Hei!
Tilanne on nyt tällainen. Meille muutti viime keväänä miehen poika. Kohta 13-vuotias. Samaan syssyyn tein positiivisen raskaustestin. (lasta yritetty 5 vuotta.) Nyt minulla on suuria ongelmia miehen kanssa, miehen lapsen kanssa ja itseni kanssa.
Ongelmat johtuvat pojasta. Toki ymmärrän, että poika on käynyt ison elämänmuutoksen tullessaan meille asumaan. Muuttoprojekti oli pitkä ja ruma pojan äidin taholta eikä asiat ole vieläkään helpottunut. Poika itse halusi muuttaa meille. Ilmoitti yhtäkkiä asiasta ja 4 kk:n ajan häntä käytettiin sossun kuultavana ja psykologejen arvioitavana koska äiti selitti sossuun että isä on aivopessyt pojan. Mutta täytyy kyllä sanoa että yhtä puuntakaa tämä asia meille tuli kun äidillekkin. Sossussa näkivät asian niin että pojan muuttohalut eivät ole pelkkä päähänpisto vaan hän on tosissaan asian suhteen. Nyt pikku hiljaa poika on kertonut ongelmistaan äidin kanssa ja uuden isäpuolen.
No kuitenkin..Poika on alkanut pikkuhiljaa "syrjimään" minua ja yrittää koko ajan mustamaalata minua isänsä silmissä. Ja isä on paljon pois kotoa joten joudun olemaan kahdestaan pojan kanssa paljon. Hän valehtelee, ei noudata sääntöjä ja kyseenalaistaa kaiken mitä hänelle sanon. Kun mieheni kysyy pojalta asiasta, hän kieltää kaiken ja keksii jotain ihan muuta. Mieheni ohittaa asiat sanoen että ei se varmasti ymmärtänyt mitä tarkoitit.
Nytkin poika vaatimalla vaati uutta läppäriä ja puhelinta. Puhelimen pitäisi olla vähintään iphone, jotta hän olisi tyytyväinen ja voisi sen takia luopua tietokoneesta. Olemme joutuneet ostamaan hänelle muutaman kuukauden aikana hirveästi tavaraa ja harrastevälineitä, kaikki vaatteet. Äidiltä ei saatu yhtään mitään matkaan. Ainoastaan ne vaatteet mitkä pojalla oli päällä tänne muuttaessa. Lapsella ei kuulemma ole omaisuutta vaan hänen tavarat on äidin omaisuutta.
Yritin useana iltana kääntää pojan päätä iphonesta, selittämällä kuinka paljon olemme joutuneet koko ajan ostamaan ja nyt minä jäin työttömäksi niin edessä on pari tiukkaa kuukautta rahan suhteen, ennen kun päätösiä tulee rahojen suhteen. Pyysin suoraan sanottuna sympatiaa ja joustoa noiden asioiden suhteen. Ja lisäksi vauva syntyy parin kuukauden kuluttua emmekä ole pystyneet hommaamaan vauvalle yhtään mitään vielä koska olemme yrittäneet pojalle hommata kaikki välttämättömät ensin.
Poika tokaisi minulle että hänkin voi käyttää tuollaisia tekosyitä että voivoi kun tilanteet muuttuvat.
Sanoin pojalle että minä en ikinä ostaisi vauvalle mitään ylimääräistä jos se olisi pois hänen välttämättömistä tarpeita. =ei reagtiota.
Nämä tilanteet on aiheuttaneet hirveitä ristiriitoja joka on kiristänyt minun ja miehenikin välejä. Olen kyseenalaistanut mieheltäni mikä minun asemani tässä talossa on kun hän hyväksyy poikansa käyttäytymisen minua kohtaan. Mieheni väittää että minun pitäisi olla aikuinen ja ei välittää nuista asioista. Se taas saa minut raivon partaalle. En tunne enää olevani kotona vaan olen joku ylimääräinen ihminen joka on syrjäytetty ja on vaan hyväksyttävä asiat.
Voin kyllä sanoa että hormoonit eivät sovi minulle ja tiedän että mieheni on oikeassa siinä että ylireagoin välillä pikkusen liikaa, ettei asia ollut noin vakava. Minulla varmasti on raskauden takia jotenkin lyhyempi pinna.
Onko kenelläkään minulle oikeasti neuvoja miten minun pitäisi jatkaa tästä? miten voin työstää tätä teinin uhmaa, miten saavutan paikkani tässä talossa? En usko että muissakaan talouksissa toinen aikuinen veetään matalaksi lapsen edessä. Olenko väärässä?
Tilanne on nyt tällainen. Meille muutti viime keväänä miehen poika. Kohta 13-vuotias. Samaan syssyyn tein positiivisen raskaustestin. (lasta yritetty 5 vuotta.) Nyt minulla on suuria ongelmia miehen kanssa, miehen lapsen kanssa ja itseni kanssa.
Ongelmat johtuvat pojasta. Toki ymmärrän, että poika on käynyt ison elämänmuutoksen tullessaan meille asumaan. Muuttoprojekti oli pitkä ja ruma pojan äidin taholta eikä asiat ole vieläkään helpottunut. Poika itse halusi muuttaa meille. Ilmoitti yhtäkkiä asiasta ja 4 kk:n ajan häntä käytettiin sossun kuultavana ja psykologejen arvioitavana koska äiti selitti sossuun että isä on aivopessyt pojan. Mutta täytyy kyllä sanoa että yhtä puuntakaa tämä asia meille tuli kun äidillekkin. Sossussa näkivät asian niin että pojan muuttohalut eivät ole pelkkä päähänpisto vaan hän on tosissaan asian suhteen. Nyt pikku hiljaa poika on kertonut ongelmistaan äidin kanssa ja uuden isäpuolen.
No kuitenkin..Poika on alkanut pikkuhiljaa "syrjimään" minua ja yrittää koko ajan mustamaalata minua isänsä silmissä. Ja isä on paljon pois kotoa joten joudun olemaan kahdestaan pojan kanssa paljon. Hän valehtelee, ei noudata sääntöjä ja kyseenalaistaa kaiken mitä hänelle sanon. Kun mieheni kysyy pojalta asiasta, hän kieltää kaiken ja keksii jotain ihan muuta. Mieheni ohittaa asiat sanoen että ei se varmasti ymmärtänyt mitä tarkoitit.
Nytkin poika vaatimalla vaati uutta läppäriä ja puhelinta. Puhelimen pitäisi olla vähintään iphone, jotta hän olisi tyytyväinen ja voisi sen takia luopua tietokoneesta. Olemme joutuneet ostamaan hänelle muutaman kuukauden aikana hirveästi tavaraa ja harrastevälineitä, kaikki vaatteet. Äidiltä ei saatu yhtään mitään matkaan. Ainoastaan ne vaatteet mitkä pojalla oli päällä tänne muuttaessa. Lapsella ei kuulemma ole omaisuutta vaan hänen tavarat on äidin omaisuutta.
Yritin useana iltana kääntää pojan päätä iphonesta, selittämällä kuinka paljon olemme joutuneet koko ajan ostamaan ja nyt minä jäin työttömäksi niin edessä on pari tiukkaa kuukautta rahan suhteen, ennen kun päätösiä tulee rahojen suhteen. Pyysin suoraan sanottuna sympatiaa ja joustoa noiden asioiden suhteen. Ja lisäksi vauva syntyy parin kuukauden kuluttua emmekä ole pystyneet hommaamaan vauvalle yhtään mitään vielä koska olemme yrittäneet pojalle hommata kaikki välttämättömät ensin.
Poika tokaisi minulle että hänkin voi käyttää tuollaisia tekosyitä että voivoi kun tilanteet muuttuvat.
Sanoin pojalle että minä en ikinä ostaisi vauvalle mitään ylimääräistä jos se olisi pois hänen välttämättömistä tarpeita. =ei reagtiota.
Nämä tilanteet on aiheuttaneet hirveitä ristiriitoja joka on kiristänyt minun ja miehenikin välejä. Olen kyseenalaistanut mieheltäni mikä minun asemani tässä talossa on kun hän hyväksyy poikansa käyttäytymisen minua kohtaan. Mieheni väittää että minun pitäisi olla aikuinen ja ei välittää nuista asioista. Se taas saa minut raivon partaalle. En tunne enää olevani kotona vaan olen joku ylimääräinen ihminen joka on syrjäytetty ja on vaan hyväksyttävä asiat.
Voin kyllä sanoa että hormoonit eivät sovi minulle ja tiedän että mieheni on oikeassa siinä että ylireagoin välillä pikkusen liikaa, ettei asia ollut noin vakava. Minulla varmasti on raskauden takia jotenkin lyhyempi pinna.
