Nykyään, päivä päivältä, vuosi vuodelta joutuu näkemään yhä enemmän vaivaa pysyäkseen kuosissa. Jos vähentää liikuntaa, niin heti nousee paino. Syömisen ihanuus on tätä menoa muisto vaan. Aina pitäisi olla miettimässä mitä suuhunsa laittaa. Sama juttu on juomisen kanssa. Montaakohan suklaapalaa se yksi kalja taas vastasikaan…..
Nuorena jaksoi juhliakin lähes määrättömästi. Ei näkynyt eikä tuntunut missään. Nykyään yhden viihteellä vietetyn illan jälkeen on seuraava päivä pilalla. Viikonlopun risteilystä toipumiseen menee melkein viikko, ennen kuin olo on taas normaali. Vähiin jää biletys, ei jaksa enää.
Joskus tuntuu siltä, että kaikki hauska on pahasta. No, ei nyt ihan kaikki. Seksistä ei sentään vielä ole ollut huonoja seurauksia. Koskakohan sekin lysti loppuu… ;)
Antaisikohan vaan itselleen luvan pyöristyä, muuttua pehmoiseksi punaposkiseksi mummeliksi ilman turhia murheita ja elämän pikku iloista nauttien?
EI, ei vielä! Muutama vuosi vielä kokoa 38, kuntosalia, syömisten ja juomisten vahtimista jne.
Vai mitähän tekisi?
Nyt lakkaan marmattamasta, mukavaa perjantaita!
;))
Nuorena jaksoi juhliakin lähes määrättömästi. Ei näkynyt eikä tuntunut missään. Nykyään yhden viihteellä vietetyn illan jälkeen on seuraava päivä pilalla. Viikonlopun risteilystä toipumiseen menee melkein viikko, ennen kuin olo on taas normaali. Vähiin jää biletys, ei jaksa enää.
Joskus tuntuu siltä, että kaikki hauska on pahasta. No, ei nyt ihan kaikki. Seksistä ei sentään vielä ole ollut huonoja seurauksia. Koskakohan sekin lysti loppuu… ;)
Antaisikohan vaan itselleen luvan pyöristyä, muuttua pehmoiseksi punaposkiseksi mummeliksi ilman turhia murheita ja elämän pikku iloista nauttien?
EI, ei vielä! Muutama vuosi vielä kokoa 38, kuntosalia, syömisten ja juomisten vahtimista jne.
Vai mitähän tekisi?
Nyt lakkaan marmattamasta, mukavaa perjantaita!
;))
Vastaukset 37
Vanhimmat
Perjantaita sinnekin!
Jotta lopettaisit itsesi suomimisen, niin kaiva aikasi kuluksi jo manan maille menneiden sukulaistesi viiskytvuotiskuvia ja totea, miten silloin joskus ihmiset näyttivät monetkin elämän kuluttamilta kuin myös ikäänsä vanhemmilta. Ja monet syythän siihen ennen aikaiseen vanhenemiseen johtivat, kuten tässä itse kukin historiaa tuntien tietää, mutta tämän päivän mummelit ovat vielä perin tyttömäisiä ylimääräisine kiloineenkin mitä vastaavat mummelit 50- 100 v. sitten :)
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut viisastella, vaan käytän kyseistä kikkaa omalla kohdallani päättäessäni aika ajoin olla ruma, vanha ja lihava. Kuvien jälkeen puen tyytyväisenä lenkkikamat päälleni ja lähden lyllertämään lähtienoota mielenvirkistyksen merkeissä.
Hyvin kirjoitettu. Minä käytän omatoimiseen terapiaan samoja konsteja. Nyt kahvetta ja mukava lauantai alkuun:)
Mukavaa perjantaita sinullekin!
Minä olen antanut itselleni luvan pyöristyä ja nauttia elämän iloista. Ja ruoka on yksi niistä joten en jaksa miettiä mitä suuhuni pistän. Muutenkin tässä iässä rupean olemaan armollinen itselleni ja olemaan todella sellainen kuin olen. Onneksi vielä lapset ovat sen pieniä että ovat hyvä "tekosyy" sille etten kauheasti voi kodin ulkopuolisia asioita harrastaa. Lenkillä voimme sentään porukalla käydä.
pitää olla, kunhan on hyvä olla.
