Kun näyttää tuolla yhdessä toisessa ketjussa keskustelu kääntyvän vuoden taiteilija Tuorista nykytaiteeseen ylimalkaan, niin aloitetaanpa täällä sama suoraan asiaan menemällä, ettei sotketa keskustelua Tuorista.
Tämän päivän (25.10) HS:n kulttuuriosiossa on artikkeli taidekriitikko ja museonjohtaja David Elliottista, joka ratkaisee tämänvuotisen Ars Fennica-palkinnon saajan. Artikkeli ei ole pitkä mutta siinä on siteerattu Elliottin ajatuksia, jotka ovat lukemisen arvoisia. Niillä voi sopivasti antaa virikettä vaikka keskusteluun nykytaiteesta, siksi siteeraan suoraan artikkelin tekstiä.
Elliott sanoo, ettei taiteessa ole voittajia ja häviäjiä, on vain hyvää taidetta ja huonoa taidetta. Nähtyään palkintoehdokkaiden näyttelyn Kiasmassa hän toteaa napakasti, että kaikki edustavat hyvää taidetta. Kerrottuaan kannoistaan ideologisista rajalinjoista Euroopassa ja taiteesta mm. diktatuurimaissa hän toteaa, ettei esittele itää ja länttä vastakohtina vaan kahtena näkökulmana samaan asiaan.
Käsiteltyään muutenkin maailman ideologioiden historiaa hän pääsee, minun mielestäni, asian ytimeen. "Harva elämänalue on samalla tavalla vapaata ulkopuolisista paineista kuin taide - puhdas tiede voi olla toinen" hän sanoo. Taiteen arvo on hänelle esteettinen, filosofinen ja eettinen asia, rahan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Hän sanoo, että taidehan ei ole minkään arvoista - paitsi sen, mitä joku on siitä valmis maksamaan, taiteen markkina-arvo on täysin keinotekoisesti rakennettu asia.
Elliot uskoo taiteilijoiden herkkyyteen havaita yhteiskunnassa piileviä ilmiöitä. "Nykytaiteen kentällä on tietyt sääntönsä, mutta se keksii aina itsensä uudestaan. Ei koskaan voi etukäteen tietää, millaista taidetta tulee näkemään. Jos uusi taide ei tekisi minuun enää vaikutusta, lopettaisin tämän työn heti." Hänen mielestään kuraattorin on ehdottoman tärkeää kohdata jatkuvasti uusia nuoria taiteilijoita, joiden taidetta ei välttämättä ymmärrä.
Mielestäni Elliott pukee sanoiksi tiivistetysti paljon siitä, mitä taide ylimalkaan ja erityisesti nykytaide on, ja miten jokaisen muunkin pitäisi siihen suhtautua ja nähdä se. Taide on oman aikakautensä peili ja usein myös tulevan tarkka ennakoija, avantgarde. Sillä on nimenomaan ja ennen kaikkea, Elliottin sanoin, esteettinen, filosofinen ja eettinen arvo.
Tämän päivän (25.10) HS:n kulttuuriosiossa on artikkeli taidekriitikko ja museonjohtaja David Elliottista, joka ratkaisee tämänvuotisen Ars Fennica-palkinnon saajan. Artikkeli ei ole pitkä mutta siinä on siteerattu Elliottin ajatuksia, jotka ovat lukemisen arvoisia. Niillä voi sopivasti antaa virikettä vaikka keskusteluun nykytaiteesta, siksi siteeraan suoraan artikkelin tekstiä.
Elliott sanoo, ettei taiteessa ole voittajia ja häviäjiä, on vain hyvää taidetta ja huonoa taidetta. Nähtyään palkintoehdokkaiden näyttelyn Kiasmassa hän toteaa napakasti, että kaikki edustavat hyvää taidetta. Kerrottuaan kannoistaan ideologisista rajalinjoista Euroopassa ja taiteesta mm. diktatuurimaissa hän toteaa, ettei esittele itää ja länttä vastakohtina vaan kahtena näkökulmana samaan asiaan.
Käsiteltyään muutenkin maailman ideologioiden historiaa hän pääsee, minun mielestäni, asian ytimeen. "Harva elämänalue on samalla tavalla vapaata ulkopuolisista paineista kuin taide - puhdas tiede voi olla toinen" hän sanoo. Taiteen arvo on hänelle esteettinen, filosofinen ja eettinen asia, rahan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Hän sanoo, että taidehan ei ole minkään arvoista - paitsi sen, mitä joku on siitä valmis maksamaan, taiteen markkina-arvo on täysin keinotekoisesti rakennettu asia.
