Muistan, kun olin about 14 vuotta vanha, ja järjestin kamalan kohtauksen kotona, kun en saanut seurustella. Nyt kun olen 17, ja mietin tarkemmin niitä aikoja, niin ymmärrän vanhempia ja heidän sen aikaisia motiiveitaan. Mielestäni on ihan ok, etten saanut seukata 14-vuotiaana. Olisin kuitenkin ollut liian nuori siihen, kun vielä kaksi vuotta sitten suhteeni sai karvaan lopun, kun olin liian nuori seurustelemaan ja poikakaverin läheisyys ahdisti. En halunnut seksiä jne.
Hassua, miten mielipiteet muuttuu, kun tulee lisää ikää mittariin. Siinä 14 ikävuoden korvissa mielipiteeni olivat myös todella mustavalkoisia. Asiat olivat mielestäni joko niin tai näin, eikä sopivaa balanssia juurikaan löytynyt. Vaatteet tuli olla vain ja ainoastaan mustia goottivaatteita, enkä kuunnellut kuin tietynlaista musiikkia ja jos minulta kysyttiin lempiväriä tai suosikkibändiä, niin sain heti aikaiseksi jonkunlaisen vastauksen. Nykyään taas, kun minulta kysytään suosikkiväriä, niin joudun miettimään pitkään ja hartaasti, eikä siltikään välttämättä keksi vain yhtä suosikkia. Pienenä ihmettelin, miksi aikuiset tarvii aina niin paljon aikaa vastauksen miettimiseen, mutta nyt ymmärrän itsekin sen, että asiat ei aina ole niin mustavalkoisia ja ratkaisuja voi löytyä monta, jos vain tarkastelee asiaa eri kääntöpuolilta. Ja kärsivällisyyttä ja malttiakin on tullut lisää.
On ihan mukavaa lähestyä aikuisuutta, kun oppii ottamaan asiat iisimmin, eikä pillastu aina kaikesta ja koe joka asiaa uhkana tai haittana. Itsekriittisyyskin on vähentynyt :)
Hassua, miten mielipiteet muuttuu, kun tulee lisää ikää mittariin. Siinä 14 ikävuoden korvissa mielipiteeni olivat myös todella mustavalkoisia. Asiat olivat mielestäni joko niin tai näin, eikä sopivaa balanssia juurikaan löytynyt. Vaatteet tuli olla vain ja ainoastaan mustia goottivaatteita, enkä kuunnellut kuin tietynlaista musiikkia ja jos minulta kysyttiin lempiväriä tai suosikkibändiä, niin sain heti aikaiseksi jonkunlaisen vastauksen. Nykyään taas, kun minulta kysytään suosikkiväriä, niin joudun miettimään pitkään ja hartaasti, eikä siltikään välttämättä keksi vain yhtä suosikkia. Pienenä ihmettelin, miksi aikuiset tarvii aina niin paljon aikaa vastauksen miettimiseen, mutta nyt ymmärrän itsekin sen, että asiat ei aina ole niin mustavalkoisia ja ratkaisuja voi löytyä monta, jos vain tarkastelee asiaa eri kääntöpuolilta. Ja kärsivällisyyttä ja malttiakin on tullut lisää.
On ihan mukavaa lähestyä aikuisuutta, kun oppii ottamaan asiat iisimmin, eikä pillastu aina kaikesta ja koe joka asiaa uhkana tai haittana. Itsekriittisyyskin on vähentynyt :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.