Onko kenelläkään minulle oikeasti neuvoja miten minun pitäisi jatkaa tästä? miten voin työstää tätä teinin uhmaa, miten saavutan paikkani tässä talossa? En usko että muissakaan talouksissa toinen aikuinen veetään matalaksi lapsen edessä. Olenko väärässä?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Moi! Tilanteesi vaikuttaa hyvin pitkälle samankaltaiselta, kun missä meillä mennään.Meidän vauva on jo syntynyt ja miehen poika jonkinverran vanhempi.Pojan käytös käynyt kokoajan röyhkeämmäksi, eikä enää isänkään mielestä normaalia, mutta mitään hän ei ole asialle tehnyt.Kiitos curling-kasvatuksen pojan frustraation sietokyky olematon, eikä isä edelleenkään "voi"tuottaa terveitä pettymyksiä pojalle, joka tarkoittaa äärettömyyksiin menneiden vaateiden toteutusta.Kuulostaa varmasti hoopolta, mutta meillä totta.Esimerkkeinä poika jää kotiin koulusta,koulun puolesta toki asiaan puututtu, ja isä laittaa virheellisen viestin pojan olevan kipeä.Kaksi kuukautta teki nelipäiväistä viikkoa..Hän syö vain omassa huoneessaan, vaikka toivoisin kaikkien ruokailevan pöydän ääressä..Ja usean kerran viikossa ruokailee höpöpaikoissa, vaikka ylipainoinen..Samoin joka kerta,kun isä lähtee kauppaan pyytää tuomaan herkkuja, johon isällä aina sama vastaus:"Viikolla ei kyllä tarvis.." Hän ilmottaa sauna- ja suihkuaikansa, joiden mukaan muut peseytyvät..JNE JNE
Mies kuitenkin arvostaa otetta,jolla ohjaan vauvan toimia, mutta ei ilmeisesti tajua omia vääristyneitä toimiaan, vaikka olen varsin seikkaperäisesti niistä hänelle kertonut.Siis en yritä väittää, mikä on normaalia,mutta sen tiedän, ettei tuo touhu ole..Voi nyt täytyy mennä..Jatkan myöhemmin.
Olen surullinen kummankin kirjoittajan tilanteen takia. Kun nyt kuitenkin olette vauvan takia neuvolan asiakkaita, ottakaa äidit puheeksi neuvolassa vaikea perhetilanteenne ja pyytäkää neuvolapsykologilta konsultaatioaikaa, mieluiten ainakin aikuisille, ihannetapauksessa erikseen/yhdessä myös pojalle.
Ainakin minulle tuttu kätilö oikein kauppasi mahdollisuutta psykologin kanssa keskusteluun nähdessään että ongelmia on. Isän on nyt ulkopuolisen aikuisen kanssa käytävä läpi ja perusteltava omia kantojaan ja KUUNNELTAVA mitä vauvan (tulevalla) äidillä on sanottavaa.
Pitäkää äidit puolenne, tavalla tai toisella. Hirvittää ajatellakin millaisia monsteripuolisoita klopeista on kasvamassa hyvää vauhtia. "Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee", pitää edelleen paikkansa. Onneton se poika jolla ei ole mitään auktoriteettia yläpuolellaan, isän sijalla palvelija.. ja äitipuolikin on vain määräiltävissä oleva yleiskone..
Toimittava on jotta ensimmäinen auktoriteetti ei olisi viranomainen.
Luultavasti poika kohtelee sinua samoin kuin kohteli isäpuoltaan. Isäpuoli pisti kovemmin kampoihin ja poika halusi muuttaa isän luokse jos vaikka äitipuolta olisi helpompi pompottaa.
Huolehdi pojan perustarpeista ja ole paikalla tarvittaessa. Muuten jätä kasvatus isälle kun ei kerran saa poikaa kunnioittamaan sinua. Muuten et tilanteesta selviydy. Pojan käytös luultavasti muuttuu kun huonolla käytöksellä ei ole vaikutusta.
Varo kuitenkin ettei hän tunne olevansa syrjitty kun vauva syntyy. Siinä vaiheessa poika tarvitsee isänsä tukea ja aikaa eikä sitä luultavasti riitä vauvalle niin paljon kuin sinä siinä vaiheessa haluaisit.
