En tiedä kirjoitinko nyt oikeelle palstalle mutta..Monesti olen miettinyt että olenkohan jotenkin epätavallisen herkkä yksilö erilaisille kentille ja säteilylle. Jos kuljen suuren sähkölinjan alitse se "tuntuu" kropassa. Samoin suurta ihmetystä herätti myös röntgenkuvaus, tunsin jotenkin ne säteet kun niskaani kuvattiin. Sama homma kun hammaslääkäri otatti koko hemmasrivistön röntgenkuvan, koneen kiertäminen pään ympäri teki todella ilkeetä! Mistä olisi kyse, onko muilla vastaavia kokemuksia?
Säteilyasiaa
Herkkäkö?
321136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tunnen ihan samoin vastaavissa tilanteissa. Toisaalta tunnustan sen, että kun tiedän käveleväni sähkölinjan alitse tai olevani röntgenissä, niin tietoisuus vaikuttaa mielikuvien ja tuntemusteni syntymiseen. En usko että jos joku huomaamattani osoittelisi minua röntgenillä, niin tuntisin mitään.
Asia on verrannollinen siihen, että kadulla kävellessäsi huomaat porukan, jossa joku osoittaa sinua sormella. Nyt kun tiedät sinua osoiteltavan, niin pois katsoessasikin sinusta tuntuu yhä, että he osoittelevat sinua. Jos sensijaan et huomaisi alunperinkään osoittelua, et varmasti tuntisi yhtään mitään.
Kyllä säteilylle ja sähkölle yliherkkyys on tieteellisesti todistettu asia.
Sormella osoittelu ei.
Kyllä minä ainakin olen yliherkkä sormella osoittelulle, jos sikseen tulen. Saattapi tulla takaisin sormea tarvittaessa.
Sitäpaitsi en ole väittänytkään etteikö olisi ko. yliherkkyys tieteellisesti tunnustettu asia tai etteikö voisi sähköä tuntea. Sensijaan tunnustin, että tietoisuus siitä että minua skannataan röntgenillä tai kävelen korkeajännitelinjan alla aiheuttaa minulle kyllä takuulla mitä eriskummallisempia tuntemuksia.
Molemmat alkuperäisessä viestissä olleet esimerkit ovat sellaisia, että varsin suurella varmuudella tiedät käveleväsi sähkölinjan alla tai olevasi röntgenkuvattavana. Niinpä todellisen sähkön tuntemisen sekä tietoisuudesta nousevan tunteen erottaminen ovat vaikeaa.
No eiköhän tuo asiaa kysyvä henkilö nyt itse tiedä mikä on todellista ja mikä kuvittelua. Ei kannata aliarvioida ihmisiä.
Epäiletkö itse aina omia kokemuksiasi?
Oleppas tarkkanan tuon 'tieteellisesti' sanan kanssa Marcel. Virallinen lääketiede ei Suomessa tunnusta sähköyliherkkyyttä sairaudeksi lainkaan.
Ei kyse ole siitä, että epäilisin kokemuksiani. Hyvä on, joskus voin toki epäilläkin, esimerkiksi näinkö todella oikein; vilahtiko silmäkulmassani todellakin hahmo? Sensijaan kyse on lähinnä siitä, että pyrin ymmärtämään kokemuksiani ja niiden syntyä. Ei silmäkulmassani välähtänyt hahmo välttämättä tarvinnut olla kummitus tai henki tai jotain muuta ylevää, vaan kokemukselleni saattaa löytyä normaali, esimerkiksi lääketieteellinen selitys, jolla on vieläpä hyvät perusteet ja uskottavuus. Sama pätee luonnollisesti tähän sähköjuttuunkin.
Ei voi olla totta!!!
Ja kukaan muu ei sitten suhtaudu asioihin yhtä skeptisen tutkivasti... vai? Älytön oletus.
