Opettaja, opettaja...
Maukosen koululaisseikkailuja
Lappeenrantaan sijoittuva nuortenkirja
Seppo Maukonen: Supertalkkari ja keisarin lahja, Mediapinta 2010
Näyttää tuo Maukosen Seppo olevan jyvällä myös lastenkirjan
rakenteista. Lappeenrantaan sijoittuva nuortenkirja kun sujuu
ihan koulupoikien ja – tyttöjen parissa. Talonmies Tane on
kirjan arvoituksellinen henkilö, josta pitää ottaa selvää.
Kissanluukku on koululaisille aarreaitta vanhan koulurakennuksen seinässä, maan rajassa. Sehän pitää avata
ja tietysti sieltä löytyy yhtä ja toista jännää, myös se kissa,
josta tietysti pitäisi saada luokan lemmikki.
Mutta aarteista puheen ollen, pojat löytävät tuhdinpaakin
tavaraa. Nimittäin vanhan ikonin, jonka yhteydessä on venäjänkielistä tekstiä. Pitää ihan kysyä neuvoa Kolja – nimiseltä alaluokkalaiselta, joka kuitenkin tuumii, että kaikkea ei osaa
kääntää, mitä nyt vähän yritellä.
Kirjan tapahtumat tuntuvat ryydittyvän koululaisten arjen
kuvauksilla. Opettaja – Maukonen tietää, miten koulun arkiset rutiinit sujuvat ja millaista on lasten kommunikointi. Hommassa
maistuu myös vinkeä huumorilataus.
Maukonen kiittelee kirjan alkulehdillä Kordelinin
säätiötä apurahasta ja tietysti tällainen kirja on omiaan paikallisen säätiön avustettavaksi, kun sen sisältö viittaa Lappeenrannan kouluelämään ja vanhoihin tapahtumiin.
Luulisin, että kirjalla on käyttöä lappeenrantalaisissa kouluissa.
Vahinko vain, että kouluvirasto meni lakkauttamaan oppimateriaalitoimiston, joka välitti hyvää kirjallisuutta koululaisille. Lapsilta on helppo nyhjäistä. Mutta eipä hätää. Kirja voi löytää lukijoita myös muualtakin kuin Lappeenrannasta, niin
kivaa kerrontaa se on.
Maukosen koululaisseikkailuja
Lappeenrantaan sijoittuva nuortenkirja
Seppo Maukonen: Supertalkkari ja keisarin lahja, Mediapinta 2010
Näyttää tuo Maukosen Seppo olevan jyvällä myös lastenkirjan
rakenteista. Lappeenrantaan sijoittuva nuortenkirja kun sujuu
ihan koulupoikien ja – tyttöjen parissa. Talonmies Tane on
kirjan arvoituksellinen henkilö, josta pitää ottaa selvää.
Kissanluukku on koululaisille aarreaitta vanhan koulurakennuksen seinässä, maan rajassa. Sehän pitää avata
ja tietysti sieltä löytyy yhtä ja toista jännää, myös se kissa,
josta tietysti pitäisi saada luokan lemmikki.
Mutta aarteista puheen ollen, pojat löytävät tuhdinpaakin
tavaraa. Nimittäin vanhan ikonin, jonka yhteydessä on venäjänkielistä tekstiä. Pitää ihan kysyä neuvoa Kolja – nimiseltä alaluokkalaiselta, joka kuitenkin tuumii, että kaikkea ei osaa
kääntää, mitä nyt vähän yritellä.
Kirjan tapahtumat tuntuvat ryydittyvän koululaisten arjen
kuvauksilla. Opettaja – Maukonen tietää, miten koulun arkiset rutiinit sujuvat ja millaista on lasten kommunikointi. Hommassa
maistuu myös vinkeä huumorilataus.
Maukonen kiittelee kirjan alkulehdillä Kordelinin
säätiötä apurahasta ja tietysti tällainen kirja on omiaan paikallisen säätiön avustettavaksi, kun sen sisältö viittaa Lappeenrannan kouluelämään ja vanhoihin tapahtumiin.
Luulisin, että kirjalla on käyttöä lappeenrantalaisissa kouluissa.
Vahinko vain, että kouluvirasto meni lakkauttamaan oppimateriaalitoimiston, joka välitti hyvää kirjallisuutta koululaisille. Lapsilta on helppo nyhjäistä. Mutta eipä hätää. Kirja voi löytää lukijoita myös muualtakin kuin Lappeenrannasta, niin
kivaa kerrontaa se on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.