Olen murrosikäisen pojan yksinhuoltaja ja nuorempaan on yhteishuoltajuus miesystäväni (emme asu yhdessä) kanssa. Vaikka asuisimme yhdessä on vaikea kuvitella että miesystävästäni tulisi pojalleni isäpuoli. Olimme kuitenkin niin monta vuotta kahden. He ovat kavereita ja poika saa häneltä tarvitessaan apua (esim. mopon korjaus ei meikäläiseltä luonnistu) mutta kasvatus on mun vastuulla, samoin pojan elättäminen.
Välillä kun pojan kanssa on tiukempia taisteluita nuorempi on enemmän isänsä kanssa. Tiedän myös saavani rahallista apua jos sitä tarvitsen mutta niin tiukoilla ei vielä olla oltu.
Poika käyttäytyy miesystävääni kohtaan niin kuin pitääkin mutta se johtuu lähinnä siitä että hän tietää että ihmisiä on syytä kohdella samoin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Murrosikäiset kohtelevat kunnioituksella niitä aikuisia joita he huomaavat tarvitsevansa, sen verran itsekkäitä sen ikäiset ovat.
rakastava ilmapiiri, sitä tuo nuori nyt kaipaa. Olen omista lapsistani huomannut että se, minkä he "tarpeeksi" pukevat ei aina olekaan sitä, vaan läheisyyttä ja turvaa ja hyväksyntää ja heidän aitoa kohtaamista ja kuuntelemista.
Meidän pitää vain osata olla aikuisia, vaikka nuoret tuntuvat välillä mahdottomilta.
Ahneus ja röyhkeys ovat ongelmana monissa perheissä, perhemuotoon katsomatta. Kakaroita ei olla alusta pitäen kasvatettu, tai ainakaan ei ole opetettu rahan arvoa. Muut yhtä tampiot lisäävät löylyä pesään, koululasten kilpajuoksu on veristä ja raadollista.
Vanhempien tulisi kokoontua keskustelemaan yhdessä, mitä oikein tarkoittaa "kun kaikki muutkin..."
Olen ihan samaa mieltä. Tottakai ymmärrän että pojalla on tarve saada menetettyjen tavaroiden tilalle uudet mutta kohtuus kaikessa. Minun mielestäni välttämättömät tavarat on tärkeimpiä. Ja pojalla on vaikea tajuta sitä että jos minulla loppuu työt niin se vaikuttaa myös isän lompakkoon. Mieheni ei ole mitenkään huipputuloinen vaan normaalituloinen. Äidin luona sai ehkä helpommin tavaroita mutta tämä uusi isäpuoli tienaakin kaksi kertaa enemmän kuin mieheni. Olemme senkin selittäneet pojalle ja sanoo ymmärtävänsä mutta se on vain hetkellinen ymmärrys.
Itselläni on vaikea ymmärtää miksi joku puhelin pitää olla niin hieno. Minulle riittää kun pystyy soittamaan puhelimella. Olemme käyneet satoja keskusteluja mieheni kanssa siitä että kun mieheni katselee puhelimia ja hänen poikansa on mukana niin pojalta ei saa kysyä olisko tämä hyvä puhelin ym. Poika sanoo seuraavan tavaratuskan yhteydessä että isi lupasi minulle sellasenkin puhelimen. Mieheni ei vaan ymmärrä että hänen pitäisi tarkkaan harkita mitä puhuu.
Mie olen monesti sanonut kun jostakin on puhuttu että sitä ei ole sitten luvattu. Siitähän se poika sitten vetää herneen nokkaan ja huutaa että minä vajakkina minä häntä pidän? mies kommentoi että voisin vähän miettiä. Ehkä, mutta eipä ainakaan voi sanoa että on luvattu.
Nyt poika sanoi että äiti pilkkaa häntä noiden tavaroiden takia kun hän on äidilleen kertonut mitä kaikkea hänelle on luvattu eikä tavaroita ole näkynyt. En tiedä pitääkö paikkansa vai yrittääkö vain saada huonon omantunnon että on nyt sitten pakko hommata ne tavarat. Se on huono kun ei ole puheyhteyttä tähän pojan äitiin. Ei tiedä mitkä asiat on tosia.
sinä hiukan ylireagoit, poika koettelee rajojansa, sinun pitää olla tiukkana ja pysyä sanojesi takana poika tarvii rajoja ja rakkautta.
