Kuori

GreenDevil kirjoitti:

Huomautuksia ennen varsinaista tarinaa:

-Tekstillä on käsittääkseni jonkinlainen todellisuus pohja. En kuitenkaan tunne tapausta sen kummemmin. Olen vain kuullut, että jollekkin on kaiketi käynyt kuten päähenkilölle LSDn vaikutuksen alaisena. Kaikki muu on omasta päästäni.
-Teksti on kirjoitettu päähenkilön näkökulmasta. Se EI siis heijasta omaa suhtautumistani huumeisiin millään tavalla.
-En ole koskaan käyttänyt huumeita. En siis voi tarkalleen tietää millaisen olotilan LSD todella aiheuttaa. Käytin nettiä ja omaa mielikuvitusta tripin kuvaamiseen.
-Tarina saattaa järkyttää herkimpiä.
Ja nyt se tarina:

Kuori

   Ilkka istui yksiössään sängyn laidalla ja piteli peukalon ja keskisormen välissä pientä lappua. Sen sivun pituus oli vain noin puoli senttiä, ja silti siinä oli niin paljon voimaa. Se saisi unohtamaan pettävän tyttöystävän, kesken jääneet opiskelut ja maksamattomat laskut. Hän pääsisi irti vituilleen menneestä elämästään. LSD:n avulla Ilkka voisi nähdä kaiken selvemmin, kun järki ei sumenna havaintoja. Hän voi nähdä asiat sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat.
   Ilkka oli rakastavasta perheestä. Lapsena hän oli iloinen ja hyvätahtoinen. Häntä oli helppo kusettaa. Kaikki alkoi kuitenkin muuttua. Ilkka tajusi millainen maailma todella oli ja kuinka sinisilmäinen hän itse oli ollut. Ei hänellä ollut oikeita ystäviä, sellaisia, jotka eivät puhuisi paskaa ja nauraisi selän takana. Iloisesta pojasta tuli hiljainen, joka ei päästänyt ketään lähelleen. Tunteensa hän piti visusti sisällään. Ilkka ei nauranut eikä itkenyt. Mutta tunteettomuus oli vain kuorta. Öisin kyyneleet kastelivat hänen tyynynsä.
   Lappu maistui suussa hieman karvaalta. Ilkka oikaisi jalkansa sängylle ja nojasi selkänsä seinään. Noin tunnin sisällä LSD alkaisi vaikuttaa ja trippi alkaisi. Sängyltä näki keittiöön. Likaisella pöydällä lojui muutama appelsiini kaupan muovisessa pussissa. Niiden kuori maistui pahalle, mutta jos ne kuorii, esiin tulee mehukas hedelmä. Appelsiinia ei voi arvostella kuoren perusteella. Iloton hymy nousi Ilkan huulille, kuinka vertauskuvallista. Jos asiat olisi kulkeneet erilailla, hänestä olisi voinut tulla kirjailija. Hän naurahti päätään pudistaen, paskat.
   Hyvä olo valtasi hänet. Kaikki oli nyt kevyempää ja rauhallisempaa. Värit muuttuvat paljon kirkkaammiksi, kun ne voi kuulla ja äänet ovat kauniimpia, kun ne pystyy näkemään. Kevyt olento nousi sängyltä seisomaan keskelle huonetta. Se näki Ilkan makaamassa sängyllä silmät suljettuina. Olento tunsi sääliä häntä kohtaan, niin paljon huolia yksillä harteilla. Ilkka avasi silmänsä ja näki edessään olennon, joka oli täysin hänen itsensä näköinen. Hän ja se pystyivät lukemaan toistensa ajatukset. Tai oikeastaan heidän ajatuksensa olivat sulautuneet toisiinsa. Eihän koko olentoa oikeastaan ollut olemassa, se oli hän itse. Hän ei enää maannut, vaan seisoi keskellä huonetta katsellen tyhjää sänkyä.
   Jalat eivät enää koskeneet nukkaista mattoa. Katse kiersi pitkin asuntoa. Mutta hän ei nähnyt seiniä, vaan niiden läpi. Koko maailma aukesi katseen alla. Mikään ei voinut jäädä huomaamatta. Hän oli kaiken yläpuolella. Se mikä oli vielä äsken ollut kaukana, oli nyt kosketus etäisyydellä. Hän pystyi siirtämään läheisyyden kauas. Ilkkaa ei sitonut enää mikään. Hän pystyi olemaan missä- ja millointahaansa. Nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus oli nyt ja tässä.
   Ilkan huomio kinnittyi ryhmään, joka näytti suunntittelevan jotain. Tarkemmin katsottuna siellä olivat kaikki ne, jotka olivat väittäneet olevansa hänen ystäviään. He punoivat juonia Ilkkaa vastaan. Nyt hän tajusi kaiken. Hänen elämänsä oli helvettiä, koska se oli kaikki ennalta suunniteltua. Miksi ne tekevät tämän minulle? Kaikkien katseet kääntyivät häneen, ne olivat pahoja katseita. Koska olet tunteeton, ne sanoivat. Et ole sopiva meidän joukkoon, ne ilkkuivat. Pahat katseet sattuivat.
   Ne olivat ymmärtäneet väärin. Ilkka ei ollut sellainen. Ne näkivät vain kuoren. Olen sopiva, minulla on tunteet. Olette ymmärtäneet väärin. Pahat katseet tuijottivat. Olen appelsiini, minua ei saa tuomita. Ei saa tuomita pelkän kuoren perusteella. Minä voin muuttua. Minut täytyy kuoria. Pahat katseet sattuivat.
   Hän ei enää ollut kevyt, kun hän lähti kävelemään kohti keittiötä. Jalat yrittivät tarttua lattiaan. Matka oli pidempi kuin koskaan ennen. Ilkka alkoi siirrellä pesualtaassa lojuvia likaisia astioita. Älkää tuomitko. Hän löysi etsimänsä, pitkän leipäveitsen. Olen appelsiini, älää tuomitko kuoren perusteella. Näytän teille. Hän asetti veitsen terän kämmenelleen. Olen appelsiini. Vapiseva käsi puristi veitsen kahvaa. Se on vain kuori.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä