Kaipaan kokemuksia päiväkotien erityisryhmistä. Itselläni on 5 v. poika erityisryhmässä, jossa on pelkästään erityislapsia. Pojalla ei ole diagnoosia. Ongelmia lähinnä siirtymätilanteissa ja ryhmätilanteissa.
Olin tyytyväinen kun poika alunperin pääsi ryhmään. Nyt puolen vuoden kuluttua tuntuu siltä, että takapakkia mennään. Ryhmän kaikki lapset ovat tietysti enemmän tai vähemmän ongelmaisia. Ryhmä on rauhaton. Kun yksi saa raivarin, toiset seuraavat perässä. Näitä tilanteita on päivittäin useita. Mitkään normaalit "tuokiot" eivät oikein onnistu. Hoitotädit ovat selvästi väsyneitä, enkä ihmettele. Mielessä käy, että mitenkähän lapsen tuossa porukassa pitäisi oppia taitoja, joita kukaan siellä ei selvästi osaa. Lapset kuitenkin ovat paljolti mallioppijoita. Mielestäni sen lisäksi mitä ongelmia oli aikaisemmin, lapsi oppii tarhassa vielä hullummille tavoille. Parin vuoden päästä pitäisi lähteä kouluun ja osata olla nätisti paikallaan jne. Oman kokemuksen perusteella kyseenalaistan vahvasti nämä erityisryhmät. Ymmärrän tietysti, että vaihtoehdot ovat vähissä. Jos saisin kuitenkin valita, laittaisin ehdottomasti oman lapseni normaali ryhmään avustajan kera.
Kertokaa kokemuksia.
Olin tyytyväinen kun poika alunperin pääsi ryhmään. Nyt puolen vuoden kuluttua tuntuu siltä, että takapakkia mennään. Ryhmän kaikki lapset ovat tietysti enemmän tai vähemmän ongelmaisia. Ryhmä on rauhaton. Kun yksi saa raivarin, toiset seuraavat perässä. Näitä tilanteita on päivittäin useita. Mitkään normaalit "tuokiot" eivät oikein onnistu. Hoitotädit ovat selvästi väsyneitä, enkä ihmettele. Mielessä käy, että mitenkähän lapsen tuossa porukassa pitäisi oppia taitoja, joita kukaan siellä ei selvästi osaa. Lapset kuitenkin ovat paljolti mallioppijoita. Mielestäni sen lisäksi mitä ongelmia oli aikaisemmin, lapsi oppii tarhassa vielä hullummille tavoille. Parin vuoden päästä pitäisi lähteä kouluun ja osata olla nätisti paikallaan jne. Oman kokemuksen perusteella kyseenalaistan vahvasti nämä erityisryhmät. Ymmärrän tietysti, että vaihtoehdot ovat vähissä. Jos saisin kuitenkin valita, laittaisin ehdottomasti oman lapseni normaali ryhmään avustajan kera.
Kertokaa kokemuksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos pojallasi on vaikeuksia ryhmässä ja siirtymätilanteissa kertoo tämä tietenkin jostakin mutta mistä? Ennen kuin pystyt ottamaan kantaa olemiseen erityisryhmässä kannattaa sinun pyrkiä saamaan selvää mitkä ovat ne puuttuvat taidot ja miten näitä konkreettisesti harjotellaan lapsesi kanssa erityisryhmässä.On todella tärkeä vanhempana ymmärtää mistä on kyse ( tähän tarvitaan usein lapsen kehitykseen erikoistuneen ammattilaisen osaamista jos asiat takkuilleet jo kauan, kuten ilm. lapsesi kohdalla). Ei lapsen vaikeudet itsestään häviä kun sitä vaan ollaan erityisryhmässä. Pyydä että sinulle kerrotaan selkeästi mistä kyse ja miten pyritään auttamaan ja onko apua ollut ja mistä. Varmasti olet pohtinut näitä asioita yhdessä päivähoidon kanssa ja toivon mukaan myös vanhempana pystynyt osaallistumaan lapsesi tukemiseen.
Jos ongelmat ovat sosiaalis-emotionaalisia, siihen ei edes saa diagnoosia. Oireet vain ovat. Tällainen lapsi on häiriöksi normaaliryhmässä.
Kuulostaapi kummalta. Jos ongelmat "sosiaalis-emotionaalisia" silloinhan juuri on kyse siitä että lapsi tarvitsee apua. Apua ei voi antaa jos ei tilannetta ymmärretä. Diagnoosin antaminen on myös tyhjän kanssa yhtä ilman että lapsen käyttäytymistä ymmärretään. Lapsi on häiriköksi normaali ryhmässä niin kauan kun ei ymmärretä mitä lapsi oireilulla yrittää viestittää, minkä kanssa hän tarvitsee hoitajan ja vanhempien apua.
Näin on. Se on omituista. Koulussa sitten on myös erityisluokat, joilla lapsilla ei läheskään kaikilla ole mitään diagnosoitua "vikaa". Heidän paikkansa on kuitenkin erityisluokalla, koska he eivät osaa keskittyä tai olla häiritsemättä muiden opiskelua.