Se, mistä esimerkiksi itse täällä kerron on pyöritelty omassa päässänikin hyvin monelta suunnalta ja siitä huolimatta olen tullut siihen tulokseen, josta kulloinkin kerron.
Ongelma taitaa olla siinä, että sinulla ei itselläsi ole lainkaan "yliluonnollista" kokemusta.
Se ei ehkä ole luokiteltu Kelan korvaamaksi sairaudeksi, mutta onhan sen olemassaolo todettu.
No tuntuu kyllä, että eräät eivät suhtaudu pätkääkään skeptisesti tai kriittisesti. Lisäksi nämä henkilöt eivät kykene juurikaan perustelemaan käsityksiään. Olen aiemminkin sanonut jo samaa: mielestäni kunkin tulee osata perustella uskoaan/uskomuksiaan. Kyllähän sitä itsensä saa vakuuttuneeksi omasta uskostaan, mutta jos haluaa osallistua keskusteluun, niin pitää varautua siihen, että täytyy pystyä vakuuttamaan toisetkin. Vähintäänkin tulee pystyä puolustamaan omia näkemyksiään uskottavalla tavalla. Esittämääni kritiikkiä kohtaan olen täällä saanut pääsääntöisesti mitäänsanomatonta puolustelua; eräissä tapauksissa vastine on ollut keskisormen näyttö. Eipä herätä uskottavuutta tuollaiset kommentit.
Olen sitäpaitsi aiemmin maininnut omista "yliluonnollisista" kokemuksistani täälläkin. Yksi niistä oli mm. naapurini talon tulipalo (lyhyt versio: vihastuspäissäni lapsena toivoin että naapurini talo tuhoutuu tulipalossa, seuraavana yönä näin kävi). Muutakin löytyy ja nämä ovat asioita, joihin yritän löytää selityksiä, niin luonnollisia kuin yliluonnollisia.
Asiasta julkaistu Työterveyslaitoksen katsaus muotoilee kohteliaasti sairauden laukaisijaksi stressin. Pelkästään sähköstä oireiden ei ole havaittu johtuvan, koska yleensä sähköyliherkät henkilöt työskentelevät olosuhteissa, joissa on hyvin alhaisia sähköisiä kenttiä. Työ on kuitenkin yleensä sellaista, että kuormitus on psyykkistä. Samoja oireita ovat viime vuosina poteneet henkilöt, jotka ovat olleet hyvin huolestuneita kotinsa radon- tai homeongelmista.
Ruotsissa 'sähköallergiaa' hoidetaan keskusteluterapialla.
On siis olemassa oireyhtymä, jota nyt monet sitä potevat kutsuvat 'sähköallergiaksi'. Sairastuneelle se on luonnollisesti todellinen sairaus, mutta on syytä ymmärtää kyseessä olevan psykosomaattinen sairaus.
Voitko todistaa nuo kokemuksesi tällä palstalla tosiksi?
No... seuraava kysymys:
Vaikkei todisteita olisikaan, niin voitko kuvitella esimerkiksi millä tavalla kehostairtautuminen tapahtuisi? Voisiko se jollakin tavalla olla totta?
Vai oletko niitä jotka lyövät heti luukut kiinni: "ei en halua kuullakaan".
Tuon ymmärrän hyvin, että nimenomaan henkinen puoli on asiassa ratkaisevassa asemassa.
Henkinen osammehan siinä nimenomaan herkistyy ja virittäytyy aistimaan noita kenttiä.
Vähän sama asia, niin kuin migreenikohtauksen aikana aistit herkistyvät, jolloin pienetkin äänet ja valo ärsyttävät.
Sähkö vaikuttaa siis henkiseen kenttäämme.
