Lapsena uskoin kaiken,
mitä aikuiset yrittivät
lapselle opettaa -
senkin, että se on aina susi,
joka on lammasten vaatteissa.
Olen alkanut epäillä:
jospa se onkin monessa mielessä
liian mukavuudenhaluinen ihminen.
mitä aikuiset yrittivät
lapselle opettaa -
senkin, että se on aina susi,
joka on lammasten vaatteissa.
Olen alkanut epäillä:
jospa se onkin monessa mielessä
liian mukavuudenhaluinen ihminen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Upeeta, mahtavaa!
Kyllä sillä kehittyy -
klikit ja sorminäppäryys.
Autistiseen vankilaansa
lukittu kykenee olemaan
vain ärsyttävän itsekäs?
Saattaa hänessä olla
yksi hyväkin puoli:
On niin täynnä itseään,
ettei tule paljonkaan
juoruilleeksi muista -
ellei hänen tahattomia
sanojaankin lasketa.
On hyvää noudattaa etikettejä -
nyökkäillä tasapuolisesti
siihen ja tähän suuntaan,
ettei tulisi vahingossakaan paljastaneeksi
omaa moukkamaisuuttaan,
yhtään säröä itsessään:
Hyvää päivää, kirvesvartta!
Vaikka oikeasti tekisi mieli sanoa:
Hyvää yötä, halolla päähän!
Etikettien keräileminen
on mielenkiintoinen harrastus.
Se on nyt täytetty,
sanoi täysipäinen,
jonka pää ei ollut
kertaakaan täynnä.
Jos on kurmeeta
ja vaikka sitt nakit ja muussi,
niin keskinkertaisuus on hammastikku,
jolla jokainen halukas voi vapaasti tonkia
hampaankoloonsa jääneen –
toki tiettyjä yleisesti hyväksyttyjä tapoja noudattaen.
Kuka sitä nyt moukan leimaa – ainakaan itselleen?
Miksi vain 19-vuotias sanoo:
”Silloin kun minä olin nuori...”
Mihin on kadonnut lapsilta
oikeus olla lapsi,
nuorelta olla nuori?
Milloin keski-ikäiselle
tullut vaatimus
näyttää teiniltä,
ja vanhukselle
muuttua näkymättömäksi?
Ja miksi?
Myös appelsiinin kuorilla on
varsinaisen tehtävänsä lisäksi
monta muutakin virkaa:
kuivatettuina tai muuten
säilyviksi säilöttyinä
niitä voi ottaa tarpeen mukaan
käyttöön myöhemmin
tai käyttää heti tuoreeltaan
mausteeksi raastettuina
tai ripotella
suurina klöntteinä reviirilleen,
etteivät kissat kuseksisi
porraspieliin.
Niiden hedelmälihasta
irti leikatulla puolella
voi valkaista hampaitaan -
saa sellaisen pepsodent hymyn,
kaupparatsun sudenhymyn.
Näen hänen haparoivan itseään yhä vain näkyvämmäksi
huomaamattomuuden pimeästä vankilassa,
johon hänet vastustuskyvyttömänä lapsena sysättiin
ja jonka hän piti.
Se on rakentunut hänen ympärilleen tutusta ja siksi turvallisesta;
sota sodalta, koti kodilta,
kilpi kilveltä, suomu suomulta.
Silmä silmästä, hammas hampaasta.
Ainoasta maailmasta, jonka vain hän tunsi?
Jonka sinä vain tunsit?
Älä tee itsestäsi naurettavaa nyt,
kun hänet on viimein nähty –
älä kiroa näkijääsi, näe kiroajasi...
Pahimmin nyrjähtäneeltä
pääsevät ilmoille
karseimmat parkaisut,
riipaisevimmat laulut
ja pidättelettömimmät naurut.
Jos elämä on puhkonut
jonkun teräväksi riivinraudaksi,
häne tarjonnee myös porkkanat
valmiiksi raastettuina...?
Viime vuonna pyhäinpäivä
vaihtui pyhän vastaiseksi yöksi -
siinäpä vasta kepponen!
Sinä aamuna minä kerroin sinulle,
kuinka olin herännyt jo kesken yötä
ja nähnyt Marsin
suurempana kuin koskaan,
oranssinpunaisena
pallona sumun keskellä,
valvonut aamuun sitä katsellen -
se ei noussut, ei laskenut.
Yhtä paikoillaan kuin minä
ja yhä siellä.
Kutsuin sinut katsomaan,
mutta näit (vain)
OP:n mainosvalon.
Silloin sinä katsoit minua niin
ensimmäisen kerran.