Kirjoitan liian helposti
ja sanon liian vähän.
Jos edes viisas olisin,
lopettaisin tähän.
Ja silti, sanomatta
jää tärkein, sisin.
Tie sen löytämiseen
on yhä vaikein, pisin.
Vaikeat sanat saavat
vieläkin piiloon jäädä.
Vaikken niitä sillä
mielestäni häädä.
ja sanon liian vähän.
Jos edes viisas olisin,
lopettaisin tähän.
Ja silti, sanomatta
jää tärkein, sisin.
Tie sen löytämiseen
on yhä vaikein, pisin.
Vaikeat sanat saavat
vieläkin piiloon jäädä.
Vaikken niitä sillä
mielestäni häädä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanomatta jää
tunteet kipeät
tunnustaa ei voi
edes ittelle
suojelen niitä kuin pientä linnun poikaa
en päästää voi vapauteen
kai hyvä on niin
Sama on mielellä minunkin.
Joskus on niin vaikea puhua.
Helpompi on tyytyä hiljaisuuteen
kuin omaan sanaan uuteen.
Siksi minäkin luotan kirjallisuuteen.
---
Muuten, hieno oli aloittajan runo! :)
Niin se on. Tarvitaan jokin erityinen rohkeudenpuuska tai asia joka sitä antaa, että uskaltaisi raottaa itseään . Muuten ei.
Nyt menevät vastaukset kyllä sekaisin; tuntuu kuin kone sekoilisi, mutten vanno. Avautuminen tällaisessakin julkisuudessa on asia, joka vaatii rohkeutta. Siksi on helpompi kirjoittaa ei kovin henkilökohtaisista aiheista, vaikka olisi joskus tarvetta enempäänkin.
Kiitos runosta ja kommentistasi!
minä pistän aina kaiken peliin
en sanojani säästä
mutta tunnustan
joskus olisi viisasta olla hipihiljaa
taito se on sekin
Mukavasti olit onnistunut riimittelyssä.
Se se vasta taito onkin=)
Olen kyllä pannut merkille kirjoitustyylisi, kuinka suoraan kirjoitat. Itseäsikään säästämättä ja säälimättä. Sellainen vaatii rohkeutta. Mutta meitä on moneen junaan.
Kiitos kauniista kommentista ja sinulle hyvää syyspäivää ja - runoja!