Tuon ikäinen poika tarvii tosiaanki sen tietokoneen ja kännykän,jollei sillä niitä ole,( kun sanoit et kaikki jäi äidille ja ne on äidin omaisuutta), mutta ei tietenkään kalleinta ja viimestä teknologiaa olevan, tehkää kompromissi ja poika vois jotain kotihommiakin jo tehdä vastikkeeksi.
No, saahan pojan isä lapsilisän ja elaritkin jäi kun poika tuli teille, käyttäkää niitä rahoja poikaan.
Älä anna jonkun teini-ikäisen vaikuttaa mielialaasi, olet toinen aikuinen talossa ja kohta itsekin äiti.
Hyvää odotusta teille.
Kyllä se on niin, että perheen on se sitten ydin-tai uusioperhe vanhemmat päättää ja lapset tyytyy päätökseen.
Jos poika tarvii puhelimen niin te määrittelette minkä hintainen luuri saa olla, ja poika sitten valitkoon mallin siitä hintaluokasta. Jos tarvii tietokoneen sama juttu. Eikä sitä paitsi kaikki tarvi olla uutta, tsekatkaa esim huuto.net
Meillä esim tehtiin niin et mies osti uuden luurin, minä sain hänen vanhan ja lapseni taas minun vanhan. Mä en oikein ymmärrä sitä kulttuuria et lapsille opetetaan et kaikki pitää olla uutta ja kallista.
Musta sun pitää puhua ensin miehesi kanssa ja sitten puhutte yhdessä pojan kanssa. Teette selväksi että teidän perheessä kaikki kohtelee toisiaan asiallisesti ja jos poika rikkoo tätä hän menettää jotain etuuksia, on se sitten viikkoraha, suunniteltu peliin meno, reissu tai mitä tahansa muuta.
Toiseksi teette selväksi että koska te maksatte te määrittelette mitä ja koska ostetaan. Kyllä se on niin ettei kenenkään pidä antaa lapsen hyppiä nenilleen, perhemuoto on siinä asiassa sivuseikka.
Aloittajalle vielä: jos pojan isä ei millään usko pojastaan mitään virhettä tai huonoa käytöstä, voisithan salaa äänittää jonkun keskustelun sinun ja pojan välillä, esim. kun pyydät häntä viemään roskiksen tms. simppeli pieni homma jonka pyydät pojalta. Isä kuunnelkoon myöhemmin korvat punaisena ja päätelköön itse omin korvin ja aivoin mitä se pikku-Jannepetteri oikein suustaan päästelee perheen äidille ja ainoalle läsnä olevalle aikuiselle.
Pojan puolustukseksi on sanottava, että kaipa tämä laiteasia on sitten ainoa, jolla hän saa isänsä huomiota osakseen. Pyydä kovasti miestä viettämään lämmintä kahdenkeskistä laatuaikaa pojan kanssa vähintään muutama tunti viikossa työkiireistään huolimatta, vaikkapa urheillen, ulkoillen tai jonkin hyvän harrastuksen parissa (puutöitä tms. käsillä tekemistä molemmille). Saako poika rakkautta, miten ja keneltä, vaiko pelkkää tavaraa : (. Huomiota haetaan sitten vaatimalla ja huutamalla, jos mitään positiivista huomiointia ei ole. Kaipa hänellä joitakin hyviä puoliakin on, joita teidän/miehesi tulisi kannustaa ja kehittää.
mutta pakko kysyä,eivätkö ne suuret elatusmaksut riitäkään?
Nimittäin toisessa keskustelussa etäisän puoliso on sitä mieltä että elareilla elätetään exäkin,niin kuinkas se totuus sitten onkaan? Mitä kaikkea extraa sillä saa,kun onkin lähivanhemman puoliso?
eihän se nyt tarkoita sitä että jos joku puoliso on sitä mieltä niin kaikki puolisot on. Minä en ole niin ikinä väittänyt.