En voi todistaa todeksi kuin korkeintaan sen, että talo paloi, sillä siitä oli sanomalehdissä silloin aikoinaan. Tosin artikkelin löytämisessä voi kestää jonkin aikaa, tapahtumasta kun alkaa olla aikaa jo runsaasti. Mutta näin on, en voi todistaa toisille kokeneeni tapahtumaa, vaikka olen sen useille kertonutkin vuosien varrella. Älä nyt kuitenkaan unohda mitä sanoin: uskon yliluonnolliseen, mutta myös siihen, että useimmille tapahtumille löytyy varsin luonnollinen selitys. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tämä kokemani olisi ollut yliluonnollista; siispä etsin myös luonnollisia syitä.
Kyllä, voin kuvitella kehostairtautumisen. Olen aikoinani yrittänyt sitä kovastikin, mutta en voi sanoa kokeneeni sellaista, minkä varmuudella voisin sanoa onnistuneeksi kehostairtautumiseksi. Useimmille kokemuksilleni pystyn antamaan luonnollisia selityksiä.
Teoriasi olisi muuten ihan hyvä ellei samaisessa katsauksessa todettaisi, että yleensä suurten kenttien alueilla työskentelevillä ihmisillä oireita ei ole havaittu. Voimakkaiden sähkökenttien alueella työskentelevien ihmisten työ on useimmiten fyysistä laatua eikä siis synnytä samanlaista stressiä kuin esim. toimistotyö.
Niin... todistaminen täällä on siis melkeinpä mahdotonta. Silti asia voi olla tosi.
Itsestäni voin kertoa, että minulla ei ole mitään syytä väittää kaikkea mahdollista yliluonnolliseksi.
No voitko sitten ymmärtää, että esimerkiksi minä olisin voinut saada niin vahvat todisteet itselleni siitä, että olen kehostani irti?
Esimerkiksi näkemällä jotakin reaaliaikaista tapahtumaa, jota en missään tapauksessa muuten olisi voinut nähdä.
Siis miksei sovi?
Toimistotyö stressaa ja se herkistää.
Fyysinen ei niinkään, joten ei oireita.
Taisin missata jotakin?
Sitähän minäkin silloin aikoinani yritin; todistusta itselleni siitä, että kehostairtautumisen ilmiö on todellinen. En ole toki hylännyt edelleenkään ajatusta ilmiöstä, mutta itse en saanut aikaiseksi edes itselleni kiistämättömästi onnistunutta tapahtumaa.
Mielestäni yksi tieteen tehtävistä on juuri tehdä yliluonnollisesta luonnollista. Sitten kun on kyetty selvittämään ilmiö (jos mahdollista) niin eihän se olisi enää 'yliluonnollinen' vaan kykenemme ymmärtämään sitä.
Niin.. loppujen lopuksihan kaikki on luonnollista.
Mutta onhan tuo ilmiö totta ennen tiedemiehen todistustakin. Kuten maapallokin oli pyöreä.
Äsken totesit sähkön vaikuttavan ihmisen 'henkisiin kenttiin'. Nytkö siis myönnät toimistotyön henkisen stressaavuuden laukaisevan 'sähköallergian'?
Eiköhän kyse ole myös aika paljon ilmiön selittämisestä. On totta, että aikoinaan pelättiin monin paikoin ihmissusia, jotka täydenkuun aikaan muuttuivat ihmisistä susiksi. Asiaa pidettiin vuorenvarmana. Tapahtumaan vaikutti monet "todisteet ja näytöt", mm. raadellut lampaat jne. On kuitenkin kyetty selvittämään luonnollisia syitä (muut, oikeat petoeläimet; lykantropia-niminen sairaus, kuuhulluus jne.) Tieteen edetessä vähenee "yliluonnollisen" osuus ja vastaavasti lisääntyy "luonnollisen" osuus. Nämä eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Pointti on kuitenkin se, että ilmiö ei ole välttämättä sellainen, miten se koetaan. Toisinsanoen ihmissusien olemassaolo (observoitu ilmiö) raadeltujen lampaiden löytymisen perusteella (näytöt/havainnot) onkin johtanut tieteellisin metodein toisenlaisiin, varsin perusteluihin ilmiöihin.