Oman hyvinvointini kannalta olen huomannut liikunnan elintärkeäksi. Ei siis ole kyseessä ulkonäkö vaan terveys ja hyvä olo. Siinä sivussa sitten ulkoinenkin olemus on parempi.
on minulle pääasia, ei se, että miettii miltä näyttää. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Hyvä, jos ne kaksi asiaa nivoutuvat sopivasti yhteen.
Ei ulkonäköä vaan elämisen laatua on arvostan.
Ne vaan jossain määrin liittyvät yhteen.
Kokeilin sitä "rentoa" tyyliäkin mutta kaikki alkoi menettää merkitystään.
Mielenkiinnon kohteet vähenivät, kanssakäymisen aktiivisuus kärsi, alkoi ilmenemään verenkierto- ja aineenvaihduntajärjestelmissä ensimmäisiä oireita.
Ei ollut kivaa.
Joten valitsin toisen vaihtoehdon olematta silti mikään askeetti.
Terveenä ja hyväkuntoisena kestää paremmin ja nauttii "pyrähdyksistäkin" vaikka ne kestäisivät muutaman viikonkin.
naama menee mihin menee mutta sielu on ja pysyy ja se on 25v. jotain.
Kesäloman peruja huomasin pikkuparran komistavan ja peittävän kaulasta herttaiset heltat joten se sai jäädä paikalleen. Joitakin ryppyjä hoitelen Viagralla, rasvaaminen kun on muuttunut turhan satunnaiseksi.
Kisuli ei nyt murehdi turhista. Maailman pisin kissakin on löydetty, taitaa olla Suomessa, mutta maailman pyöreintä ei ole vielä mitattu.
:)
H.
maailman pyöreimmäksi, sitten joskus ;)
Totta puhut, ihminen itsessään, mieleltään, on nuori aina vaan. Raamit rapistuu eikä sille mitään mahda.
En murehdi kuin satunnaisesti, enkä tänään enää laisinkaan. Aamulla vähän potutti kun farkkujen kaulus kiristi.....
Terveenä kun saa olla niin se riittäköön :)
vaan nauttia hyvistä hetkistä. Itselläni olen huomanut sellaisen asian että, painon tarkkailu myös vain ajan myöten aivan turhaa. Paino saattaa heittää montakin kiloa pelkästään stresistä johtuen. Eli sahailee aina 5-10kg..ees taas. Kun olen oikein streeenssanut en pysty syömään vaan oksennan kaiken ruoan pois. Eikä mikään maistu ja mahani on todella kipeä ja niskat ovat täysin jumissa;)) Siis yritänkin nykyisin tasapainoilla tämän elämän kanssa nauttimalla siitä itse elämästä. Ja joka päivästä minkä se suo. Liiallinen kontrolli ei muutenkaan ole järkevää. Koska et kuitenkaan pysty hallitsemaan elämää. Se on vaan otettava sellaisenaan kun tulee vastaan. Hyvine ja huonoine juttuineen.
tsau:Friidu
Kiitti vastauksesta ja mukavaa perjantai iltapäivää.
Nyt pitää mennä. Plaan linjoille illalla. tai sitten en.
Nähdään. Itsekin tässä ryhdistäydyttävä ja pakatattava uinti-kassi. Simmaamaan täytyy päästä jälleen Pirkkolaan toivoen että, siellä nyt tilaa vielä;))) Hyvää Päivän jatkoa samoin sulle myös.
tsau:Friidu
vasta luin ajatuksella
mitä kirjoitit kun aikaa löytyi, ei kai sulla ole syömishäiriö päällä!!
HÄLYTYS !
Hae Apuja itsellesi, oksentaminen on huono juttu, jos ruoka ei maistu niin vielä huononpi molemmat yhtä aikaa.
Eräs lähipiiristäni sairasti syömishäiriötä ja menehtyi sairauteensa. Mies, 45 v.
väliin vaan vatsaan todella koskee vähän kaikki ruoka vähän oksettaa ja on todella huono olo.. Ja sitten tulee tunne että, rintalastaa todella polttaa on pakko oksentaa. Sellainen kylmän hiki nousee iholle. Muu ei auta tuossa tilanteessa. Olen tyypillinen mutsi-hahmo. Hoidan ensin muita ja aina vasta kun ihan pakko itseäni... Voi olla että, lääkkeet joita joudun syömään jotenkin eivät nyt sovi yhteen. Syy voi olla siinäkin. Sairastan tätä II-tyypin diabetistä, lisäksi kolestorilääkitys ja verenpainelääkitys joka ollut jo pian yksistään likipäiten kohta 30 vuotta päällä...ehkä joku nyt vaan mättää...
