Kun sukunimiä ruvettiin hankkimaan oli nimen synnyllä oltava jokin tausta.
Järvi, joki ja lahti olivat sopivia nimilähteitä. Tarvittiin vain tuo kuuluisa aatelistunnus nen ja sukunimiä saatiin solkenaan.
Karvasen sukunimen synnylläkin lienee taustansa.
Nimiähän voisi olla luonteenpiirteen mukaaakin: Itse voisin olla Hyvänen tai Ilonen, joka tosin nonkin sukunimenä käytössä.
Pahasta tai kiukkusta nimeltään en ole tavannut. Yksi on sentään täällä palstalla, nimittäin tuo Ämmä Kiukkunen, jka minulle aina ärhentelee, samanlainen on Äijä Pahanen.
Toivottavasti saatte, itse kukin, jotain kirjoitettavaa.
Järvi, joki ja lahti olivat sopivia nimilähteitä. Tarvittiin vain tuo kuuluisa aatelistunnus nen ja sukunimiä saatiin solkenaan.
Karvasen sukunimen synnylläkin lienee taustansa.
Nimiähän voisi olla luonteenpiirteen mukaaakin: Itse voisin olla Hyvänen tai Ilonen, joka tosin nonkin sukunimenä käytössä.
Pahasta tai kiukkusta nimeltään en ole tavannut. Yksi on sentään täällä palstalla, nimittäin tuo Ämmä Kiukkunen, jka minulle aina ärhentelee, samanlainen on Äijä Pahanen.
Toivottavasti saatte, itse kukin, jotain kirjoitettavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oli pikkulapsena oikein suuri ihanteeni, sillä sekä isällä että isolla veljelläni sääret olivat karvaiset, ja niitä ihailin ja olisin toivonut, että itsellänikin olisi edes yksi karva säärestä löytynyt! Sitä toivoin hartaasti!
Kerroin tätä juttua tyttärellemme, ja mieheni sattui olemaan lähellä. Hän veti lahjetta ylöspäin ja sanoi, että
sellaiset olet myös saanut! Toiveeni oli käynyt toteen.
Sukunimeksi en silti sitä toivonut!
ja viittaa hiuspehkoon. Lapsuudestani muistan enoni, Päijänteen kipparin, jolla oli niinkuin äidinisällänikin Papalla, jännä karkea otsalta pystyyn nouseva tumma tukka. Oma äitini oli sen perinyt, samoin nuorin tyttäreni
lapsineenkin.
(Muuttivat kyllä nimensä Jouhikainen myöhemmin)
Kovin karvaisia miehiä ei tielleni ole osunut, mutta ihana,--- miehen tiheä parta on vieläkin ihanteeni.
Vaikka se olisi harmaakin, niin sen tiheys ja karheus tuntuu niin hyvältä! Käteni kaipaavat vieläkin hyväillä karheaa poskea:D Tunnustettava on...
Kerran olen nähnyt tosi karvaisen miehen Sipoossa, yläruumis paljaana, se oli liikaa minulle, kun selkäpuolikin
oli tumman karvan peitossa! En pitäisi niin primitiivisen näköisestä tyypistä! Peloittava.
Mika Waltarilla on kirja Mikael Karvajalka. Onkohan Karvonen Karvasen muunnos, mene ja tiedä.
Pelottavin sukunimi, joka on vastaan tullut, on Veripää. Osa suvusta oli sen muuttanut, mutta tuntemani nainen halusi säilyttää sen naimisiin mentyäänkin. Naapurustossa asuu Rautakouran perhe, oikein mukavia ihmisiä, ihan silkkihansikkain kohtelevat naapureitaankin.
Hyvärinen on yleinen sukunimi, lähtökohtana varmaan hyvä. Mansikka olis aika makee sukunimi, tai Omenainen. Meidän ensimmäisen koiran kennelnimi oli Minja Mesimarja, eikös olisikin ihana naisenkin nimi !
Tiedän myös romaninaisen nimeltä Ramona Rummukainen.
makuuhuoneesta verhot syrjään. Ette varmaan arvaa miksi, ja miten se tätä aloitusta koskee.
No ajattelin, että jos karhu katsoisi yöllä siitä ikkunasta, ja näkisi, että mekin nukutaan, ja päättäisi mennä itsekkin talviunille. Kun se on jo reilun kuukauden kiertänyt aika aktiivisesti, ihan tässä lähellä. Tänään käytiin tuossa 200 metrin päässä katsomassa sen temmellyksiä, ja jälkiä. Hyviä kuvia oli myös tämän päiväisessä paikallislehdessä. Tänään kuulin, että oli jäänyt hirviporukan koiran ajamaksi, ja oli mennyt läheisen riihen alle.
Kyllä vaistomaisesti pitää ainakin pimeällä vähän sitä karvaista varoa, ja katsoa kiiluuko silmät jostain.
Menisi jo talviunille!
ihmisillä karvat, mutta nyt täytyy olla posliini.
meillä päin oli paljon Hyvösiä , on sukuunkin Hyvösen tyttö naitu. Hyviä ihmisiä ovat siinä missä Viholaisetkin, sellainen on ollut naapurina.
En minä Karvasia tunne, mutta opiskelukaveri oli Villanen, käykö se?
Meniköhän senkin opiskelut noin hukkaan......;-DDDD
Aune Ala-Tuuhosen. Käypikö tämä Ruunelle kun on niin kovin vaativainen ja nipo.