Näen miten valot sammuvat
elämäni huutaa syliäsi
ja kaikessa mihin katson
näen vain suurempaa pimeyttä
kävelen kohti tuntematonta
syksy vaihtuu talveksi
ja tähdet tuijottavat takaisin
ehkä et palaisikaan
maa sykkii lähestyvää hämärää>
elämäni huutaa syliäsi
ja kaikessa mihin katson
näen vain suurempaa pimeyttä
kävelen kohti tuntematonta
syksy vaihtuu talveksi
ja tähdet tuijottavat takaisin
ehkä et palaisikaan
maa sykkii lähestyvää hämärää>
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä runo sävähdytti niinkuin runoillasi on tapana.
Hienosti kirjoitettu, etenkin "elämäni huutaa syliäsi" "tähdet tuijottavat
takaisin
ehkä et palaisikaan
maa sykkii lähestyvää hämärää" mämä omaperäiset säkeet
tekevät runostasi upean kokonaisuuden.
kyllä se tästä. uskon että runoihin on tulossa iloisempi sävy.
Kiitos kommentista, oletkin yleensä se ainoa, joka tekeleistäni vielä jaksaa jotain hyvää löytää.