Erona tässä tilanteessa on tietenkin se että pojan äidin ei ole tarvinut ostaa kaikkea kerralla. Ja me olemme aina ostaneet elareiden lisäksi joka talvi uudet ulkovaatteet ja syksyisin kouluvaatteet. Lisäksi olemme ostaneet harrastevälineet.. Eli toissatalvena ostettiin laskettelusukset, viimetalvena uudet luistimet suojineen, Ollaan maksettu pojan luokkaretket...käytetään poikaa parturissa.. Eli toisinsanoen ei äidin ole tarvinut yksin lasta elättää. Siltikki nämä harrastevälineet ja vaatteet jäi äidille, jotka joudumme nyt ostamaan uudet. Ja olemme nyt yrittäneet tärkeysjärjestyksessä niitä ostaa mutta poika ei tunnu sitä ymmärtävän. Ja kun näitä kaikkea vempaimia pitäisi ostaa niin siihen ei 150 euroa riitä (joka nyt "säästyy" kun poika asuu meillä) Kyllä sillä pojan ruokkii ja pitää vaatteissa muuta ei sillä tietokonetta heti osteta. Kyllä täytyy väkisinkin kuukausia säästää että sellaiset rahat löytyy.
on asenneongelma. Ymmärrän tietysti jonkun tietokoneen pitämisen,mutta mitä hän tekee lapsen harrastusvälineillä etäkodissa?? Kiusatakseen teitä hän kiusaa lastaan..
Joo kyllä me se tiedetään, ja sossussakin käskivät antaa tavarat mukana, mutta ei. Minä en ainakaan kehtaa alkaa tappelemaan joistakin tavaroista. Siinäkö pitäkööt ja käyttäkööt niitä tavaroita. Pääasia on nyt että tilanne rauhoittuu sinne päin eikä tarvitse enää kuunnella päivittäisiä soittoja ja raivareita sieltä päin. Omalle lapselleen hän vain tekee tällä pahaa. Kyllä poika on ihmetellyt asiaa koko ajan.
No kompromissina päätimme nyt että joko poika ottaa normaali puhelimen ja joku tietsikka hommataan jossakin vaiheessa tai sitten hän saa iphonen eikä tietokenetta hommata ollenkaan. Valitsi iphonen. (ei voi ymmärtää) Joten pitää alkaa säästämään sitten siihen. Toisaalta puhelin ja tietokone tulee saman hintaiseksi loppujen lopuksi.
ne viimetalven vaatteet enää mahtuu pojan päälle, kun noi teinit kasvaa aikas lailla, tietty jos olet ompelutaitoinen tuunaat vaatteet sopiviksi.
Ihmeellinen äiti jos ei pojalle edes puhelinta antanut mukaan.
Luulisi sen äidin antavan pojalle ne vaatteet, jos poika ihan ite pyytäisi kun jo 13v iso jäbä, tai poika vaan yksikertaisesti hakis ne sieltä, omat vaatteensa.
ja poika valitsi, nyt se saa iphonen ja on tyytyväinen kaksi viikkoa ja alkaa mankumaan tietokonetta....uskokaa mua niin siinä käy.
Ei teini tarvi ton tason puhelinta. Tosin myöhäistä rutistaa kun paskat on housussa.
Lupasitteko muuten että puhelin on uusi ?
Noita vähän käytettyjäkin saa ostettua, eikä ne oo enään kytkypuhelimia. Uusi iphone kun on AINA kytky ja näin ollen olette pakosti soneran (kallein) asiakkaita.
Kandee miettiä mitä lupaa.
Ai niin vielä, onko poika varovainen ? iPhonen pinta on lasia et sen kun pudottaa kerran kovalle pinnalle niin se on paskana, siksikään en voisi edes kuvitella et omallani olisi moinen käytössä sillä kun välillä tavarat putoo aika herkästi käsistä.
