Miten pitäisi toimia kun kuulin teinien tunnustaneen valehdelleensa poliisille
ja oikeudessa, että heitä olisi seksuaalisesti hyväksikäytetty, vaikkei tämä ollutkaan totta.
He naureskelivat sossun, poliisin, ja oikeuslaitoksen olevan niin typeriä idiootteja,
että he pystyivät "kevyesti kusettamaan" kaikkia.
Nyt viaton on siis tuomittu ja hän joutuu kulkemaan koko lopun elämäänsä
"lasten raiskaajaksi" leimattuna. Teineille hän joutuu maksamaan kovat korvaukset,
vaikkei hän ole tehnytkään mitään väärää. Tuomittu tuskin saa enää ikinä mitään
kunnon töitä ja hänen taloudellinen tulevaisuutensa on tuhottu.
Poliisille asiasta on turha kertoa, koska miksi poliisi tunnustaisi tehneensä
virheen tutkinnassa? Tuskin oikeuslaitoskaan haluaa myöntää uskoneensa
valehtelijoita? Voinko enää tehdä mitään asialle?
En edes tiedä tuomitun nimeä, jotta voisin ottaa häneen suoraan yhteyttä.
Saanko sitä edes millään tietooni, koska tiedän vain "uhrien" sekä heidän todistajansa nimet,
eikä jutun ollessa salainen, niillä saa oikeudesta tai poliisilta mitään tietoa?
Kärsin nyt hirvittäviä omantunnon tuskia, mutta toisaalta en haluaisi vaarantaa
omaa turvallisuuttani, koska nämä teinit ovat jo aikuisia ja erittäin vaarallisia rikollisia.
Heillä on takanaan useita rikoksia ja pelkään heidän kostoaan, varsinkin jollei kertomuksestani
olisi edes mitään hyötyä tuomitulle?
Kannattaako minun tehdä asialle mitään?
ja oikeudessa, että heitä olisi seksuaalisesti hyväksikäytetty, vaikkei tämä ollutkaan totta.
He naureskelivat sossun, poliisin, ja oikeuslaitoksen olevan niin typeriä idiootteja,
että he pystyivät "kevyesti kusettamaan" kaikkia.
Nyt viaton on siis tuomittu ja hän joutuu kulkemaan koko lopun elämäänsä
"lasten raiskaajaksi" leimattuna. Teineille hän joutuu maksamaan kovat korvaukset,
vaikkei hän ole tehnytkään mitään väärää. Tuomittu tuskin saa enää ikinä mitään
kunnon töitä ja hänen taloudellinen tulevaisuutensa on tuhottu.
Poliisille asiasta on turha kertoa, koska miksi poliisi tunnustaisi tehneensä
virheen tutkinnassa? Tuskin oikeuslaitoskaan haluaa myöntää uskoneensa
valehtelijoita? Voinko enää tehdä mitään asialle?
En edes tiedä tuomitun nimeä, jotta voisin ottaa häneen suoraan yhteyttä.
Saanko sitä edes millään tietooni, koska tiedän vain "uhrien" sekä heidän todistajansa nimet,
eikä jutun ollessa salainen, niillä saa oikeudesta tai poliisilta mitään tietoa?
Kärsin nyt hirvittäviä omantunnon tuskia, mutta toisaalta en haluaisi vaarantaa
omaa turvallisuuttani, koska nämä teinit ovat jo aikuisia ja erittäin vaarallisia rikollisia.
Heillä on takanaan useita rikoksia ja pelkään heidän kostoaan, varsinkin jollei kertomuksestani
olisi edes mitään hyötyä tuomitulle?
Kannattaako minun tehdä asialle mitään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mahtaakohan nämä "teinit" olla sijoituskodin kasvatteja ?
Kyllä poliisi tutkii jos asiaan saa uutta faktaa. Poliisitutkinnat ja oikeudenkäynnithän mennään niiden tietojen ja tilanteiden perusteella, joita silloin on.
Poliisihan on avannut sen "nettivinkin". Hae hakusanalla tai poliisin sivulta ja katso olisiko
se reitti ilmoittaa tietosi.
Jos olet asiasta täysin varma, niin silloin suosittelisin kertomaan tietosi ihan
henkilökohtaisesti. Ethän sinä silloin ole tutkintapyyntöä jättämässä ja siten
saliin joutumassa näiden teinien kanssa.
