Tulipas agressiivinen otsikko. Luin tässä useampaa ketjua ja ihmettelen suuresti tätä monen asennetta: "Kynikää ne miehet!"
Kun tulin raskaaksi, olin eronnut miehestäni ja viikkoja vasta 6. Olimme 21-vuotiaita. Kysyin mieheltä, haluaako hän olla mukana lasten elämässä, sanoi että isyyden voi tunnustaa mutta ei ole valmis isäksi.
Ajattelin että ok, minun päätös pidänkö lapset vai en. Pidin. 2 vuoden päästä. Mies halusi alkaa nähdä lapsiaan säännöllisesti (näki koko ajan silloin tällöin) ja alkoi maksaa oma-aloitteisesti elatusmaksuja.
En tarkoita että kaikille käy näin, mutta se on ikävää että naisten kontolle asiat vain jäävät mutta niin se on että meidän sisällä ne lapset kasvaa. Ei kukaan voi pakottaa isäksi! Se on meidän päätös pidämmekö lapsen/t vai ei ja jos isän mielipide on kysytty ja vastaus ei, on meidän päätös alammeko hommaan yksin vai emme. Sama valta meillä on tehdä abortti vaikka mies haluisi pitää lapsen.
"Kyllä ne miehet tietää mihin ryhtyy kun seksiin rupeavat." Niin tietävät naisetkin.
Pointtini on se, että on mielestäni törkeää pakottaa miehet isiksi. Lasteni isän kohdalla nuoruus oli vielä kesken ja jos olisin pakottanut hänet MINUN valitasemalleni tielle, en usko että olisi onnellinen mies tai terve suhde lapsiin. Eri asia on miehet jotka katoavat kesken raskauden tms. Abortti on rankka kokemus ja on ihanaa jos miehet ovat mukana tukemassa. On kuitenkin itsekästä pitää lapsi vain siksi että haluaa ja olettaa että mies on automaattisesti mukana. Unohdetaan niin usein, että tilanne on myös usein toisin päin, miehellä ei ole vain sanottavaa siinä tilanteessa.
Tähän viestiin tulee paljon ärräpäitä vastaukseksi, mutta miettikää pliis vähän laajemmalle ja muidenkin näkökulmasta... Tilanteita on erilaisia, kaikki elareiden vaatijat eivät ole itsekkäitä, on kusipäisiä miehiä ja itsekkäitä miehiä myös maailmassa. En kiellä sitä. ;)
Kun tulin raskaaksi, olin eronnut miehestäni ja viikkoja vasta 6. Olimme 21-vuotiaita. Kysyin mieheltä, haluaako hän olla mukana lasten elämässä, sanoi että isyyden voi tunnustaa mutta ei ole valmis isäksi.
Ajattelin että ok, minun päätös pidänkö lapset vai en. Pidin. 2 vuoden päästä. Mies halusi alkaa nähdä lapsiaan säännöllisesti (näki koko ajan silloin tällöin) ja alkoi maksaa oma-aloitteisesti elatusmaksuja.
En tarkoita että kaikille käy näin, mutta se on ikävää että naisten kontolle asiat vain jäävät mutta niin se on että meidän sisällä ne lapset kasvaa. Ei kukaan voi pakottaa isäksi! Se on meidän päätös pidämmekö lapsen/t vai ei ja jos isän mielipide on kysytty ja vastaus ei, on meidän päätös alammeko hommaan yksin vai emme. Sama valta meillä on tehdä abortti vaikka mies haluisi pitää lapsen.
"Kyllä ne miehet tietää mihin ryhtyy kun seksiin rupeavat." Niin tietävät naisetkin.
Pointtini on se, että on mielestäni törkeää pakottaa miehet isiksi. Lasteni isän kohdalla nuoruus oli vielä kesken ja jos olisin pakottanut hänet MINUN valitasemalleni tielle, en usko että olisi onnellinen mies tai terve suhde lapsiin. Eri asia on miehet jotka katoavat kesken raskauden tms. Abortti on rankka kokemus ja on ihanaa jos miehet ovat mukana tukemassa. On kuitenkin itsekästä pitää lapsi vain siksi että haluaa ja olettaa että mies on automaattisesti mukana. Unohdetaan niin usein, että tilanne on myös usein toisin päin, miehellä ei ole vain sanottavaa siinä tilanteessa.
Tähän viestiin tulee paljon ärräpäitä vastaukseksi, mutta miettikää pliis vähän laajemmalle ja muidenkin näkökulmasta... Tilanteita on erilaisia, kaikki elareiden vaatijat eivät ole itsekkäitä, on kusipäisiä miehiä ja itsekkäitä miehiä myös maailmassa. En kiellä sitä. ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarinoita on monia,yhtä paljon kuin kertojia. Meidän tapauksessa mies sanoi haluavansa isäksi,jätin pillerit pois ja odotin siis lastamme. Sitten ei arki kiinnostanutkaan;huusi että tee abortti ettei hänen tarvitse ajatella et on lapsi jossain. Sanoin että antaa mennä vaan,en tule sinua asialla vaivaamaan. No loppuraskaudesta hän sitten halusikin taas olla isä ja halusin antaa mahdollisuuden. Halusi tunnustaa isyytensä mutta loppu onkin historiaa;lapsemme on 9vuotias eikä voisi sanoa että mies olisi sinä aikana kasvanut pätkän vertaa;erosimme lapsen ollessa pieni.