Elliot uskoo taiteilijoiden herkkyyteen havaita yhteiskunnassa piileviä ilmiöitä. "Nykytaiteen kentällä on tietyt sääntönsä, mutta se keksii aina itsensä uudestaan. Ei koskaan voi etukäteen tietää, millaista taidetta tulee näkemään. Jos uusi taide ei tekisi minuun enää vaikutusta, lopettaisin tämän työn heti." Hänen mielestään kuraattorin on ehdottoman tärkeää kohdata jatkuvasti uusia nuoria taiteilijoita, joiden taidetta ei välttämättä ymmärrä.
Mielestäni Elliott pukee sanoiksi tiivistetysti paljon siitä, mitä taide ylimalkaan ja erityisesti nykytaide on, ja miten jokaisen muunkin pitäisi siihen suhtautua ja nähdä se. Taide on oman aikakautensä peili ja usein myös tulevan tarkka ennakoija, avantgarde. Sillä on nimenomaan ja ennen kaikkea, Elliottin sanoin, esteettinen, filosofinen ja eettinen arvo.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Käsiteltyään muutenkin maailman ideologioiden historiaa hän pääsee, minun mielestäni, asian ytimeen. "Harva elämänalue on samalla tavalla vapaata ulkopuolisista paineista kuin taide - puhdas tiede voi olla toinen" hän sanoo. Taiteen arvo on hänelle esteettinen, filosofinen ja eettinen asia, rahan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Hän sanoo, että taidehan ei ole minkään arvoista - paitsi sen, mitä joku on siitä valmis maksamaan, taiteen markkina-arvo on täysin keinotekoisesti rakennettu asia.
Taiteeseen vaikuttaa kaksi tekijää eli sen tekijä ja sen kokija (näkijä). On aina ollut näitä selittäjiä jotka arvioivat näkemäänsä ja yrittävät kokea siitä jotain mitä tekijä on edes ajatellut ja selittävät kokemaansa.
Yksi tunnettu taiteilija pani lapun gallerian oveen. Kriitikot älkää vaivautuko ette ymmärrä kuitenkaan.
Tuohon yhdyn kyllä että taiteen arvo on kokijalle eettinen, koska se on ainut asia minkä hän voi kokea ei ammattilaisena. Samoin tuo rahapuoli ei näyttele mitään osaa tekijälle mikäli hän on todellinen taiteilija.
.
taiteen kenttä, jos siihen vaikuttavat vain taiteen tekijä ja sen kokija. Eiköhän suurin vaikuttaja sentään ole se ympäröivä yhteiskunta kaikkine arvoineen, aatteineen ja käytäntöineen, jossa niin tekijä kuin kokijakin ovat. Eikä näin ole vain näiden samanaikaisuuden kohdalla vaan myös silloin, kun kokija on paljon myöhemmän aikakauden tulkki kuin tekijä. Jokainen kokee taideteoksen omista lähtökohdistaan ja perin harvoin, jos koskaan, se yhtyy siihen, mitä tekijä on teosta tehdessään ajatellut. Saman teoksen erilailla kokeminen on osoitus niin taideteoksen mittaamattomasta kyvystä vaikuttaa eri tavoin eri kokijoihin kuin yksilöiden tavasta tulkita nkemäänsä.
Mitä tuohon taideteoksen ymmärtämiseen tulee, niin se on mielestäni tuntuvasti merkityksettömämpää kuin sen antama tunteminen. Äärimmäisen harvoin taideteos on älyllisen prosessin lähde mutta lähes aina tunteiden herättäjä. Jos taideteos ei herätä mitään tunteita, on se tietyllä tavalla epäonnistunut.
vaan laaja niin kuin itsekin toteat kahden eri ikäpolven ja sosiaalisen aseman luomat kokemukset ovat rakentaneet juuri nuo odotukset taiteelle.
Kun itse pidän näyttelyitä joudun useasti selittämään vaikken tahtoisikaan teoksieni sisältöä sillä monesti katsojan näkökyky ei eroittele erilaisia värillisiä kenttiä kuva-muodoiksi johtuen ilmeisesti tuosta kokemuskentän suppeudesta ja värinäkökin selvästi aiheuttaa vaikeuksia hahmottaa asioita kuvakentältä.