Voihan sitä soittaa tapahtumapaikan poliisille ja kertoa, että tällainen huhu on liikkeellä. Poliisilla on arkistossaan jutun esitutkintapöytäkirja, misä he voivat tarkistaa asian ja harkita, kannattaako aloittaa sen tutkinta uudelleen. Väärä vala oikeudessa on kyllä sen luokan rikos, mistä tulee aina vankeutta.
Mistä arvasit että kyseessä on "sosiaalitapaukset"?
Nämä "ongelmaiset" nuoret eivät kärsi mistään moraalisesta krapulasta,
siinä että ovat tuominneet viattoman. Enkä jaksa uskoa että he koskaan,
tunnustaisivat tekoaan.
Vaikka antaisin nettivinkin kautta vihjeen asiasta, niin mitä poliisi asialle tekisi?
Kusetuksen uhri on jo tuomittu, eikä poliisia enää kiinnosta tutkia juttua?
Ainoa mitä keksin olisi että saisi nauhoitettua tunnustuksen?
Mutta en tiedä miten saisin heidät puhumaan asiasta luottamuksellisesti?
Jos olisi jotain konkreettisia todisteita, niin menisin poliisin puheille.
Nyt kun ei ole kuin minun sanani heidän sanaansa vastaan, niin
en usko että polisista olisi mitään apua?
Siinähän oikeasti on sellainen juttu että jos ovat sinulle puhuneet niin ovat puhuneet kyllä jo muillekkin.
Arvasin että sykeessä on henkilöt, jotka ovat asuneet sijoituskodissa sillä heiltähän vastaavaa kuulee aina jos kurinpito ja sääntöjen-noudattaminen on vaatinut erityisiä ponnisteluja.
Tuohan on sellainen keino saada "kostettua" ja samalla tienata.
Joskus vuosia sitten yksi kaveri oli töissä eräässä sijoituskodissa ja kertoili vastaavia uhkauksia tulevan lähes joka kerta kun jostain asiasta oli tullut kiistaa. Erästä tyttöä ei edes autolla kuljettanut yksin minnekkään juuri siksi että jo kerran aikaisemmin väittänyt tulleensa kähmityksi ja melkein raiskatuksi
automatkan aikana. Onneksi kyseessä oli ollut kauppareissu ja tytön kertoma tapahtuma sorakuopalla ei voinut pitää paikkansa, sillä lähtöaika, kaupan kuitin kellonaika ja paluu ei olisi voinut toteutua eri suunnalla olleeseen sorakuoppaan poikkeamalla.
Persoonallisuus kun häiriintyy niin se on useimmin kotioloista lähtöisin, se aihen kylläkin kuulunee
jollekkin muulle palstalle, samoin se miten persoonallisuuden häiriöt ilmeentyvät.
Yleensähän sijoitetut nuoret ovat juuri sellaisista kodeista huostaan otettu, joissa ei ole ollut
minkäänlaisia rajoja eikä huolenpitoa. Lapset on tehty ja ainoana lapsen kasvatukseen liittyvänä tietona vanhemmilla on ollut se että lapsen ja nuoren pitää saada ruokaa ja vaatteet, niillä pärjää.
Sitten kun nuori otetaan huostaan tällaisesta unelmakodista, jossa on ollut tosi rentoa, niin ei tiedetä vertailukohtaa mihinkään muuhun. Nuoren mielestä kotona on ollut kaikki ok. Kouluasioista ei ole välttämättä huolehdittu, eikä siitä missä ja milloin nuori kulkee. Kasvattaminen on siis jäänyt kokonaan
suorittamatta. "Helposta" elämästä sitten kun joutuu pois opettelemaan niitä oikeita elämän pelisääntöjä, tulee katkeraksi japitää kaikkia niitä sääntöjä käsittämättömänä niuhottamisena ja koko
huostaanottoa ... no niin, juuri sellaisena kuin on vanhempien kuullut asiasta samanhenkisille tuttavilleen puhuneen. Vanhempien mielestä mikään ei ole ollut huonosti, sosiaalitoimi vaan kyttää ja koittaa puuttua asioihin, vaikka eletään just niin normaalisti kuin vain voi.
Ehkä paras tapa saada asiasta tunnustus olisi se että soitat ja juttelet niitä näitä, kääntäen asian tuohon tuomittuun henkilöön. Heittäydy sinne samalle tasolle ja jossain vaiuheessa keskustelua toteat että mahtaa sitä vituttaa kun ei pystynyt todistamaan syytteitä perättömiksi. Teini innostuu varmasti taas kehumaan suorituksellaan ja sitten vaan nauhoitetun puhelun kanssa asiaa eteenpäin, tai hoidat puhelun niin että paikalla on kuulemassa joku viranomainen.