Olet oikeassa olisi hyvä mennä lääkääriin. Mutta, kun meikäläinen menee sinne vain vähän pakosta. Olen laittanut tämän kaiken henkisen stressin tiliin...meillä on toisinaan tuo stressitilanne tai piste...vähän korkealla tässä perheessä monestakin syystä;)) Kiitos, ajatuksesta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja varata ajan lääkärille.
tsau:Friidu
tuon kanssa sama kuin äänestämisen.
Ei ole varaa valittaa jos ei äänestä.
Jos et mene lekuriin niin et myöskään saa myötätuntoja vaivoihisi.
OK ?
meikäläinen oikeesti on huono menemään lääkäriin. En tiedä johtuuko siitä jostain psykosomaattisesta ihmeellisestä pelosta jota ei osaa vaan käsitellä vielä nytkään tämän ikäisenä oikein;)). Varhaislapsuus kun sellainen minulla oli että, paljon on pistetty piikeillä ilmeisesti ties mihin muuallekin kuin peppuun...Vähän väkisin täytyy lääkärin minut työntää...;))Siis muuten olen kyllä rohkea;))) enkä ainakaan myönnä että, mitään sen kummemmin pelkäisin...mitä nyt mörköjä ehkä...;)))
tsau:Friidu
Niin, tässä iässä on helppo tunnistaa ketkä pitävät istumisesta, sohvalla, ruokapöydässä, kapakoissa jne.
Ne toiset jotka pitävät liikkumisesta pysyvät vuosikymmenestä toiseen samankokoisina.
Jatkuvasti, vuosien saatossa täytyy jättää jotain pois syömisestään ja juomisestaan.
Ensin vähentää ja sitten luopua täysin.
Turhat makeat, jälkiruuat, sokerittomat mehut, astettainen siirtyminen kevyttuotteisiin, annosten pienetäminen, välipalat on poistettu listoilta jo aikaisemmin.
Ennestäänkin rajallisen oluen rajoittaminen johinkin tilaisuuksiin, muun alkoholin säätely.
Jne. Jne.
Liikunnassa tehon vähentäminen mutta käytetyn ajan lisääminen.
Sykealueen tarkkailu.
Joku pitää tätä nipotuksena.
Pitäköön!
Mieluummin hyväkuntoinen, terve nipottaja, kuin ähky, sairasteleva rentoilija!
mieltä kun kaikkea ei voi saada. Elämä on valintoja, kuka sitten minkäkin tien valitsee. Onneksi on vapaus valita.
Ihmettelen alkulausettasi.
Miten sitä vaivaa joutuu ottamaan huomioon kuin ennen? Kenen vuoksi?
Sydän reistailee, sen ymmärrän.
Maatalousyrittäjiä ei Suomessa liene kovin monta prosenttia, joka liikuntansa saa työn yhteydestä.
Toki jumppamaikat on erikseen. Kuka sinulta vaatii tätä?
Kuka sen määrittelee - aikuiselle ihmiselle, mikä on KUOSI?
Mistä tiedät, että sinusta tulee punaposkinen?
Mistä marmata?
Vai, kuuluisiko viestisi ikäryhmään 15-17?
siu ja olisin kyllä sijassasi maailman onnellisin ihminen jos eletyn ja elettävän elämän suurin murhe olisi 'kuosissa säilyminen' ... huoh
yhteisesti.
Eipä ollut aloitukseni tarkoitus tuoda ilmi niin elämän suuria kuin pieniäkään murheita.
Kunhan annoin tulla hetkellistä mielialaa, mietteitä.
Oli virhe purkaa sitä tänne. Anteeksi ja kiitos teille vastannelle.
Vaan jos tämä hetkellisen mielijohteen mukanaan tuoma aloitus herätti jonkun antamaan arvon terveydelle, ettei ole nälkä, ei jano.. niin hyvä.
Minut herätti.
Joskus pitää purkaa jotta herää
ja jaksaa.
Jaksetaan ja keskustellaan :)
Ei minusta tuossa mitään hassua ole. Itse olen alkanut arvostaa että olen näinkin hyvässä kunnossa. Taaksepäin katsoen minun ei oikeastaan ole tarvinnut aloittaa liikunnallista elämäntapaa. Se on kulkenut muotoaan muutellen mukana. Ajattelin jatkaa tätä kyllä loppuun asti, aina kulloisenkin jaksamiseni ja terveyteni mukaisesti, koska elämäni laatu on näin parempi, vaikka seksiä elämässäni ei olekaan. Me elämme kai jos hyvin käy, satavuotiaiksi. Onkohan liian aikaista puhua ikääntymisestä? Puhutaan siitä sitten 70 vuosina.
