Olen 14-vuotias poika, ja minua harmittaa ihan sikana kun en saa tavata isääni.
Kyseiselle asialle ei ole muita syitä kuin se, että äitini ei tahdo minun tapaavan isääni.
Aina kun sanon äidilleni että tahdon veljieni kanssa sinne yöksi, ei onnistu. Perusteluina vain että äiti sanoo niin.
Kohta on isänpäivä, ja päätin että menen sinne vaikka väkisin.
Sanoin siitä äidille, ja se alkoi huutamaan ja raivoamaan eikä antanut sanaakaan sanoa.
Vaahtosi vain että hän tietää kyllä mikä on meille hyväksi.
Juttelimme puhelimessa isän kanssa, ja päätimme että jos emme saa äidin hyväksyntää, ryhdymme vastarintaan koska jotain on kuitenkin tehtävä.
Mietin siis miten saisin äidin tajuamaan että ikävöin isää, veljeni ikävöivät isää ja isä ikävöi meitä.
Äidillä ja isällä on siis yhteishuoltajuus, mutta emme saa edes nähdä isää.
Siksi olemmekin sitä nyt salaa tehty, vaikka se jo naurettavaa onkin.
En enään tiedä mitä tehdä, ja toivonkin teisän antavan minulle ratkaisun koska karkaaminen ja itsemurhakin valitettavasti ovat mielessä käyneet.
Olen kuitenkin senverran pelokas ja vainoharhainen, että pelkään sitä että jos lähden isälle ilman lupaa, äiti tekee itselleen jotain.
Välillä vain tekisi mieli huutaa ja hajoittaa paikkoja...
Kiitos neuvoista etukäteen =)
Kyseiselle asialle ei ole muita syitä kuin se, että äitini ei tahdo minun tapaavan isääni.
Aina kun sanon äidilleni että tahdon veljieni kanssa sinne yöksi, ei onnistu. Perusteluina vain että äiti sanoo niin.
Kohta on isänpäivä, ja päätin että menen sinne vaikka väkisin.
Sanoin siitä äidille, ja se alkoi huutamaan ja raivoamaan eikä antanut sanaakaan sanoa.
Vaahtosi vain että hän tietää kyllä mikä on meille hyväksi.
Juttelimme puhelimessa isän kanssa, ja päätimme että jos emme saa äidin hyväksyntää, ryhdymme vastarintaan koska jotain on kuitenkin tehtävä.
Mietin siis miten saisin äidin tajuamaan että ikävöin isää, veljeni ikävöivät isää ja isä ikävöi meitä.
Äidillä ja isällä on siis yhteishuoltajuus, mutta emme saa edes nähdä isää.
Siksi olemmekin sitä nyt salaa tehty, vaikka se jo naurettavaa onkin.
En enään tiedä mitä tehdä, ja toivonkin teisän antavan minulle ratkaisun koska karkaaminen ja itsemurhakin valitettavasti ovat mielessä käyneet.
Olen kuitenkin senverran pelokas ja vainoharhainen, että pelkään sitä että jos lähden isälle ilman lupaa, äiti tekee itselleen jotain.
Välillä vain tekisi mieli huutaa ja hajoittaa paikkoja...
Kiitos neuvoista etukäteen =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Harmittaa kuulla noin vaikeasta tilanteesta. Ei ole helppoa tuollainen.
Itselläni oli onnea, sillä vanhempien erotessa saimme tavata isää vapaasti,
vaikka isä ja äiti eivät halunneet pahemmin tekemisissä enää olla.
Niin kuin itsekin taidat tietää, karkaaminen tai itsemurha eivät ole
ratkaisu nyt, vaikka ymmärrän että ajatukset houkuttelevat välillä.
En tiedä, minkä ikäisiä veljesi ovat, kai nuorempia kuin sinä?
Siinä mielessä hieman hankalampaa. Sinä jos kestät vielä muutaman vuoden,
olet kohta jo sen ikäinen että saat päättää enemmän omista asioistasi.
Äitisi ei voi kovin pitkään määrätä ketä tapaat ja milloin. (tässä ei puhuta
teinien "vittu mä teen mitä haluun" - asenteesta)
Hänen sanansa siitä että "tietää kyllä mikä on meille hyväksi" mietityttävät tässä.
Äidit ovat suojelevia lapsiansa kohtaan, joskus ehkä liiaksikin. Voisiko olla, että isäsi
on tehnyt jotain tai on elämäntavoiltaan sellainen että äitisi haluaisi suojella
sinua ja veljiäsi huonoilta vaikutteilta? Vaikka sinä et siitä tietäisikään?
Vaikutat melko järkipäiseltä ihmiseltä 14-vuotiaaksi, vaikkakin lyhyen tekstin perusteella
on vaikea sanoa mitään varmaa. Voitko yrittää yhä uudelleen ja uudelleen kärsivällisesti
puhua asiasta äitisi kanssa? Olla se "aikuinen" ja rauhallinen? Kysy, mitä hän pelkää.
Vakuuta, että sinä kyllä pidät huolen itsestäsi ja veljistäsi, ja sinuun voi luottaa.
Teillä on kuitenkin oikeus nähdä isäänne, jos ei ole vaaraa siitä että hän vahingoittaisi
teitä henkisesti tai fyysisesti.
Onko isälläsi sukulaisia tai perheenjäseniä (vanhemmat, sisarukset?) joista äitisi pitää
tai luottaa? Voisiko sitä käyttää hyväksi? Jospa voisitte mennä yöksi sellaiseen paikkaan
ja isäsi myös. Huolettaisiko äitiä silloin vähemmän? Ajan kanssa, kun kaikki on mennyt
hyvin, ehkä ihan suoraan isäsi luo meneminen ei olisi enää niin suuri ongelma.
Voi todella olla hankalaa keskustella aikuismaisesti jos se aikuinen huutaa ja raivoaa
antamatta sinun sanoillesi tilaa. Mutta jos jaksat aikasi odottaa, pakko kai hänenkin
on rauhoittua jossain vaiheessa kuuntelemaan myös mitä sinä ajattelet ja toivot ja
mikä on sinulle tärkeää.
Äitisi kuuntelee ehkä helpommin, jos kerrot samalla siitä, miten hän on äitinä sinulle
ja veljillesi tärkeä ihminen. (tiedän, varmasti vaikeaa ottaa puheeksi jos hän on juuri
huutanut ja raivonnut..) Se, että näette isäänne, ei ole äidiltänne pois eikä tarkoita
että rakastaisitte häntä vähemmän.
Onnea ja jaksamista! Toivottavasti tilanne menee parempaan suuntaan!
äidin haluamisilla ei ole tässä asiassa merkitystä. Sinulla ja veljilläsi on oikeus tavata isäänne!
Tee niin, että soitat paikkakuntasi sosiaalitoimistoon ja kerrot tilanteen. Kysy onko mitään estettä sille että 'et saisi' tavata isääsi. (esim. huumetausta, väkivaltaisuus) Jos ei, pyydä heitä ottamaan yhteyttä äitiisi.
Muista, sinulla on OIKEUS olla isäsi kanssa!
Ihanaa isänpäivää teille kaikille. :)