Kaikkiin häiriöihin ei vain ole olemassa lääkärin diagnoosia. Lääkärihän diagnoosit tekee.
Kaikkeen on syynsä. Merkilliseen tilanteeseen tultu jos tämmöstä käsitystä viljellään. Diagnoosilla tarkoitetaan että ymmärretään syyt lapsen käyttäytymiseen. Diagnoosi ei tarkoita ADHD:tä tai jotain muuta neurolgista hämminkiä diagnoosilla tarkoitetaan yhtälailla emotionaalisen kasvun takkuilua ja viivästymisiä. Kun lapsi on vielä pieni pystytään näihin asioihin vielä useasti puuttumaan, edellyttäen tietenkin että ymmärretään mistä on kyse.Vanhempien pitäisi napakammin vaatia asiantuntiojilta juuri tätä apua, sitä varten asijantuntijat ovat olemassa!
Ainoastaan lääkäri voi diagnosoida. Muut ammattilaiset toimivat sitten muiden perusteiden mukaisesti, muta diagnosointiin heillä ei ole pätevyyttä eikä oikeutta. Valitettavasti diagnoosi tarvitaan, jotta lapsi saa esim. avustajan. Vanhempien kannattaa ravat alääkäristä toiseen selvittääkseenmikä heidän lastansa vaivaa jotta he saisivat sen diagnoosin, joka sitten on työkaluna myös hoitohenkilökunnalle ja ehdoton edellytys avustajan tai lisäkäsien saamiseen. Ikävä että viljellään sitä luuloa, että lastenhoitajat voisivat tietää mikä lasta vaivaa, jos sitä eivät tiedä vanhemmatkaan.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä tulee matkan varrella paljon tilanteita jossa sensitiivinen hoitaja ja vanhemmat yhdessä pystyvät ymmärtämään mistä kenkä kulloinkin puristaa. Tämänkaltainen NORMAALIN kehityksen tukeminen yhdessä päiväkodin kanssa itseasiassa useasti ennaltaehkäisee vaikeuksien mutkautumisen.
Kun lapsella on jo pitkään ollut takkuilua kehityksessään eikä vanhemmt yhdessä hoitajan kanssa enää pysty tilannetta ymmärtämään, SILLOIN tarvitaan apuvoimia tilanteen selvittämiseksi. Ja selvittäminen ja ymmärrys onkin mihin tulee jatkuvasti pyrkiä, että oikeat keinot auttamiseen löydettäisiin.
Diagnoosin tekeminen, asian selvittäminen ja ymmärtäminen on asia jonka neuvolan psykologi tai psykiatri voivat yhtälailla tehdä. Se että sos. em vaikeudet ja takkuilu ei nähdä asiana johon erityisavustajaa tarvitaan, on melko kumma juttu. Jokaisen lapsen ja ryhämän tilanteen arvioiminen tulisi olla määräävä tekijä. Ei ole minkäänlaista mieltä siinä että vakavasti oireilevt, hoitajan kaikein huomion vievät lapsia säilytetään normaaliryhmissä, periaatteesta, ja koska vain uskotaan lapsen saavan tarvitsemaansa tukea.
Kiitos ajatuksista. Toivoin kovasti mielipiteitä erityisryhmistä ja niiden hyödyistä/haitoista. Ehkäpä sellaisilta, joiden lapset ovat tällaisessa olleet. Muu tukitoiminta, tutkimukset ym. ovat toinen asia. Ja tärkeä sellainen. Tilanne täytyy tosiaankin ymmärtää, jotta oikeanlainen apu saadaan. Tutkimukset ovat meidän osalta käynnissä.
Sosiaalisia ongelmia poteva lapsi on muille häiriöksi normaaliryhmässä taikka luokassa. Se on selvä. Kun tilanne on nyt tämä, että lapseni on ainakin poissa muita häiritsemästä, halusin kuulla vertaiskokemuksia, onko siitä myös meille hyötyä. Huoli on suuri.
Teille on se hyöty erityisryhmästä, että siellä henkilökunnalla on enemmän tietämystä erilaisista erityistarpeista ja keinoista kuin tavallisen ryhmän hoitajilla/opettajilla. Toisaalta normaaliryhmään integrointi on tämän päivän sana ja tavoite, nimenomaan mallin ja tasa-arvon takia. Tutkimusten valmistuttua saat itsekin täsmätietoa mitä ja miten tulea lasta. Tätä tietoa viet sitten itse eteenpäin ihmisille, jotka ovat lapsesti kanssa tekemisissä. Parhaimmillaan lapsen asioita tuntevia ja erityistarpeita ymmärtäviä ihmisiä on oma ryhmänsä johon myös sinä vanhempana kuulut. Yksi tuntee yhden alueen, toinen toisen. Sinä itse tunnet sen, miten lapsesi käyttäytyy esim. kotona ja miten teillä kotona on asiat järjestetty. Tunnet myös lapsen historian paremmin kuin kukaan ammattilainen.