Palautit maan pinnalle, treffit sitten kun 70 v. mittarissa.
Miltähän maailma näyttääkään kun me supermummot lähdemme liikkeelle parin vuosikymmenen kuluttua.
Varmaan ollaan työelämässä vielä :)))) Kukas meidät kaikki elättää? Parempikuntoiset ovat töissä, että joku pitäisi huolen niistä alkoholin dementoimista ja keuhkonsa pilalle tupakoineista happirikastimia perässään vetävistä ikätovereista, jotka vannoivat sen perään, että parempi hauska ja lyhyt elämä kuin terveellisesti eläen.
kuvailit painajaista!
Unohda muut paitsi ensimmäinen lause hymyineen :)
Sovitaan niin. Unohda loppuosa. :)))))))))))) Ei enää lisää tulevaisuuden uhkakuvia.
Nyt kun on aikaa, (olen sairaseläkkeellä selkäni takia) käytän aikani itselleni...
Toki otan huomioon toisetkin perheessäni, mutta olen oppinut pitämään omasta kunnostani huolta, ihan oman hyvinvoinnin takia, en niinkään "miltä näytän hoikempana"
enkä mieti sitä mitä tämä liikunta/ syöminen vaikuttaa ulkonäkööni, niinkuin ennen( kyllä se vaikuttaa)
Mietin, että miten saan oman kuntoni pysymään kutakuinkin siinä, että jaksan huomiseen ja ehkä ensi viikkoonkin, paljon sen edemmäksi en uskalla edes miettiä asioita.
Kun ikää tulee, niin myös sairauksiakin, siitäkin huolimatta vaikka on koko ikänsä terveitä elämäntapoja noudattanut ( allekirjoittanut)
Minullakin nyt ilmeni 2-tyypin diabetes, sitä miettii...nuorena ja vähän vanhempanakin sai syödä lähes mitä vaan lihomatta, eikä ollut mitään oireita muutenkaan, nyt täytyy terveyttä ajatella ja kun on sen saanut päähänsä laitettua, onkin ihan ok.
Kyllä niitä elämän iloja on paljon muitakin, kuin syöminen, minulle on suuri ilo liikunta ja luonnossa liikkuminen etenkin, saa olla tyytyväinen että vielä pystyy jotenkin liikkumaan kivuista huolimatta, olisihan se liikuntakyvyttömyys aika kova paikka:(
Onneksi minulla on tuo lökäpöksy ukonkutjake, jonka kanssa natsaa asiat paremmin kuin koskaan aikoinaan;)
Monesta asiasta voi olla kiitollinen, vaikka kaikki ei olekkaan just niinkuin ajatteli nuorena;)
sinulta hymyä löytyy:)
Minun pääni on pusikossa, hävettää narinat!
Ota vaan pää pois sieltä pusikosta. Epäkohtien tiedostaminen on niihin puuttumisen alku. Toisten ongelmien vähättely omia korostamalla (tai omien vähättely toisten ongelmia korostamalla - ihan miten vaan) ei ole kaunista sekään. Jokaisella on omansa ja jokaiselle itselleen ihan niin tärkeä kuin tuntuu. Hyvää yötä. Minä teen vielä hetken yhtä tehtävää ja laitan pyykit kuivumaan ennen nukkumaanmenoa... Pää pystyyn :))))))))))))
Joskus tuskastunut myös sen kanssa, kun nuorempana ajattelin että voi kun se keski-ikä tulisi, ei tarttis taistella ulkonäön kanssa. Ja sitten huomaa että nythän se vasta taistelua onkin! Perrr..! ei saa kiroilla, sorppa...
Ei siis vaan se, ettei enää voi syödä kaikkea tai niin paljon kuin ennen, ei voi enää valvoa, ei voi juopotella, eikä voi liikuntaakaan harrastaa kuten ennen. Pelkään sitä päivää kun joudun luopumaan siitä kokonaan, se on se päivä jolloin annan periksi.