Tuon ikäinen pentu ei todellakaan tartte mitään iphonea ja tietokonetta. Kuka edes on moista paskaa päähänsä saanut? Miellä sama tilanne, miehen lapset käyttäytyvät ihan miten huvittaa. On hommattu kaikki pelit ja pensselit, viihdyketarvikkeita riittää koko helkkarin arsenaali, käytöstapoja ei senkään vertaa. Nyt sitten isänpäivä katkaisi kamelin selän. Oltiin vieraisilla ja uskomatonta kiukuttelua ihan uskomattomista asioista, kuten missä syödään, mitä saa tehdä jne. Itkuraivari tuli siitä, että ei saanut juoda mehua siinä missä olisi halunnut..saihan sitten toki itkullaan periksi ja juoda mehunsa missä huvitti. potkittin verhoja alas, revittiin pöydältä kamoja, mässättiin suu auki kyynärpäät pöydillä, tottelevaisuus nolla jne. 9-10-vuotiaat lapset ja käytöstavat nolla. Suu auki katselin touhua jossa vierailupaikan emäntä näytti olevan kauhuissaan ja mitä meidän isipappa tekee? Ei yhtikäs mitään. Kotiin päästyämme isipappa vie lapset takas äidilleen, tulee takasin kotiin ja kehtaa viellä sanoa, että "Olen pahoillani lasten käytöksestä"..Silloin annoin palaa. EN TIEDÄ OLENKO PÖYRISTYNEEMPI LASTESI KÄYTÖKSESTÄ VAI SIITÄ, ETTÄ ANNOIT LASTESI KÄYTTÄYTYÄ NOIN, OLO ON, KUIN APINALAUMAAN OLISI NAITU, ELÄESSÄNI EN OLE HÄVENNYT NOIN PALJON!!! Ilmoitin myöskin, että jos homma ei muutu niin lasten tullessa tänne minä otan hotellireissun itselleni ja mies saa luvan maksaa, tai sitten toinen vaihtoehto ero. Mä en tätä enään katsele, onhan tätä jo muutama vuosi tuijoteltu tätä käytöskoulua.
Ensi kerran annoin palaa kunnolla kaiken mitä olen mieltä onnistumisesta lasten kasvatuksessa ja lasten käytöksen opetuksesta. Ensimmäistä kertaa mies itki koko illan ja jäi oikeasti kuuntelemaan ja tuntuu, että ymmärsikin jotain..katsotaan ymmärsikö.
Miesystäväni poika sellainen suursyömäri ja sikailija että oksat pois.Hän oli joskus mökillämme ja tein koko porukalle pikalounasta makaronista ja jauhelihasta ison kattilallisen.Minä,miesystäväni ja hänen tyttärensä kerkesivät syömään kerran tuosta kattilallisesta ja tuo poika söi yli puolet siitä satsista.Päivän kuluessa poika veteli kaikenlaisia herkkuja joita hänen isänsä hänelle ojenteli aina kun hän niitä mankui.Illalla minua jo vit...i niin paljon että ajattelin testata kuinka paljon siihen loppiin ruokaa mahtuu.Lämmitin hot dogeja ja nakki sekä ketsuppia väliin.Yhdeksän tuo läski niitä itseensä ahmi.Tyttö sentään söi vain kolme.Kai arvaattekin että en niitä kakaroita kotiini huoli ja kyllä heidän isinsäkin on jo aika pitkän paussin tapaamisissa pitänyt.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Ja mikähän idea sinunkin viestissäsi on? Ei muuten tuo meidän apinalauma ole mikään provo. Voin toki tarjota sinulle viikonloppureissun meille, ihan vain huvin vuoksi, jos haluat touhua ihan lähempää tulla katselemaan. Vaihtoehtoisesti voimme tulla ton apinalauman kanssa teille vähän kyläilemään. Katsotaan onko verhot viellä reissumme jäljiltä paikoillaan.
sun kirjoitus kertoo kaiken SUSTA!
Sydänmetön kylmä ihminen.....parempi olisi kun sunkaltaisen kanssa ei
yksikään lapsi joutuisi olemaan tekemisissä.
Ja by the way, en usko minäkään että aikuinen ihminen jolla oikeasti on uusperhe
kirjoittaa noin, joten minäkin totean BUUUUUULLLLSHIT!
ja joku vielä vastaa! provoja pukkaa ja pkkaa
Mikä tuossa minun tekstissä on niin hirveätä että se ei voisi olla totta? en usko että olen ainoa joka joutuu tällaisen asian kanssa tekemisiin. Jos sinulla kaikki asiat sujuu uusioperhesysteemissäsi niin hyvä sinulle. En minäkään epäile sinun elämääsi että voiko se oikeasti mennä niin hyvin ettei tiedä ongelmista mitään. Mieti vähän omaa nokkaasi pitemmälle.
