Usein pitkään yhdessä olleet tietävät, että toisen täytyy joustaa, jos toinen puoliso on ns. "menevää
sorttia". Jos tässä yhteydessä mustasukkaisuus astuu kuvioihin, on tilanne huono. Jos mies viihtyy kotosalla
ja vaimolla on kurssia kurssin jälkeen, on miehen ymmärrettävä naistaan ja annettava "löysää" tarvittava
määrä. Mutta mies huomaa myös helposti, jos naisen menot ovat arveluttavia ja kotiin tullaan tupakan ja
viinan huuruissa. Silloin on laitettava "akka ojennukseen". En tarkoita sitä, että tarvittaisiin fyysistä väkivaltaa,
mutta hommassa on keskustelun paikka. Jos sekään ei auta, on kaksi vaihtoehtoa, mies joko alistuu tai alkaa
hankkiutua puolisosta eroon. Eroprosessi on vaikea ja aina huono vaihtoehto. Muuta keinot on ensin
kokeiltava. En kuitenkaan suosittelisi miehelle tohvelisankarin roolia. Nainen kuitenkin huomaa, että
on väärällä tiellä, ennemmin tai myöhemmin. Silloin on tarjottava tuhlaajatytölle lämmin syli.
sorttia". Jos tässä yhteydessä mustasukkaisuus astuu kuvioihin, on tilanne huono. Jos mies viihtyy kotosalla
ja vaimolla on kurssia kurssin jälkeen, on miehen ymmärrettävä naistaan ja annettava "löysää" tarvittava
määrä. Mutta mies huomaa myös helposti, jos naisen menot ovat arveluttavia ja kotiin tullaan tupakan ja
viinan huuruissa. Silloin on laitettava "akka ojennukseen". En tarkoita sitä, että tarvittaisiin fyysistä väkivaltaa,
mutta hommassa on keskustelun paikka. Jos sekään ei auta, on kaksi vaihtoehtoa, mies joko alistuu tai alkaa
hankkiutua puolisosta eroon. Eroprosessi on vaikea ja aina huono vaihtoehto. Muuta keinot on ensin
kokeiltava. En kuitenkaan suosittelisi miehelle tohvelisankarin roolia. Nainen kuitenkin huomaa, että
on väärällä tiellä, ennemmin tai myöhemmin. Silloin on tarjottava tuhlaajatytölle lämmin syli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ymmärrä olenkaan tuommoista , joko ollaan tai ei , olemme kaunis 60-pari!
Ei meidän tarvitse ajatella tuommoisia!
Itse en koskaan antaisi anteeksi, eikä meilläole tarvettakaan1
Itse olen aina ollut sitä mieltä että aikuinen ihminen päättää itse mihin aikaan tulee kotiinsa. Toki yhtä lailla jokainen voi laittaa rajat sille että mitä menoa on valmis kumppaninsa suunnalta sietämään. Yleensä raja on pettäminen, jos olet minun kanssani niin et käy muiden sängyissä. Ja jos laittaa rajoja niin pitäisi ehkä itsekin pystyä samaan, eli jos vaadin sinulta jotain niin en itsekään tee sinulle kuten en sinun halua tekevän minulle. Sen sijaan kotiintuloajat alkavat mennä enempi holhouksen puolelle, mielestäni. Vanhemmat voivat laittaa lapsilleen kotiintuloajat silloin kun he ovat alaikäisiä mutta silloin kun ei ole vastuussa toisesta niin ei oikein tunnu perustellulta laittaa rajojakaan. Ja, kuka haluaa kumppanikseen "lapsen" jota pitää vahtia ja komentaa? En minä ainakaan. Pitäisi tajuta itse.
Valitettavasti kaikki eivät sitten ilmeisesti tajua. Itse suhteessani pyrin antamaan toiselle niin paljon vapautta kuin halusi, pelkästään pettäminen oli rajana. Hän menikin, lopulta lähti lopullisesti. Jäin miettimään että kestääkö suhde sittenkään sitäkään vapautta että toinen saa mennä niin paljon kuin haluaa? Pitääkö sittenkin toisen toimia "pirttihirmuna"?