Mahtaako löytyä kysyntää kotisairaanhoidolle, jossa suurimpana arvona on ennaltaehkäisevä hoitotyö, kuntoutus sekä psyykkinen hyvinvointi. Elämäninto ja ilo. Voimavarojen mukaan jokaiselle henkilökohtaisesti räätälöitynä. Asiakas saa itse päättää sosiaalisen aktiivisuuden määrän ja tavan. Tarkoituksena on olla tukena ja auttaa ottamaan se ensimmäinen askel, esim yksinäisyyden ja masennuksen torjunnassa ( matala kynnys, jossa tarkoituksena verkostoitua, ystävystyä ja harrastaa arkisen elämän ohessa luonnollisesti ja avustettuna ).
Nyt kotisairaanhoitaja käy jakamassa lääkkeet, pistämässä insuliinit yms ja taas on kiire. Kotipalvelu käy pesemässä ( jonka jälkeen olo on kuin autopesun jälkeen auto paralla ), käynnistämässä kovaäänisen imurin ja laittamalla ruuan alulle ja taas on kiire...
Osa hoitajista kokee riittämättömyyttä ja loppuunpalmista. Hoidettavalle ( käytäntö, ei ihminen ), tulee yksinäinen ja ahdistunut olo. Taas vaivaksi ja taas tuli päivän pakko pullat pureskeltua.
Olisiko kysyntää ns. 2010-luvun kotipalvelulle, jossa otettaisiin ikä-ihminen huomioon kokonaisuutena, tuntevana ja sosiaalisena ihmisenä. Kuntouttava hoito, yhä vanhemmiksi eläville eläkelälisille sosiaalisine verkostoineen, harrastuksineen, henkilökohtaisine avustajineen ( että mahdollista toteuttaa muutakin, kuin naapurin perheen kyttäämistä ), vertaistuki, kuljetusapu, asiointiapu ( yhdessä asiakkaan kanssa! )
Luontoa, kulttuuria, ystäviä, yhteisiä kahvihetkiä, juttelua, naurua....Tavallisia asioita, joita yksinäinen ikä-ihminen ei uskalla heikentyneen fyysisen kunnon, huonon muistin tai masennuksen vuoksi saa hoidettua. Tähän, kun saisi ajoissa apua elämä saattaisi olla mielekästä kotona asuen ihan loppuun asti, jos vain fyysinen kunto sallii. Siis ennaltaehkäisevää enemmän ja jälkipuintia vähemmän. Omaisetkin saattavat asua kaukana ja potea huonoa omaatuntoa äitinsä/isänsä yksinäisyydestä yms.
Voisin perustaa tukipalveluna tai osittain varmasti riittäisi jo pelkästäänkin.
Tämä siis galluppina niin omaisille, ystäville kuin ikä-ihmisillekin :-) Kiitos mielipiteistä!
Nyt kotisairaanhoitaja käy jakamassa lääkkeet, pistämässä insuliinit yms ja taas on kiire. Kotipalvelu käy pesemässä ( jonka jälkeen olo on kuin autopesun jälkeen auto paralla ), käynnistämässä kovaäänisen imurin ja laittamalla ruuan alulle ja taas on kiire...
Osa hoitajista kokee riittämättömyyttä ja loppuunpalmista. Hoidettavalle ( käytäntö, ei ihminen ), tulee yksinäinen ja ahdistunut olo. Taas vaivaksi ja taas tuli päivän pakko pullat pureskeltua.
