Hyvää lauantaita. Nyt on tullut seurattua vuodenajatkin tarkemmin kuin vankiloissa ollessa. Ei silloin aistinut (ei halunnut aistia) kuin kevään (vapauden kaipuun) ja kesän (vapauden janon). Itseni lisäksi tiesin monta vankia, että oli positiivinen asia ja mieli konnalle, mitä kurjempi sää ulkona (siviilissä) oli. Psykologista? Totta! Eli sai ajatella, onpa vittumainen keli siviilissä, ei tuolla viitsisi olla. Juhannukseksikin vangit toivoivat mahdollisimman kurjaa säätä, ettei olisi vituttanut niin paljon. Ja että mustasukkaisuus olisi ollut pienempää jos kellä oli nainen siviilissä.
Kesäaika (syysaika) tuli aikoinaan kun olin vankilassa. Muistan hyvin. Asuin Sörkan itäpää 4 krs sellissä vastapäätä sellejä joista Volvo ja Mikko läksivät hyppyyn. Olin hommissa hetken kirjapainossa. K.K.K oli siellä myös ennen sairauskohtauksiaan ja sittemmin kuolemaa sydänvaivoihin. Elinkautisvanki Hessu O:han hänet elvytti ensimmäisestä sydäristään itäpää 3 krs avolla.
Joka tapauksessa. Kuinka nyrseästi vangit suhtautuivat koko viitun kesäaikaan. Korostuneesti, se negatiivisuus ikään kuin tuplaantuu vankilassa. Vanki, muutenkin herkkä vähä uninen, oli vaikeaa nousta tuntia aiemmin kuin oli tottunut nousemaan herätyskelloon eli siihen kun vartija avasi oven pamauttamalla kaksi salpaa auki, riuska vääntö avaimella ja avaimella koputus ja toivotus; huomenta, ....menta....nta....ta tai sitten ei mitään.
Itsellä ensimmäisestä kesäajasta toipuminen vei syksyyn lähes siihen kun siirryttiin takaisin talviaikaan. Se oli rankkaa, luovia puoli vuotta alitehoilla. Mutta kyllä se sitten siitä. Itse asiassa vihaan vieläkin noita kellojen siirtoja. Mitä hyötyä niistä on? Ei mitään.
Kesäaika (syysaika) tuli aikoinaan kun olin vankilassa. Muistan hyvin. Asuin Sörkan itäpää 4 krs sellissä vastapäätä sellejä joista Volvo ja Mikko läksivät hyppyyn. Olin hommissa hetken kirjapainossa. K.K.K oli siellä myös ennen sairauskohtauksiaan ja sittemmin kuolemaa sydänvaivoihin. Elinkautisvanki Hessu O:han hänet elvytti ensimmäisestä sydäristään itäpää 3 krs avolla.
Joka tapauksessa. Kuinka nyrseästi vangit suhtautuivat koko viitun kesäaikaan. Korostuneesti, se negatiivisuus ikään kuin tuplaantuu vankilassa. Vanki, muutenkin herkkä vähä uninen, oli vaikeaa nousta tuntia aiemmin kuin oli tottunut nousemaan herätyskelloon eli siihen kun vartija avasi oven pamauttamalla kaksi salpaa auki, riuska vääntö avaimella ja avaimella koputus ja toivotus; huomenta, ....menta....nta....ta tai sitten ei mitään.
Itsellä ensimmäisestä kesäajasta toipuminen vei syksyyn lähes siihen kun siirryttiin takaisin talviaikaan. Se oli rankkaa, luovia puoli vuotta alitehoilla. Mutta kyllä se sitten siitä. Itse asiassa vihaan vieläkin noita kellojen siirtoja. Mitä hyötyä niistä on? Ei mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.