Siis stressi herkistää ihmisen henkisen kentän, jolloin pienikin sähkömäärä pääsee siihen vaikuttamaan.
Okei... eli siis stressi ei aiheuta psykosomaattisia oireita vaan stressi herkistää sähkölle joka sitten aiheuttaa psykosomaattisia oireita... *hih*
Oletko muuten koskaan kuullut Ochamin partaveitsestä? Saattaisi tehdä hyvää sinunkin kaikkea syleilevälle ajattelullesi.
Katsoppa tätä mielenkiintoista juttua joka on esitetty TV-dokumenttina. Juttu menee siis näin:
Olettekos muuten tietoisia siitä, että nykyään on kliinisesti todistettu, että tajunta on ruumiista riippumaton. Se on olemassa ilman ruumista ja pystyy tekemään havaintoja jotka
nykylääketieteen kannalta ovat mahdottomia.
Kuoleman käsitteeseen ei tarvitse siis nykyään enään "uskovaisten" teorioita, vaan kun ruumis kuolee eli elintoiminnot lakkaavat, niin mieli lähtee laukkaamaan.
Tapaus on totta ja kliinisesti todistettu. Kohteena oli aivoleikkauksessa ollut nainen, jonka ruumiinlämpö laskettiin hyvin alas ja elintoiminnot lakkautettiin. Myös aivot "kytkettiin irti" Eli nainen oli kliinisesti kuollut operaation ajan. Hänellä oli myös korvissa anturat jotka skannasivat mahdollista aivotoimintaa. Anturat pitivät kohisevaa ääntä, joten hän edes tälläkään perusteella ei olisi kuullut mitään. Hän oli siis kuollut. Aivan tieteellisin termein määriteltynä. Muistaakseni hän oli Kuoleman rajan tuolla puolen kaksikymmentä minuuttia, jonka aikana hän kuvasi hyvin tarkasti lääkärien työtä. Muisti heidän puheensa yksityiskohtia (leikkaus oli myös nauhoitettu) Osasi kuvailla leikkausvälineet yms. Ei tosin pystynyt kuvailemaan mitään ruumiin tuntemuksia, koska sehän oli mahdotonta (hän oli kuollut).
Mutta tärkeintä tässä on se, että tapaus on avannut lääketieteessä uuden oven jo siis ihan virallisestikin. Vain vanhanpolven lääkäri tai idiootti nauraa näille asioille. Se on hyvä!
Olen itse henkilökohtaisesti lukenut kaikki Scientologian suomennetut kirjat. Siellä on esim. kirja nimeltään DIANETIIKKA 55 jossa kuvataan ja kerrotaan tästä kyseisestä asiasta eli tietoisuutemme (tunnetaan myös minänä) olemassa olosta. Tieto on kirjoitettu nimenomaan käytännössä saatujen havaintojen ja löydösten pohjalta. Kirja eivät kehoita uskomaan vaan kertoo siitä, että meillä on mahdollisuus tehdä se havainto itsekkin ja miten se havainto voidaan tehdä. Ja sehän on se ainoa oikea tapa muodostaa omia totuuksiaan (muuten eletään muiden totuuksissa). Suosittelen kirjan hankkimista jos asia vain kiinnostaa. Asia on esitetty siinä kirjassa pitkälle tieteelliseltä pohjalta. Kirjan voi hankkia/ostaa/tilata esim. Suomen Dianetiikka keskuksesta Tikkurilasta. Antoisia lukuhetkiä jos päädytte hankkimaan kirjan.
Kyllä ihmisiä on eri herkkyysasteilla.
Elävän olennon ympärillä oleva kenttä reagoi muihin energiakenttiin jokaisella yksilöllä hiukan eri herkkyydellä.
Joillekin siitä voi olla jokapäiväinen harmi.
