Hei! Olemme pieni oppilasryhmä Turun Aurajoen lukiosta. Olemme saaneet tehtäväksemme tehdä ryhmätyön uskonnon kolmannella kurssilla (etiikka) aiheesta itsemurha ja haluaisimme kommentteja, aivan kaikenlaisia, aiheeseen liittyen. Mielipiteet kysymyksiin: Onko mitään tilannetta olemassa jolloin itsemurha olisi ratkaisu? Millainen ihminen teidän mielestännä ylipäänsä pystyy niinkin radikaaliin tekoon kuin itsemurha? kuten myöskin kuinka pitkälle ihminen voi määrätä omasta elämästään?
Varsinkin Suomessa nuorten itsemurhat ovat hyvinkin yleisiä. Vaikka niitäkin on onnistuttu vähentämään parantuneen masennuksen hoidon myötä, loistaa suomi valitettavasti tilastojen ääripäässä, varsinkin uorten kohdalla, kun luvut suhteutetaan koko kansaan. Mistä tämä johtuu? Onko se vain pitkät välimatkat ja pimeä ilmasto vai ovatko suomalaiset luonteeltaan jotenkin luovuttajia.
Toivomme todella että saisimme ainakin muutaman vastauksen, niin vanhemmilta kuin itse nuoriltakin. Vastauksia tulemme siteeraamaan täysin nimettömästi (ilman nimimerkkejä yms.).
Varsinkin Suomessa nuorten itsemurhat ovat hyvinkin yleisiä. Vaikka niitäkin on onnistuttu vähentämään parantuneen masennuksen hoidon myötä, loistaa suomi valitettavasti tilastojen ääripäässä, varsinkin uorten kohdalla, kun luvut suhteutetaan koko kansaan. Mistä tämä johtuu? Onko se vain pitkät välimatkat ja pimeä ilmasto vai ovatko suomalaiset luonteeltaan jotenkin luovuttajia.
Toivomme todella että saisimme ainakin muutaman vastauksen, niin vanhemmilta kuin itse nuoriltakin. Vastauksia tulemme siteeraamaan täysin nimettömästi (ilman nimimerkkejä yms.).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyisin on perheväkivaltaa ja juurettomuutta. Jos isä ja äiti juopottelevat ja tappelevat
sekä pahoinpitelevät lasta, tämä voi ajautua itsemurhaan. Tämä on yhteiskunnan vika.
Isällä ja/tai äidillä ei ole töitä ja tämä ajautuu syyntakeettomaan tilaan. Lapsi ei voi
tällaisessa kodissa saada turvaa ja rakkautta, mikä on edellytys tasapainoiselle elämälle.
Mielen järkkyminen. Itsellä tuli lukion 3:lla luokalla niin valtavia ahdistus- ja tuskatiloja että halusin päästä pois elämästä. Kadehdin syöpäsairaita jotka saivat kipuihinsa morfiinia jne. Itse olen ns. hyvän perheen lapsi, jossa materialistiset arvot on jyllänneet sekä että ongelmat lakastaan maton alle mentaliteetti eikä niistä puhuta.
Onneks pääsin lopulta terapiaan. Diagnoosini ovat paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Tilannetta pahensi se että nuoruuden paras ystäväni oli narsisti. joka onnistui rikkomaan minuuttani, itsetuntoani todella hyvin. Eli en uskaltanut alkaa seurustella , koin syyllisyyttä muista ystävistä, koin syyllisyyttä jos halusin tehdä oman mieleni mukaan enkä niinkuin vanhemat tai ystäväni halusivat... Kärsin vahvasta läheisriippuvuudesta. Mutta näistä selvisin sitkeydellä ja tekemällä kovasti töitä itseni kanssa paniikkilääkkeellä.
On teillä kanssa aihe. Karkealla abstraktiotasollahan ihmisellä on kaksi kasvutehtävää: kasvu eheäksi yksilöksi ja kasvu yhteiskunnan osaksi. En tiedä mutta mielestäni on vaikea ajatella, että ainakaan perusterveellä ihmisellä ensimmäinen noista aiheuttaisi itsemurha-ajatuksia. Sosialisoituminen sen sijaan aiheuttaa jos jonkinmoisia paineita joita jokainen joutuu sitten ratkaisemaan omalla tyylillä. Joihinkin ongelmiin ei sitten ratkaisua oikein tahdo löytyä. Nuoret eivät lisäksi ymmärrä, että he eivät ole niin yksilöllisiä kuin kuvittelevat - vastaavia caseja on kyllä nähty ja niihin on pohdittu asiantuntijavoimin ratkaisuja ja ne on dokumentoitu eli kontakti asiantuntijaan mitä todennäköisimmin auttaa. Lisäksi missään ei sanota että pitäisi sosialisoitua juuri tähän yhteiskuntaan, vaikka tänne on sattunut syntymäänkin. Liftaa vaikka Thaimaaseen ja ryhtyy myymään rihkamaa kadun varrella. No, ehkä siitä tulee sen verran vähän tuohta, että bad idea - suomalainen sosiaaliturva jo panee paremmaksi, mutta jotain hubaa pitää keksiä ja sen voi hakea kauempaakin. Luulen, että itsemurha-ajatuksiin helposti liittyy kaventunut maailma ja kaventunut kuva toimintamahdollisuuksista.
Suomessahan on varsin tiukka protestanttinen kulttuuri - kaikki tehdään by-the-book. Lehdistökin muistuttaa aika ajoin, että Suomi on EU:n mallioppilas. Tämä luo varsin ahdistavan ilmapiirin. En tiedä tehdäänkö katolisissa maissa vähemmän itsemurhia, mutta en olisi hämmästynyt jos näin olisi. Olisiko nuo katolisia maita, jotka ovat nyt maksuvaikeuksissa EU:ssa? Välimeren maissa on joka tapauksessa suhtautuminen moneen asiaan joustavampi - en tiedä miten Irlannissa, joka lienee kanssa maksuvaikeuksissa.