Elämä tuo meille kaikille tilanteita joiden edessä tuntee olavansa hukassa ja yksin.
Kenelle puhua kun puolisoa ei enää ole, kenen kanssa miettiä ratkaisuja ja jakaa taakkaa jota monta kertaa saa tahtomattaankin kannettavakseen.
Olemassa oleva puolisokin voi antaa huoliin aiheen.
Lapset voivat usein olla taakka vanhemmillensa, vaikka he itsekin ovat jo vanhempia.
Ikääntyneet naislesket joutuvat usein lastensa riistämiksi.
Julkisuudesta tiedämme, etteivät henkirikoksetkaan ole outoja näissä tilanteissa kun asiat kärjistyvät.
Poika riistää isältä hengen, alkoholi ja riidat joita ei osata ratkoa.
Onko parempi turvautua viranomaisten apuun liian aikaisin kuin liian myöhään. Kuka kuuntelee ja keneen voi luottaa.
Kenelle kertoa hankisestä pahoinvoinnista ennenkuin se muuttuu fyysiseksi sairaudeksi ?
Mistä apua turvattomuuteen ja pelkoon jota moni kokee omassa kodissaan ?
Onko omien murheiden jakaminen ystävälle aina se ainoa tie ja kuinka kauan ystävä jaksaa pysyä rinnalla ja tukena.
Huudan hätähuutoa monien puolesta, jaksatko sinä kuunnella, osaatko neuvoa kun joku on jäänyt taloudelliseen ja henkiseen ahdinkoon puolison / lasten / suvun vuoksi.
Vain rahallako tämä yhteiskunta tarjoaa apua.
Kenelle puhua kun puolisoa ei enää ole, kenen kanssa miettiä ratkaisuja ja jakaa taakkaa jota monta kertaa saa tahtomattaankin kannettavakseen.
Olemassa oleva puolisokin voi antaa huoliin aiheen.
Lapset voivat usein olla taakka vanhemmillensa, vaikka he itsekin ovat jo vanhempia.
Ikääntyneet naislesket joutuvat usein lastensa riistämiksi.
Julkisuudesta tiedämme, etteivät henkirikoksetkaan ole outoja näissä tilanteissa kun asiat kärjistyvät.
Poika riistää isältä hengen, alkoholi ja riidat joita ei osata ratkoa.
Onko parempi turvautua viranomaisten apuun liian aikaisin kuin liian myöhään. Kuka kuuntelee ja keneen voi luottaa.
Kenelle kertoa hankisestä pahoinvoinnista ennenkuin se muuttuu fyysiseksi sairaudeksi ?
Mistä apua turvattomuuteen ja pelkoon jota moni kokee omassa kodissaan ?
Onko omien murheiden jakaminen ystävälle aina se ainoa tie ja kuinka kauan ystävä jaksaa pysyä rinnalla ja tukena.
Huudan hätähuutoa monien puolesta, jaksatko sinä kuunnella, osaatko neuvoa kun joku on jäänyt taloudelliseen ja henkiseen ahdinkoon puolison / lasten / suvun vuoksi.
Vain rahallako tämä yhteiskunta tarjoaa apua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja itsekin sitä apua tarvittaessa on saanut ystäviltä. Helppoa ei sekään ole, tietoisena, että sillä rasittaa toista, mutta usein jo kuunteleminen ja mukana olo auttaa.
Henkinen pahoinvointi helpottuu juuri puhumalla, jos uskaltaa avautua ystävälleen. Olen myös joutunut joskus paikkailemaan taloudellisessa ahdingossa olevaa (vuokrarästejä) ja keskustelemalla taloudellisesta tilanteestaan neuvonut kuinka eteenpäin.
Samalla kuitenkin tähdentänyt, ettei avunanto ole jatkuvaa. Lainan muodossa on ajan kanssa kyseinen henkilö selvinnyt eteenpäin todella yrittäen, ja loppuosan lainasta saatoin kuitata selvitetyksi. Se, että näkee tulosta auttamisesta, antaa hyvän mielen, päinvastaista en kannustaisikaan.
Yhteiskunnan mahdollisuuksia auttaa velkaneuvonnan muodossa on kunnilla olemassa, mutta siinäkin on rehellisesti selvitettävä miten jatkossa elää, mitkä menot ovat tuloihin nähden liikaa. Tasapaino saavutetaan ennen pitkää, mutta saattaa kestää.
En ole joutunut itse taloudelliseen ahdinkoon, nuorempana ei yksinkertaisesti ollut ylimääräistä tuhlattavaksi.
Pikemminkin sai jättää omat hankinnat viimeiseksi, jos jäi siihen rahaa yleensäkään perheen mennessä etusijalla.
Näin ajattelen näistä esille tuomistasi asioista, kyllä joudumme joskus toista ihmistä tukemaan henkisesti ja taloudellisestikin.