Siis oikeesti, nytkö ne vaihdevuodet tulee?
Olen 44-vuotias nainen, 4 synnytystä kokenyt, perusterve ja töissäkäyvä normaalisti ihan energinen ihminen.
Mutta nyt on veto täysin poissa. Menkat on nyt kestäneet luvattoman pitkään, en nyt äkikseltään edes muista milloin ne alkoi.
Täytyy vähän väliin lisätä, että normaalisti olen kyllä tarkkaan tietoinen kehoni toiminnoista, mutta minulla on nyt ollut kovinkin rankka kesä ja syksy.Äitini vakava sairaus ja poismeno on vienyt täysin huomioni ja oikeastaan vasta viikonloppuna heräsin ajattelemaan omaa vointiani.
Huomasin että olen täysin uupunut, voisin nukkua ja nukkua vaan. Kuukautiset todellakin ovat kestäneet jo luvattoman pitkään. Minulla on Mirena- horminikierukka ja tähän saakka se on toiminut hyvin.
Lisäksi minulla on pientä kipua sekä alavatsassa että -selässä. Poskia kuumottaa, välillä palelee ja välillä on kuuma. Lisäksi tänään olen kärsinyt kovasta päänsärystä.
Kuulostaako tutulta? Mietin tuossa että täytynee myös käydä lääkärin pakeilla, voi olla että hempatkin on romahtaneet tään vuodon takia, tää uupumus on kyllä jotain älytöntä.
Mut jos kohtalotovereilla olis vaikka pienen pieni rohkaisun sana, niin se olisi kyllä tarvetullutta! :)
Olen 44-vuotias nainen, 4 synnytystä kokenyt, perusterve ja töissäkäyvä normaalisti ihan energinen ihminen.
Mutta nyt on veto täysin poissa. Menkat on nyt kestäneet luvattoman pitkään, en nyt äkikseltään edes muista milloin ne alkoi.
Täytyy vähän väliin lisätä, että normaalisti olen kyllä tarkkaan tietoinen kehoni toiminnoista, mutta minulla on nyt ollut kovinkin rankka kesä ja syksy.Äitini vakava sairaus ja poismeno on vienyt täysin huomioni ja oikeastaan vasta viikonloppuna heräsin ajattelemaan omaa vointiani.
Huomasin että olen täysin uupunut, voisin nukkua ja nukkua vaan. Kuukautiset todellakin ovat kestäneet jo luvattoman pitkään. Minulla on Mirena- horminikierukka ja tähän saakka se on toiminut hyvin.
Lisäksi minulla on pientä kipua sekä alavatsassa että -selässä. Poskia kuumottaa, välillä palelee ja välillä on kuuma. Lisäksi tänään olen kärsinyt kovasta päänsärystä.
Kuulostaako tutulta? Mietin tuossa että täytynee myös käydä lääkärin pakeilla, voi olla että hempatkin on romahtaneet tään vuodon takia, tää uupumus on kyllä jotain älytöntä.
Mut jos kohtalotovereilla olis vaikka pienen pieni rohkaisun sana, niin se olisi kyllä tarvetullutta! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
oireesi ovat vaihtareiden alkusoittoa. Kuitenkin olet joutunut koville viime aikoina ja sekin verottaa voimavaroja. Kun lopultakin saat vähän levähtää, niin nukkuisit varmaan vuorokausia yhteen menoon. Jos on mahdollista niin sinun pitäisi kuunnella itseäsi ja levätä kunnolla. Vaihdevuosien alettua kaikki ylimääräinen tuntuu myös ylivoimaiselta juuri tuon väsymyksen vuoksi.
Minulla oli vielä pieni vauva kun isäni sairastui ja kuoli. Silloin tuntui, ettei millään enää jaksa. Olin ikäisesi silloin. Varmaan on hyvä käydä lääkärissä senkin vuoksi, että saa varmuuden asioista. Lepääminen ja itsen hoitaminen on nyt tärkeintä. Jaksamista ja hyvää syksyn jatkoa.
Näin varmaan on. Varasin ajan lääkärille. Äidin sairautta vierestä seuraaminen opetti kyllä että itsestä ja terveydestään tulee huolehtia.
Kiitos, samoin sinulle hyvää syksyn jatkoa :)
Tuo väsymys voi olla vuodenaikaan liittyvää ja stressin yhteisvaikutusta. Tietysti olet siinä iässä etä kuukautiset voivat heitellä kun vaihdevuodet lähestyy..Lääkärissä käynti kannataa koska kuukautishäiriöt ja väsymys voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta myös.Minä olin aikanaan tosi uupunut kun vauvani oli huutaja ja oma äitini menehtyi syöpään samoihin aikoihin..olisin vaan halunnut nukkua yötäpäivää...Menin myöhemmin lääkäriin ja minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta,johon sain lääkityksen.Elämä alkoi voittaa...olen pian 45 v ja minulla alkoi kväällä kovat hikoilut ja öisin..nyt sitten gynellä käytäni aloitin hormonikorvaushoidon(kohtuni poistettu mutta munasarjat tallella)..Kyllä se siitä! Kyllä me naiset selvitään! toisiamme tukien :)
Tänään on kyllä jotenkin romahtanut tää mun tilanne.
Oon aina ollut vahva. Kun kuulin äitini syöpädiagnoosista, oli selviö että annan äidille täyden tukeni. Otin töistä vuorotteluvapaata ja keskityin täysin äitiin. Äiti sai olla kotona loppuun asti.
Sitten kun äiti kuoli, olin järjestämässä hautajaisia ja nyt vielä perunkirjoitusta.
En vain ole muistanut ajatella omaa jaksamistani ollenkaan. Nyt sitten tajusin että ei oo mullakaan kaikki kohdallaan. Oikeastaan koko päivän olen tänäänkin nukkunut, onneksi oli vapaapäivä. Huomenna kuitenkin on pakko mennä töihin ja yrittää vain jaksaa.
On hirveen itkuinen olo, toivottavasti huomenna olo on parempi. Sain sen lääkäriajan vasta kolmen viikon päähän ja kehotuksen syödä rautaa jos tuo vuoto vain jatkuu.
Kun nyt oon "kuunnellut" tätä mun kehoani ja miettinyt, niin aika vahvasti kyllä tuntuu että vaihtarit ois alkamassa. Mutta siitä selvitään! Kiitos sinullekin :)