Jos voisin käskeä sydäntäni,
käskisin sen rakastamaan.
Käskisin sen luottamaan,
unohtamaan menneen.
Mutta ei se kuuntele minua.
Ei se enää usko minuakaan.
Syyttää vain jokainen ilta,
jokaikinen aamu.
Minähän sen johdatin tielle,
jolla petos väijyi.
Tielle, jolla totuus iskettiin sen kasvoille.
Kylmänä ja viiltävänä.
Ehkä veitsi, joka sydämeen iskettiin
oli liian terävä, liian kylmä ja liian suuri.
Ehkä haava joka syntyi on liian syvä parantuakseen.
Tai, ehkä arpi joka jäi on vielä liian kipeä.
Toipuuko se koskaan?
Saako se vielä joskus tuntea lämmön?
Tuntea sisällään rakkauden liekin?
Saako se vielä joskus jakaa lämpöään?
Saako?
Jos voisin, käskisin sitä.
käskisin sen rakastamaan.
Käskisin sen luottamaan,
unohtamaan menneen.
Mutta ei se kuuntele minua.
Ei se enää usko minuakaan.
Syyttää vain jokainen ilta,
jokaikinen aamu.
Minähän sen johdatin tielle,
jolla petos väijyi.
Tielle, jolla totuus iskettiin sen kasvoille.
Kylmänä ja viiltävänä.
Ehkä veitsi, joka sydämeen iskettiin
oli liian terävä, liian kylmä ja liian suuri.
Ehkä haava joka syntyi on liian syvä parantuakseen.
Tai, ehkä arpi joka jäi on vielä liian kipeä.
Toipuuko se koskaan?
Saako se vielä joskus tuntea lämmön?
Tuntea sisällään rakkauden liekin?
Saako se vielä joskus jakaa lämpöään?
Saako?
Jos voisin, käskisin sitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
käskeä sydäntään noihin hyviin tekoihin
mitä tässä runossasi kerrot.
Vaikuttavasti kirjoitettu voimakas runo
joka ei jättänyt kylmäksi. Olen tunnetusti huono
tulkitsemaan kenenkään runoja. Sanoisin kuitenkin
että runoilija tässä on petetty/jätetty ei uskalla
enää uskoa rakkauteen.
Olen valtavan iloinen saadessani lukea
kirjoittamasi syvällisen runon kaikkeni kysymyksineen Ceero, kiitos siitä!
Suojelee itseään, ehkäpä vähän ylisuojelevainenkin..
Mutta runosi oli hieno ja puhutteleva.
Kun uskosi horjuu.
Kun rakkauden torjuu.
Tekee kipeää.
Kun uskaltaa kääntää sivua.
On monta mutkaa viellä kulkea.
Liian paljon haavoja.
Silloin se kasvattaa arpikudosta.
Mut senhän voi hyväillä pehmoiseksi.
Ja hoitaa hellästi.
Ei unohtamalla.
Vaan parantavalla ajatuksella.
Kyyneleet kostutti runosi.
Upean surullisen koskettavaa.
Sinä sen osaat.
Kiitos jälleen lukuhetkestä.
Hyvää yötä ja huomenta.
Olet runojen ystävä.
Mitä sydän todella haluaa
halusi oikeasti
sen jälkeen on turha levitellä käsiään
paloa tukahduttaa
sydän tahtoo palaa vaan
kaikille, jotka jaksoitte runon lukea.
Sydäntä lämmittävän empaattista on palautteenne.
Kiitos