Kuitenkin lohdullista lukea muitten ajatukset siitä, että ulkonäöllä ei monella ole enää näin suurta merkitystä. Niin olen itsekin ajatellut, että jossain vaiheessa minäkin kasvan sisäisesti :)) Mutta jos vaikka luopuisin karkeista ensin, ja sitten vasta alkaisin kehittämään sitä henkistä kasvua :P
palstoilla on lupa pohtia ikääntymistä ja kun tänne on tiensä löytänyt niin mitähän ohjausta enää voisi vaatia !
saas nähdä jos krematoorion ukot sen luvun saavat mitattua kun se aika koittaa.
Miksi meidän pitää kilpailla alempien ikäpolvien kanssa ruumiillisesta koosta. Eikö se ole mukavempaa olla heille tuki ja turvatässä iässä, eikä joku kilpailija saavutuksissa.
Mitä hiivattia varten miettiä mitä jaksaa ja mitä ei, meillä on ollut aikamme ja sen varmasti kaikki meistä on eläneet.
Kaikki hauska on hyvästä , sehän saa aikaan hyvän mielen ja energian ja hyvää energiaaa maailmassa tarvitaan.
Vapauta itsesi turhista vaatimuksista ja ELÄ tätä elämää löysin rantein, sinulla on aikaa ehkä päivä tai 30 vuotta eteenpäin.
ovat kaupoissa kutistuneet. Kävin hiljattain ostamassa toppiksen Anttilasta ja koko oli 46!;DDD
Suurin osa vaatteistani on kuitenkin 38-40. Ei kannata uskoa aina niitä kokoja. En kylläkään ole enää se 50 kiloinen. Muotoja on tullut mutta en todellakaan tunnustaudu läskiksi. Tiivis paketti olen.
Rinnanympärykseni on 99 cm ja lantio 109 cm. Taitaa olla kohta klassisten sexi-idolien mitoissa (huom! olen täysin luomu). Silikonipellet ovat oma lukunsa. Ilolla katselen joka ilta suihkun jälkeen ettei maan vetovoima vedä yhtään rintoja alaspäin vaan kiinteät ja terhakat ovat vaikka eivät mitkään pikkunystyrät olekaan.
Miehet tähän ketjuun kehumaan omaa terhakastaan:))) Ja mitat mukaan!
mittauskehoitus on niin hymyilyttävä että pakko nostaa tämä ketju esiin.
Huomenta :)
Periaatteeni on että ulkonäön hoidoksi riittää kun elää normaalisti. En kiduta itseäni nälällä enkä hikilenkeillä, mutta pidän kohtuuden mielessä niin ruokailun kuin liikunnankin suhteen. Liikunta tulee kotiaskareissa, ja sopiva ruuan määrä kun syö sen verran että tuntuu hyvältä. Elämästä kuuluu nauttia, niin myös ruuasta ja lepäilystä silloin kun sitä tuntee tarvitsevansa. Näillä periaatteilla olen pysynyt terveenä ja normaalipainoisena, en pode väsymystä enkä kärsi. Uskon jopa, että elämästä nauttiminen ja turhan stressin välttäminen on hyväksi myös ulkonäölle.
on se oikea sana.
Minut on rakennettu niin, että sorrun välillä hillittömyyksiin. Isot tunteet, nopeat päätökset, tapahtuu.......... niin hyvässä kuin pahassa, vaikea ihminen, tiedän.
Tylsä ei koskaan sanoo mieheni joka on harmaantunut ennen aikojaan.
Opinkohan joskus?
Pitkäkestoinen aerobinen liikunta herättää minulla niin hillittömän nälän että kokonaisvaikutus on painoa lisäävä.
Kesällä menin tyjin vatsoin kaverin myrskytuhotontille auttamaan raivauksessa.
Noin 5:n tunnin rupeama kirveen kanssa vishyn voimin ja vain lyhyitä, muutaman minuutin taukoja pitäen kulutti taatusti energiaa.
Kaveri olisi syöttänyt mutta ajattelin ottaa rupeaman rasvan polton kannalta.
Puoli tuntia kotiin tuloni jälkeen alkoi syömiseni. Ensin hedelmää.
Sitten hitaita hiilareita ruisleivän muodossa.
Väliin keksiä.
Tätä mussutusta jatkui, käsittämättömän nälän pakottamana koko illan.
Vaimo sattui juuri silloin olemaan tyttöjen matkalla joten haluan osan syömisestäni pistää yksinäisyyden piikkiin.
Ilmiö on ennestäänkin tuttu.
1 - 2:n tunnin lenkki, vaikka lopun vertäisi veren maku suussa, herättää sisikuntaa pakottavan nälän.
Salilla vastaavan syketason ahertaminen ei vaikuta samalla tavalla.