkin sattumaa, että kaikki nuo minun tapaamani koiralaumat ovat käyttäytyneet aivan sosiaalisesti keskenään, eivätkä ole haastaneet kuulemma riitaa vieraidenkaan koirien kanssa, vaikka rotuja niissä on niin eri sorttisia.
Eilen taas muuten tapasin taas uuden laisn koirakolmikon: bernhardinkoira (narttu) & tiibetinspanieli (narttu) & labradorinnoutaja (uros). Omistajansa mukaan se on hyvin toimeentuleva koirajengi :-)
Mutta loppujen lopuksi aloittaja joutuu itse tekemään päätöksensä. Minun käsitykseni mukaan koiranpentu ottaa yleensä mallia perheensä vanhemman koiran käytöstavoista. Mutta sinunkin vinkkisi voi olla hyvinkin tärkeä, eli nimenomaan rotu on se joka ratkaisee rauhan. Kullakin meillä on omat kokemuksemme ja käsityksemme eri asioista :-)