Avioero edessä ja mulla muutto lasten (6v ja 1v) kanssa n. 500km:n päähän miehestä töiden ja tukiverkostoni luo. Lasten isä ei ole ottanut mitään kantaa tapaamis-asioihin. Miten olette hoitaneet tapaamiset näin pitkän matkan päästä tai vinkkejä miten kannattaisi tehdä? Pienempi on ollut kanssani koti-hoidossa ja aloittaa nyt päivähoidon uudessa kaupungissa.
Kerran kuussa? Useammin? Missä, ei kai lapsia voi ajeluttaa lähes 7 tuntia autossa edestakaisin kovin usein...?
Mies on kovin halukas lapsiaan näkemään mutta miten käytäntö sitten sujuu... :(
Kerran kuussa? Useammin? Missä, ei kai lapsia voi ajeluttaa lähes 7 tuntia autossa edestakaisin kovin usein...?
Mies on kovin halukas lapsiaan näkemään mutta miten käytäntö sitten sujuu... :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
"työ ja tukiverkosto on 500 kilsan päässä" Heh... tuo on niin tyypillinen selitys yhärille joka yrittää hakea oikeutusta itsekkäälle toiminnalleen!
KUKA haluaa muuttaa sinne 500km päähän?
Haluaako lapset OIKEASTI muuttaa sinne SINUN mielihalujesi vuoksi ilman että houkuttelet ja manipuloit heitä sinne muuttamaan?
Kun sinä haluat erota ja isälle&lapsille vittuillessas haluat muuttaa mahdollisimman kauas isästä niin oletatko sinä että sinun lapsesi ja lasten isä olisivat jotenkin korvausvelvollisia SINUN oikkuihisi??
Tottakai SINÄ kustannat joka ikisen sentin mitä koituu SINUN itsekkään halusi aiheuttaman välimatkan myötä ja annat lastesi viettää YHTÄ PALJON aikaa isänsä luona kuin sinullakin! (tottakai pidät lasten puolta ja heillä on se lain suoma oikeus kumpaankin vanhempaansa vai?????)
Tuo yhäriruikuttaja hakee täältä tosiaan vaan sitä hyväksyntää ja selkään taputtelua muilta ruikuttajilta ja paskat nakkaa lapsistaan! Noita tulevia yhäriruikuttajia ilmestyy tänne tasaisin väliajoin hakemaan oikeutusta omille oikuilleen vaikka tietävät tasan että puukottavat lapsiaan selkään.
No mies meidät jätti joten eipä ole ero minun halusta kiinni! Ja toiseksi, jos olen aikoinaan ainoastaan miehen perässä Helsinkiin muuttanut ja oma suku ja kaverit on pohjoisessa niin täälläkö minun pitää yksin elää ja jaksaa vaan sen takia että kerran niin tyhmästi tein ja luotin toiseen...?! Missähän se tukiverkko sitten on mulle ja lapsille, mies ja sen uus perhe ilmeisesti...?! En tiedä minkälaisen lapsen etu se on, että äiti on työtön ja masentunut ja koittaa selvitä yksin kaikesta kun tarjolla olisi tasapainoisempaakin elämää isovanhempineen jne. Toki isä asuu lähellä mutta jos kuitenkaan ei lapsiaan näe kuin kerran kuussa niin mitä väliä.
Ja kolmanneksi, en hae oikeutusta enkä hyväksyntää asialle vaan kysyn neuvoja muilta, joiden lapsilla on pitkä välimatka äidin ja isän välillä?? Mistään kostosta ei todellakaan ole kysymys, onhan se sekä lasten että mun etu, että isä olisi lähellä kaikkien jaksamisen kannalta. Mutta niin vain ei voi tässä tilanteessa olla, ellei lasten isä sitten halua muuttaa lähemmäs lapsiaan. Sitä tuskin tekee koska hänen tukiverkostonsa löytyy pk-seudulta...
laspet isälle silloin kun hänellä on lomaa, mikäli siis työssä käy.. Eihän siinä muuten ole paljon järkeä että lapset isän luo, isä vie ne hoitoo ja menee töihin......?
"Ja toiseksi, jos olen aikoinaan ainoastaan miehen perässä Helsinkiin muuttanut ja oma suku ja kaverit on pohjoisessa niin täälläkö minun pitää yksin elää ja jaksaa vaan sen takia että kerran niin tyhmästi tein ja luotin toiseen...?! " Tämä on minunkin taustani...Mutta elämässä kun ei ole sitä ennustettavuutta, tänne etelään minä kotini yksin loppujen lopuksi päätin rakentaan, olihan luonut tännekin oman sosiaalisen verkostoni ja töitäkin olen täältä saanut.
Suku ja kaverit ovat täällä käyneet lievittämässä koti-ikävää, me vuorostaan vieraillemme siellä. Tärkein tuki ja turva meidän arjessamme on ollut, lasteni isä.
Mä asun kahden mukulan kanssa Helsingissä ja exäni pohjois-pohjanmaalla. Hän käy tapaamassa lapsiaan kerran kuussa pidennetyn viikonlopun ajan (vuokraa pienen kämpän siksi ajaksi) ja kulut maksetaan suunnilleen puoliksi kun meillä yhtä suuret palkat, vähän enemmän isä maksaa. Sitten loma-aikoina hän hakee lapset luokseen. Viikonlopun kerrallaan ovat, pienempi 2v joten pidempään ei olla vielä pidetty.
Meille tämä järjestely on sopinu. Ja se oli iha lastenvalvojan suositus että isä tulis lasten luo eikä toisinpäin kun pienistä on kysymys ja matka pitkä.
Mun tyttö asuu äitinsä ja siskopuoliensa kanssa pääkaupunkiseudulla ja lentää mun luo aina koulujen loma-aikoina osaksi lomaa. Mä maksan matkat, eikä haittaa yhtään kun halvallahan ne lapset lentää. Muuten ei nähdä mutta soitellaan ja skypen välityksellä jutellaan. Kesällä käyn lomalla tytön luona.
Laki vaikenee kuljetuksista tapaamisiin. Yleistä on, että tapaajavanhempi huolehtii kuljetuksista. Tosin joskus kiinnitetään huomiota myös siihen, kumpi on muuttanut pois. Se kumpi huolehtii kuljetukset, saa kuljetuskustannukset vähennykseksi elatusapulaskelmassa.
Avustin juuri etävanhempaa yhdessä tapauksessa, missä välimatkaa oli 450 km. Lopputulos oli se, että vaihto puolessa välissä. Molemmat joutuvat ajamaan ja osallistumaan kuluihin. Tapaus poikkeaa teidän tapauksesta siten, että vain yksi 5 v. lapsi. Tapaamisia harvoin, mutta pitkät tapaamiset.
Finnair ottaa yli 5 v lapsia ns. yksinmatkustavina lapsina. Lapsista huolehditaan koko lennon ajan.
1-vuotiaan tilanne on vaikea, koska eron äidistä ei tulisi olla pitkä, mutta toisaalta jotta kiintymyssuhde isään syntyy/säilyy, tulisi tapaamisia olla usein. Pienelle suositellaan lyhyitä tapaamisia (max. 1-2 yötä kerralla) usein. Pieni lapsi unohtaa nopeasti. Todella vaikea tilanne lapsi - isäsuhteen kehitykselle.