Heips!
Mulla on pienet haivenet ylähuulen yllä ja ne häiritsee mua. Mä oon miettinyt vaihtoehtoja niiden poistoon. Yksi on vahaus ja toinen on elektrolyysi (tms). Onko kellään kokemuksia näistä? Auttaako? Onko elektrolyysi kallista? Tuleeko vahauksen jälkeen viikset vahvempana takaisin??? Kun esim muutamat kasvohaivenet kun pinsetillä nypin, niin ovat tulleet vahvempana takaisin... Ettei vain ylähuulessakin kävisi näin.. Tulee tosi epänaisellinen olo, kun on tollasia ongelmia. Onko kohtalotovereita?? Onko "viikset" esteenä poikaystävän saamiseksi?? Koen itseni nääs hyvin rumaksi niiden takia, vaikka eivät niin näkyvät olekaan...
Mulla on pienet haivenet ylähuulen yllä ja ne häiritsee mua. Mä oon miettinyt vaihtoehtoja niiden poistoon. Yksi on vahaus ja toinen on elektrolyysi (tms). Onko kellään kokemuksia näistä? Auttaako? Onko elektrolyysi kallista? Tuleeko vahauksen jälkeen viikset vahvempana takaisin??? Kun esim muutamat kasvohaivenet kun pinsetillä nypin, niin ovat tulleet vahvempana takaisin... Ettei vain ylähuulessakin kävisi näin.. Tulee tosi epänaisellinen olo, kun on tollasia ongelmia. Onko kohtalotovereita?? Onko "viikset" esteenä poikaystävän saamiseksi?? Koen itseni nääs hyvin rumaksi niiden takia, vaikka eivät niin näkyvät olekaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaverit sanoo että ei mulla mitään viiksiä oo, mutta mä olen eri mieltä. jos on vähänkin tummempia karvoja ylähuulen yläpuolella, se haittaa elämää ja varsinkin kun käyn itse vielä lukiota niin toi on kyl todella nolo ongelma vaikkei se oo itse aiheutettu! Mut nolottaa ja hävettää silti kulkea ku pelkää et ihmiset kattoo noita "viiksiä"!
Hei tytöt!
Olen 39 v nainen ja muistan, että noin 14-vuotiaana huomasin pienet viiksen haituvat ylähuuleni päällä. Pian sen jälkeen kuulin jo kavereiltanikin niistä 'huomautuksia'. Kyllä se tuntui pahalta, kun asialle ei tuntunut itse voivan mitään! No, kynsisaksilla pääsi ensi alkuun pahimmista haituvista eroon. Pian viiksien jälkeen huomasin myös vähitellen säärikarvojeni alkavan kasvaa voimakkaammin (ladyshave käyttöön!) ja joskus 16-vuotiaana häpykarvoitus alkoi laajeta. Parikymppisenä myös nännien ympärille alkoi vähitellen kasvaa karvoja.
Valitettavasti perusongelma taitaa olla jonkin sortin hormonihäiriö, jota on vaikea kuitenkaan löytää (tutkimukset tehty). Apuna voi kokeilla esim. Diane Nova -pillereitä, jotka jonkin verran auttavat karvankasvuongelmissa (eivät paranna eivätkä kuitenkaan täysin poista ongelmaa).
Olen saanut kuitenkin 2 lasta (eka raskaus oli vaikea saada alkuun ja sain Clomifen-lääkettä) ja oman perheen karvoistani huolimatta. Mutta työtä karvojen kanssa joutuu tekemään yhä: joka aamu pinsetit kasvojen karvojen nyppimiseen, viiksien vahaus tai kynsisaksilla leikkaaminen, sääri- ja kainalokarvojen ajaminen noin kerran viikossa sekä pinsetillä nännialueen puhdistaminen karvoista. Myös reisialueen ajan säännöllisesti puhtaaksi karvoista (epikulointi).
Minulla on ymmärtävä mies, mutta valitettavasti miehet ihailevat naisia, joilla ei kovin paljon ole karvoja. Siitä syystä olen aktiivinen hävittämään karvat keinoilla kuin keinoilla. Toisaalta siihen on jo niin tottunut, että kaikki tapahtuu kuin tottumuksesta, mutta toisaalta kyllä sitä aina yhä toivoo, että toisin olisi. Eniten kuitenkin toivon, että tyttäreni ei peri tätä ongelmaa!
Nyt olen pian nelikymppinen ja pelkään, että mitä tulevat vaihdevuodet aiheuttavat ongelmalleni... lisääntykö karvankasvu entisestään? huh huh. Toivottavasti ei.
Mutta nuoret tytöt! Olkaa rohkeita. Poistakaa karvojanne. Ei ne sen vuoksi kasva, että niitä poistaa. Syy on jossain muualla. Yrittäkää päästä niistä eroon älkääkö antako kenenkään kiusata niistä! Voimia ja siunausta elämäänne.
Elämässä on silti paljon hienoja asioita ja tärkeämpiäkin kuin ne inhoamamme karvat... :)