Kun oli isyytensä mennyt tunnustamaan,on myös velvollinen maksamaan elatusmaksuja ja nehän taas määräytyvät ihan muun mukaan kuin "oman haluni". Mitään muuta ei tee kuin kiusaa joka asialla. Vuosien aikana olen useasti sanonut että antaa olla mutta ei niin ei. Välillä tekisi mieli muuttaa vaikka Lappiin täysin tietämättömiin mutta sehän taas olisi "laitonta",olen siis ikuisesti kiinni eksässäni,halusin tai en,halusi lapsi tai ei.
Jos hän häviäisi kuvioista niin mikään ei elareiden suhteen muuttuisi,niitä hän kun ei ole maksanut juurikaan mitään jatkuvan työttömyyden takia.
niih,ketäänhän ei pitäisi voida pakottaa..
ns.vahingossa tulin raskaaksi, olisin halunnut abortin..keskusteltiin lapseni isän kanssa asiasta, ja sanoin etten jaksa yksin hoitaa lasta, tiesin kuinka rankkaa lapsen hoitaminen on seurattuani sivusta siskoani.. noh,mies lupasi ja vannoi ja hehkutti kuinka ihana pikkuperhe meille tulisi..ekan riidan jälkeen mies uhkasi heittää minut parvekkeelta jos teen abortin..ja niin, pikkuhiljaa aloin itsekin haluta äitiksi, ajatusmaailmani muuttui siinä että tiesin pärjääväni lapsen kanssa myös kaksin..onneksi, sillä kun lapsi syntyi niin miestä ei näkynyt enää kotona, oli aina "töissä",tuhlasi palkkansa, elimme minun kelan rahoilla..JEJ!erosin, ja olen paljon onnellisempi lapseni kanssa kaksin.. mies on viimeksi nähny lapsena hmm.. yli puoli vuotta sitten..välillä mietin että jos olisin pitäny oman pääni ja tehnyt abortin, voi toki olla että katuisin, mutten olisi joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestani, en olisi velkakierteessä yms..mut niin,kuhan vatuloin..
mut tosiasiahan on myös se et miehiä on erilaisia..
Joo, ja on isiä jotka eron myötä jää kuin nalli kalliolle, kuten minä. Käräjäoikeuden kautta ex haki yksinhuoltajuuden ja jätti laskun minulle. Ei ollut silloin varaa lähtee taisteluun mukaan. Joten käräjäoikeus antoi tuomion, että voin tavata joka kolmas sunnuntai 12-18. Exälle se ei käy. En ole lastani sen koommin nähnyt, nyt jo neljä vuotta takana. Kylällä ex puhuu paskaa etten vähääkään lapsestani välitä. viimeksi keväällä otin yhteyttä ja pyysin tapaamista. Tämä ei käynyt. Olen maksanut etukäteenkin elatusapua, niinkun hän on tahtonut, jopa marraskuukin on maksettu. nyt et tässä kuussa maksanut mitään, ja jo tuli huutoa etten ajattele lapsen hyvinvointia yhtään, rahaa ei ole. Nyt hän lähti hakemaan oikeuttaan virastoissa sitten tässä asiassa, että maksan "epäsäännöllisesti" . Mitäköhän minä tästä asiasta saan maksaa... Noh nyt minulla on asiat hyvin, ja pystyn puolustautumaan. Eli on naiset todellakin välillä yhtä paskoja kuin jotkut meistä miehistäkin, lapsi on pelkkä rahastuskeino ja keino pahan mielen tuottamiseen..
Ole aktiivinen äläkä annan exällesi periksi. Lapsella on oikeus olla molempien vanhempien kanssa. Kerran keväällä anottu tapaaminen ei riitä. Tunge itsesi lapsen elämään.
"Luin tässä useampaa ketjua ja ihmettelen suuresti tätä monen asennetta: "Kynikää ne miehet!""
Jaa-a, enpä ole huomannu moista asenneeta. Sinä kuitenkin huomannut useammassa aloituksessa ja ketjussa, hmmm... Kopioitko niitä ahneiden yhäreiden lauseita aloituksesi tueksi ettei mene ihan mutusteluksi :)
"alkoi maksaa oma-aloitteisesti elatusmaksuja"
Eli et saanut elatustukea ja jos lasten isä ei olisi oma-aloitteisesti alkanut maksamaan elatusapua niin olisit tullut toimeen ilmankin?
"kaikki elareiden vaatijat eivät ole itsekkäitä"
Mikä osa elareiden vaatijoista ei sinun mielestäsi ole itsekkäitä Ja mikä elatusavun vaatijasta tekee itsekkään, jos hänen lakiin kirjattu lähihuoltajan velvollisuutensa on vaatia lapselle elatusta etävanhemmalta?