Se aina pelätty vahinkoraskaus on sitten osunut kohdalleni kondomista huolimatta. Menkat tulleet normaalisti ja nyt raskaus on viikolla 11. Aborttiin siis enää viikko aikaa...
Erosin miehestäni pitkän suhteen jälkeen ja raskaus alkoi viimeisen yhteisen yömme seurauksena...
En halua, eikä eksänikään, että palaisimme yhteen. Kaikkia eivät toisilleen sovi. Mies on kuitenkin valmis olemaan mukana lapsen elämässä.
Minulla on suuret pelot siitä, että mitäs nyt. Olen 22-vuotias, ura kesken, matkustan usein, elän muutenkin hyvin epävakaata elämää...
Olen aina ajatellut, että lapset tulevat elämääni parisuhteen kautta ja syntyvät kahden vanhemman yhteiseen kotiin, mitä itse en ikinä saanut. Onko minulla enää ikinä mahdollisuutta vakaaseen parisuhteeseen, kuka haluaa naisen jolla on toisen miehen lapsi? Katoavatko kaikki ystäväni kun saan lapsen? Kadunko lasta ja koenko hänet myöhemmin riesaksi elämässäni?
Tiedän että viimeinen pelko katoaa ja tuskin kadun.
Mutta kertokaa nyt jotain tarinoita, jos on samankaltaisia lähtötilanteita lapsesta menevän nuoruuden keskelle yksin...? Kiitos kaikille. :)
Erosin miehestäni pitkän suhteen jälkeen ja raskaus alkoi viimeisen yhteisen yömme seurauksena...
En halua, eikä eksänikään, että palaisimme yhteen. Kaikkia eivät toisilleen sovi. Mies on kuitenkin valmis olemaan mukana lapsen elämässä.
Minulla on suuret pelot siitä, että mitäs nyt. Olen 22-vuotias, ura kesken, matkustan usein, elän muutenkin hyvin epävakaata elämää...
Olen aina ajatellut, että lapset tulevat elämääni parisuhteen kautta ja syntyvät kahden vanhemman yhteiseen kotiin, mitä itse en ikinä saanut. Onko minulla enää ikinä mahdollisuutta vakaaseen parisuhteeseen, kuka haluaa naisen jolla on toisen miehen lapsi? Katoavatko kaikki ystäväni kun saan lapsen? Kadunko lasta ja koenko hänet myöhemmin riesaksi elämässäni?
Tiedän että viimeinen pelko katoaa ja tuskin kadun.
Mutta kertokaa nyt jotain tarinoita, jos on samankaltaisia lähtötilanteita lapsesta menevän nuoruuden keskelle yksin...? Kiitos kaikille. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saat varmaan aika hyvin osviittaa vähän erilaisista tilanteista, mm. yksinhuoltajaelämästä, tällä palstalla. Kannatta lukea vähän kaikkia juttuja....
Itse voin kertoa omasta kokemuksestani että olen joutunut kaksi kertaa abortin eteen, tosin peruste oli silloinen sairaus ja sen vuoksi olevat lääkkeet (vauvan vammaisuus lääkkeistä). Kuitenkin punnitsin tilannetta molemmilla kerroilla ja olisinhan voinut käydä lisäultrissa yms. jos olisin halunnut pitää ne.
Kuitenkin tulin siihen tulokseen molemmilla kerroilla ettei aika ole nyt kohdallaan, vaikkakin pahalta toisaalta tuntui elämänalun "roskiin" heittäminen. Ja pahalta se tuntuu yhä, vaikka molemmista on aikaa vuosia.
Nyt kuitenkin minulla on pieni lapsi, kohta toinenkin. Tervehdyin sairaudesta ja elämä tasoittui uomiinsa joten sitten tuli tunne, että nyt on viimein aika yrittää lasta.
Hyvä kuitenkin muistaa, että jokainen keskeytys on riskialtista ja heikentää tulla myöhemmin raskaaksi. Joskus harvoin sattuu vielä jotain komplikaatioita esim. kohtutulehdus tms. jonka vuoksi voi käydä jopa kohdunpoisto joten sitten raskaus ei enää mahdollista.
Mutta elämähän on aina ennalta suunnittelematon, kaikkeen ei voi varautua.