Olisiko kysyntää ns. 2010-luvun kotipalvelulle, jossa otettaisiin ikä-ihminen huomioon kokonaisuutena, tuntevana ja sosiaalisena ihmisenä. Kuntouttava hoito, yhä vanhemmiksi eläville eläkelälisille sosiaalisine verkostoineen, harrastuksineen, henkilökohtaisine avustajineen ( että mahdollista toteuttaa muutakin, kuin naapurin perheen kyttäämistä ), vertaistuki, kuljetusapu, asiointiapu ( yhdessä asiakkaan kanssa! )
Luontoa, kulttuuria, ystäviä, yhteisiä kahvihetkiä, juttelua, naurua....Tavallisia asioita, joita yksinäinen ikä-ihminen ei uskalla heikentyneen fyysisen kunnon, huonon muistin tai masennuksen vuoksi saa hoidettua. Tähän, kun saisi ajoissa apua elämä saattaisi olla mielekästä kotona asuen ihan loppuun asti, jos vain fyysinen kunto sallii. Siis ennaltaehkäisevää enemmän ja jälkipuintia vähemmän. Omaisetkin saattavat asua kaukana ja potea huonoa omaatuntoa äitinsä/isänsä yksinäisyydestä yms.
Voisin perustaa tukipalveluna tai osittain varmasti riittäisi jo pelkästäänkin.
Tämä siis galluppina niin omaisille, ystäville kuin ikä-ihmisillekin :-) Kiitos mielipiteistä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
varmasti on,mutta oletko ottanut huomioon ,että.ihmiset,joilla eläkkeet eivät ole suuria,eivät myöskään ole valmiita maksamaan niistä palveluista kovin suuria summia. Katsastinpa luetteloa,jossa yksityiset mainitsemiasi palveluita tarjosivat. Pieninkin palvelu maksoi siinä nelisenkymmentä euroa tunti.Eipä siinä tunnissa kovinkaan paljon kerkeä kukaan ihmeitä tekemään. Millä hinnalla olisit valmis palveluitasi antamaan?
Leppävaarassa Selloon vievän alikäytävän viurustalla kerjäsi jalaton Romanialainen mies rullatuolissa. Ajatuksia herätti kuinka jalaton mies oli tullut tänne tuhansien kilomerien päähän kotoaan. Miten oli jaksananut pyörittää itsensä rullatuolissa tähän mainostettuun paratiisiin. Eläkekerhossa tiedettiin kertoa heillä olevan järjestetyt auto kuljetukset aamuisinkin, kun heidät siiretään työpaikalleen.
Luulen että kotimaan vanhuksien kotihoidosta lienee kysymys.
Hienosti oli esitetty mitä kotisairaanhoitaja avustaa, mutta ainakin erään vanhuksen kohdalla se ei lähestulkoon yllä tuohon.
Avustaja käy 2x vrk, aamulla ja illalla, istahtaa pöydän ääreen kynällä ristiä ruutuun, 15 min kuluttua käynnistämässä jo autoa.
Kerran viikossa vaihdetaan dosetti, tyhjä viedään ja täysi tuodaan, ei siinä edes tarkastella ja kysytä miksi kaikki lääkkeet eivät ole lokeroista lähteneet.
Niin että ei sinne ruokaa tuoda eikä valmistusta aloiteta edes.
kun lukee tai saa TV:stä katsella kuinka ikäihmisiä kohdellaan . Lapset kyllä saa päivä kodit ja leikkipaikat ,jäähallejakin on sun muita tiloja nuorille . Kyllä vanhukset on tyystin unohdettu kansan-osa!
Olisikko kysymys siitä vierastyövoimasta jota jota muutamat ministeritkin perään kuuluttavat. Ammati kerjäläiset voitaisiin sijoittaa useampaankin viralliseen keräysluvan saaneeseen yhdistykseen, Vaikkapa sitten SPR: ään.
Kotisairaanhoidon tulisikin toimia. Itse olisin valmis makasamaan, siitä että ikäihmisen arvostus näkyisi hoidossa. Mielihyvä hyväksytyksi tulemisesta, kunnioituksesta sekä ystävyydestä, myös näin ikäihmisenä on parantava voima. Henkilökohtaisesti jaksan hoitaa itseäni ja jaksaa paremmin, kun tunnen oloni turvalliseksi enkä kärsi yksinäisyydestä. Kaikilla ei omaisia löydy tai jos löytyy niin aika ei heillä riitä.