paska
Jep. Eli teillä on perusteini, joka haluuuuuuu sen iphonensa. Ei sellaset vielä mitään elämän ikävistä taloudellisista realiteeteista tiedä. Yksi juttu, jolla uskoisin sun jo vähän saavan sitä omaa paikkaasi talossa on se, että tiedostat että ei sun tarvitse anoa, pyydellä sympatiaa ja selitellä asiaa sen kummallisemmin kuin että teillä ei ole rahaa. Piste. Sinä tosiaan talon toisena aikuisena (sehän sun paikkasi on) tiedät. että teillä on tietty rahasumma käytössä ja etusijalle menee kaikkien perustarpeet. Huvitukset ja extrat tulee vasta sen jälkeen jos on varaa. Pojalla voi olla nyt aika romanttinen kuva teillä elämisestä, kun olette ennen olleet se etäkoti. Ja jos tossa lähdetään kovastikin sille linjalle, että lapsi määrää menon, niin sitten kestätte sitä pojan muuttorumbaa yhdessä exän huushollin kanssa aikas kauan. Sehän on selvää, että tahdot että sulla ja pojalla ois hyvä alku. Mutta fakta on se, että poika on teini. Ja arkeakin pitää voida pyörittää tästäkin eteenpäin. Ja jos on pakko neuvotella, niin sitten vaikka katsotte miehen kanssa taloudellista tilannetta ja sen perusteella mietitte, että josko vaikka jouluksi voisi sellaisen lahjan ostaa.
Se olisi mahtavaa, jos oikeasti pystyisitte keskustelemaan muuttuneesta tilanteestanne kahden miehen kanssa, rakentavalta pohjalta. Kaikkien teidän pakka on nyt vähän sekoittunut. Aikuisuus on myös sitä, että ei lähdetä lapsen kaveriksi ja tiettyjä asioita ei tarvitse vain katsoa sormien lävitse. Mutta ehkä jatkossa kannattaa sopia niin, että poika sitten ohjataan suoraan miehelle keskustelemaan ipodistaan jos kerran mies sellaista paremmin jaksaa. Heti kun poika meinaa sinulle aloittaa, niin lopetat keskustelun siihen ja sanot, että keskustelee aiheesta isänsä kanssa.
Tähän kirjoitukseen on saatu mahtumaan paljon asiaa. Teini on teini vaikka asuisi missä perheessä. Samanlaisista asioista meilläkin keskustellaan vaikka lapsi minun (lähivanhemman) kanssa asuu. Lapset haluaa paljon kaikenlaista mutta kaikkea ei todellakaan pystytä aina ostamaan. Olen sanonut sen lapsille suoraan ja kyllä he asian ymmärtävät kun siitä asiallisesti keskustellaan. Raha ei kasva puussa ja raha käytetään aina ensin niin elämän perustarpeisiin ja sen jälkeen mietitään riittääkö raha muuhun. Olisiko mahdollista että poika itsekin osallistuisi hankintoihin säästämällä esim. viikkorahasta tai jostain muusta? Minun 14v on joutunut oppimaan sen että mitään ei saa tuosta vaan ja ilmaiseksi vaan sen eteen joutuu tekemään töitä. Viimeisin hankinta jonka hän säästöillään teki oli käytetty mopo jonka hän talven aikana kunnostaa ajokuntoon. Nyt hän säästää läppäriä varten. "Joulupukille" on kirjoitettu josko uuden, peruskännykän toisi. Se kuulemma riittää hänelle.
Keskustelu on aina kaikissa asioissa tärkeää ja teidänkin kannattaa pistää perheparlamentti pystyyn ja keskustella teidän tilanteesta aidosti ja rehellisesti. Teineillä on paljon ymmärrystä jos he vain haluavat meitä aikuisia ja meidän ajatuksia ymmärtää.
näitä on perjantaina kiva lukee.. kun joku keksii aina vaikka mitä mikä vetää suupielen hymyyn.
Mistähän reginasta näitäkopsataan tai telkkusarjata?
Perjantaina on kiva ottaa rennosti ja lukea näitä porukalla... kun on väsyny nauru tulee niin rattoisasti että ei tarvi kun yksi hyvä provo ja se on siinä... heh.... lisää näitä tarinoita... aikuisten satuja...
Muilla sentään on perhe-elämää sulla ei oo MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄN
Sä elät ja kuolet yksin, saatanan raukka
mieltä lissu on mitätön paskan jauhaaja............
on mielisairas ihminen joka työntää kommenttejaan jokaiseen ketjuun,eikä paljoa järki päätä pakota kun viestit on pelkkää...Lissu on ääliö...Lissu on paska....Lissu on yksin..ym.ym.Taitaa kyseinen henkilö olla TODELLA YKSIN kun kerkeää olla kaiket päivää koneella.Vastaileekin itse itselleen.Lääkitys ei ole kohdillaan hänellä.
BLAAAAAAAAAAAAAAA