Elämäntehtävä

enään voi, kun rahat on loppu. Vaikka minua muistutetaan vähän väliä.
Muuten sitä sukua ei näy.
Mutta nyt voikin elää ihan rauhassa, kun ei ole näkevinään niitä huomautuksia.

huolehtinut aikoinaan yksinhuoltajana neljästä lapsesta. Lapsenlapsistani en enää rupea huolehtimaan. Sitä paitsi asun kaikista lapsistani niin kaukana, ettei ihan vain käymäseltään mennä käymään. Eläke on pieni, joten ei ole mahdollista enää taloudellisestikaan huolehtia. Juuri ja juuri itse pärjään. Vaan arvatkaapas, kysyvätkö lapseni koskaan, kuinka tulen toimeen. Ei todellakaan! Äiti saa olla ihan omillaan!

Meilläkin lapsenlapset ovat läheisiä, asuvat aika lähellä ja näemme heitä usein. Kaksi heistä on pieniä, muut ovat jo teini- iässä; eivät ehdi usein yökylään. Mutta on ollut aika, kun heitä on ollut viikonloppuisin viisi tai kuusikin ja lisäksi heidän kavereitaan. Meistä se oli mukavaa ja hekin muistelevat niitä aikoja lämmöllä.

Lapsemme pärjäävät omillaan joten emme ole heille eikä lapsenlapsille rahaa antaneet. Normaalit synttäri- ja joululahjat tietysti, mutta koska heitä on monta, pieni samansuuruinen lahja riittää. Ja aikuisille emme lahjoja vie; ikäraja 18 v. Pienet eläkkeet meilläkin on joten he ymmärtävät kyllä.

Pääasiahan on juuri se, mitä aloittajakin pitää elämäntehtävänään: tuottaa iloa. Se ei ole rahasta kiinni.