Kaikkia kuva-aiheita ei voi lähestyä tunnepohjaisesti vaan niissä täytyy käyttää "älyä" eli opittuja soveltaen oman kokemuspiirinsä laajentamiseen tiedon avulla.
Tämä mihin nykytaiteessa on tultu on juuri sitä että kuvat perustuvat yhä enemmän oivaltamiseen vaikkakin niihin on voitu liittää jokin historian havinasta tullut liite. Niihin voi olla vaikea kaikkiin hakea tunnepohjaista tulkintaa.
##Taiteen arvo on hänelle esteettinen, filosofinen ja eettinen asia, rahan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Hän sanoo, että taidehan ei ole minkään arvoista - paitsi sen, mitä joku on siitä valmis maksamaan, taiteen markkina-arvo on täysin keinotekoisesti rakennettu asia.##
Mielipide asettaa kyseenalaiseksi taiteen ostamisen muiden rahoilla, jolloin hintoja voidaan manipuloida aikalailla. Koska taiteen arvo on esteettinen, filosofinen ja eettinen asia, ei ole kestävällä pohjalla että taidetta ostetaan julkisella rahalla, niin että asiasta päättävät aivan muut kuin ne ketkä teoksia päivästä toiseen katselevat!
ei voi vetää johtopäätöstä "Mielipide asettaa kyseenalaiseksi taiteen ostamisen muiden rahoilla, " mitä "muiden rahoilla" sitten tarkoittanetkin.
Taiteen historiaan ovat vuosisadat ellei tuhannet kuuluneet erilaiset mesenaatit tai nykykielellä sanottuna sponsorit. Erityisesti "muiden rahoilla" ostavat valtaapitävät, kirkot ja erilaiset yhteisöt ovat tukeneet taiteilijoita ja ostaneet heidän töitään, joista valtaosa on päätynyt museoihin ja kokoelmiin ja muihin yleiseksi katsottaviin paikkoihin. Ja näin on yhä ja se on vain hyväksi sekä tateelle että yleisölle.
##Taiteen historiaan ovat vuosisadat ellei tuhannet kuuluneet erilaiset mesenaatit tai nykykielellä sanottuna sponsorit. Erityisesti "muiden rahoilla" ostavat valtaapitävät, kirkot ja erilaiset yhteisöt ovat tukeneet taiteilijoita ja ostaneet heidän töitään, joista valtaosa on päätynyt museoihin ja kokoelmiin ja muihin yleiseksi katsottaviin paikkoihin. Ja näin on yhä ja se on vain hyväksi sekä tateelle että yleisölle.##
Ja kun aina on tehty niin, eihän sitä mitenkään voi muuttaa? Vaikka historian saatossa yhteiskunnat, ja kirkotkin ovat muuttuneet jopa rajustikin, niin taiteen rahoitus on tabu jota ei saisi muuttaa! Koska se tarjoaa suojatyöpaikan ja valtaa niin monelle tyhjäpäiselle taiteen virkamieshuijarille.
Nyt meillä olisi Historian valossa ensimmäistä kertaa mahdollisuus saada kaikki taiteilijat samanarvoiseen ja yhdenvertaiseen asemaan, sekä taata kaikille tilaisuus tehdeä taidettaan vapaasti. Kansalaispalkan ajaminen yhteiskuntaan olisi ajankohtaista koneiden tehdessä yhä useamman työn ja sen turvin taiteilijoille tulisi yhdenvertainen mahdollisuus harjoittaa ammattiaan. Apurahakomiteat ja muut turhat byrokraattiset virat voitaisiin lopettaa kertaheitolla ja vähentää taidealan turhaa byrokratiaa, joka ei oikeasti palvele itse taiteen tekijää, vaan byrokratian koneistoa.
Tosin taiteilijajärjestömme eivät ole kansalaispalkan kannalla, koska heidän tehtävänsä on yrittää lisätä vain byrokratiaa ja tällä tavoin pönkittää omaa valtaansa, sekä kahlehtia taiteen tekijät byrokratian labyrinttiin!
toistanut tuota viestiäsi eri muodoissa, että sen kommentointi vielä tässäkin ketjussa on mielestäni tarpeetonta. Kiitos kuitenkin harrastuneisuudestasi.
....asiansa kanssa niin yksin ;)
...kansalaispalkan takia vai? No etpä taida paljon maailmaa seurata, taitaa kaikki aika mennä yhden ja saman taiteilijan seuraamiseen tällä palstalla?