Harkitse eri vaihtoehtoja, mieti asioita rauhassa. Sitten tee päätös jonka jälkeen et enää mieti asian toista laitaa vaan pysyt päätöksessä.
Tämän lapsen varmaankin on tarkoitus syntyä- tai jos ei niin meneväthän monet alkuraskaudet kesken luonnostaankin, siihenkin pitää varautua.
Kolmas lapseni sai alkunsa karilla olevan liiton raunioilla "kertalaakista" ja ehdottomasti hänen kuului syntyä, niin rakas ja tärkeä hän nykyään on monille perheessä ja lähipiirissä. Joskus on hyvä lakata liikaa loogisesti ajattelemasta, alistua elämän kulkuun ja iloita siitä onnesta ja siunauksesta mitä on osakseen saanut.
Menevä matkatyö ei kuulosta tulevan parisuhteen kannalta ruusuiselta, lapsen hoidon todennäköisesti saisit hoidettua tukiverkon avulla paremmin kuin vitaalisen ja vaativan miehen "hoidon" : ). Vaikutat luonnetyyppinä pikemminkin itsenäiseltä "leijonaemo"-äidiltä kuin tiilitalossa pullia paistavalta vaimolta. Yksi tapa ei ole sen huonompi kuin toinenkaan. Olethan itsekin selviytynyt elämässä hyvin.
Ystävistä: sen mitä pinnallisemmasta päästä menetät, äitiyden myötä saat tuplasti uusia, ehkä jopa samanhenkisempiä sydänystäviä. Samanlainen elämäntilanne yhdistää.
Päätös on sinun, tämmöisiä vaan tuli mieleen.
Itse erosin miehestä jo raskausaikana,tosin koetimme myöhemmin uudestaan mutta siis niin,ollut nyt jo vuosia yh. Olin silloin 21v ja yksi tutkinto muttei töitä. Ei ole herkkua ollut mutta kyllä pärjää. Olin kotona sen 3 vuotta kotihoidontuella vaikka minimi olikin.
Pojastani on kasvanu reipas ja osaava koululainen ja meillä on hyvä suhde. Teen todella pienellä palkalla töitä mutta pärjäämme,jouluksi ollaan menossa ihan ensimmäiselle ulkomaanmatkallekin :)
Kaikenlaisia tunteita ja kokemuksia on vuosien varrella käyty läpi,mutta se jaksaa auttamaan kun lapsi sanoo että äiti rakastan sua,oot maailman paras äiti
Ehdit vielä saamaan paljon lapsia parisuhteessa tai ilman. Opiskele, valmistu, elä, nauti ja matkustele nyt nuorena. Kadut vähemmän raskauden keskeytystä kuin suunnittelematonta raskautta keskelle kaikkea keskeneräisyyttä.
Vaikka naiset kertovat romanttisia tarinoita uusperheistä, tulevista rakkauksista ja kuinka jaksat yksinäsikin, se on tavallaan väritettyä totuutta, jonka tarkoitus on hyvä. 22-vuotiaana vauva ja raskaus on jännä kokemus ideatasolla mutta totuus on karvaampi. Yksin on yksin ja myös kaverit jäävät pikkuhiljaa kun raskautesi ja elämäntilanteesi muuttuu hankalammaksi eikä tilanteesi ole enää kiinnostava aihe, eikä uusia tuttavia löydy ihan kivuttomasti. Mies taas voi luvata ummet ja lammet mutta tosiasiassa hänen ei ole mikään velvollisuus olla lapsen elämässä läsnä muuta kuin kerran kuukaudessa elatusmaksun verran. Olet kovin nuori vielä, vaikket sitä ehkä itse mietikään. Ehdit vielä.
Kysy äidiltäsi neuvoa. Minä neuvoisin saman ikäistä tyttöäni tekemään tilanteessasi keskeytyksen. Nykyään se ei ole fyysisesti rasitus elimistölle kuten ennen, henkisesti tietenkin rankka kokemus mutta kun perustelet keskeytyksen itsellesi järkisyillä, se ei maailmaasi kaada.
Jotenkin aavistan, että olet jo päättänyt pitää lapsen, joten toivotan onnea.