Noita energiajuttuja olen joutunut miettimään useaan kertaan, tapaan työssäni erilaisia ihmisiä ja joskus tuntuu että minut "imetään kuiviin", toiset taas saavat virkistymään. Eikö siinäkin ole kyse jostain ihmisten välisistä energioista mikäli oikein olen ymmärtänyt.
Mä tunnen kämmen pohjassa kun tietokoneen hiiri värisee,näen kun tietokoneesta nousee lämpöaaltoja käytössä.Yöllä häiriinnyn sähkölaitteiden korkeataajuus äänistä-tvstä ja mankasta on pakko sammuttaa virta ennenkuin saan nukuttua.Saan myös usein sähköiskuja.
Allekirjoitan omalla kohdallani tuon kaiken. Lisäksi kaikista tähänastisista asunnoistani olen joutunut vaihtamaan lamppuja välillä kuukaudenkin välein, ja toisinaan katuvalot käyttäytyvät oudosti kohdallani. Jälkimmäinen tosin voi olla sattumaa tai kuvitteluakin.
Oletko herkkä ukkoselle?
-Viuhti-
Noin harvoin? Itse joudun vaihtamaan lamppuja välillä muutaman viikonkin välein. Asun täällä pääkaupunkimme keskustassa, joten talot ja niiden sähköjohdot ja -keskukset ovat vanhoja. Noh, onneksi lamput eivät ole kovin kalliita ja ostankin niitä aina isommassa erässä, niitä kun menee noinkin tiheään.
Lamppujen polttoikä on n. 1000h eli reilu kuukausi jatkuvasti poltettuna.
MUTTA nykyiset halpis lamput tuskin yltävät samaan. 1000h takuu tarkoittaa sitä, että lamppuja on poltettu testiolosuhteissa jatkuvasti ja joista tietty (hyväksytty) osa palaa sen yli 1000h.
Lampun syttyttäminen ja sammuttaminen vähentää elinikää, samoin kun liian lämpimät olosuhteet ja verkkohäiriöt (ylijännitepiikit tai alijännitehäiriöt).
Tuosta katuvalojen sammumisesta on minullakin kokemusta. Se voi tuntua hiukan omituiselta, enkä ihan tarkkaa selitystä ole siihen löytänyt.
Kuitenkin SpNa (suurpainenatrium) ja elohopealampuissa on se ominaisuus, että kun niiden elinikä on lopussa, ne syttyvät ja sammuvat jatkuvasti.
Ne myös saattavat sammua ihan pienestä tärinästä tai jopa ääniaaltojen tuottamasta melusta (esim. rekalla/autolla ohi ajettaessa).
Toiseksi eliniän loppupäässä (vielä palavia)olevia lamppuja on kaupungeissa lukematon määrä, joten osuminen sattumalta juuri silloin lampun alapuolelle kun se sammuu on jo aika suuri.
Kuitenkin minulla on sellainenkin kokemus, että useampi lamppu kadunpätkällä sammui kohdallani, joten ihan sattuman piikkiin sitä ei voinut laittaa.
Sekin on tiedossa, että voimakkailla magneettikentillä on vaikutusta kehoon ja terveyteen.
...huomaan kyllä kun ukkonen on nousemassa.On normaalia painostavampi olo ja kaikki arkiaskareet tuntuu raskailta vaikka normaalisti pystyn tekemään kaikki työt ilman voivottelua.Tälläkin hetkellä odotan ukkosmyrskyä nousevaksi puhdistamaan ilmaa,on jotenkin liian tiivis ilma,hankala hengittää.
Usein kaveritkin on päivitelleet miten herkästi saan sähköiskuja tai miten musta saa napsuja tai miten kuulen sähkölaitteiden korkeat taajuudet.
Katuvaloista ei ole kokemuksia tai muistakaan valoista.
Placebo-vaikutus.
Siit oli dokumentti. Sähkökenttien lähellä ihoa alkaa kuumottaa jne. Joillaki se on tosi vakavaa