Kirjotan kuitenkin että saisin purettua omia ajatuksia.
Oon pitkään kärsiny yksinäisyydestä, oon halunnu edes yhen kaverin, mut epäilen että kukaan ei halua olla mun kanssa. Kukaan jota oon luullu mun kaveriks ei oo soittanu mulle ja mesessä oon ollu aina se joka alottaa juttelemisen. Kukaan ei välitä musta eikä ketään liikuttais jos kuolisin. Oon saanu muutamia vuosia sitten kuulla kuinka muut vaan naurais jos kuolisin.
Mua ollaan syytetty eristäytymisestä, mut todellisuudessa en oo halunnu olla yksin, vaan oon joutunu pakosta olemaan yksin. Kukaan ei oo halunnu olla mun seurassa.
Mun kaikki elinvoimat on poissa, tänään en poistunu kotoa, en menny kouluun. Oon katellu jo ihan tarpeeks miten toisilla on kavereita, mutta minä oon yksin.
Mua ollaan kiusattu aikuisten ja nuorten taholta, oon täysikänen...en ymmärrä miten se voi olla mahollista. Mua ollaan myös pahoinpidelty kun olin peruskoulussa. En luota enää ihmisten hyvyyteen tai hyväntahtoisuuteen. Enkä tiiä miten ajattelin elää?
Oon pitkään kärsiny yksinäisyydestä, oon halunnu edes yhen kaverin, mut epäilen että kukaan ei halua olla mun kanssa. Kukaan jota oon luullu mun kaveriks ei oo soittanu mulle ja mesessä oon ollu aina se joka alottaa juttelemisen. Kukaan ei välitä musta eikä ketään liikuttais jos kuolisin. Oon saanu muutamia vuosia sitten kuulla kuinka muut vaan naurais jos kuolisin.
Mua ollaan syytetty eristäytymisestä, mut todellisuudessa en oo halunnu olla yksin, vaan oon joutunu pakosta olemaan yksin. Kukaan ei oo halunnu olla mun seurassa.
Mun kaikki elinvoimat on poissa, tänään en poistunu kotoa, en menny kouluun. Oon katellu jo ihan tarpeeks miten toisilla on kavereita, mutta minä oon yksin.
Mua ollaan kiusattu aikuisten ja nuorten taholta, oon täysikänen...en ymmärrä miten se voi olla mahollista. Mua ollaan myös pahoinpidelty kun olin peruskoulussa. En luota enää ihmisten hyvyyteen tai hyväntahtoisuuteen. Enkä tiiä miten ajattelin elää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli sama juttu vuosi sitten. Kukaan ei halunnu olla mun kanssa, monet luokkalaiset oli kuulemma sanonu sillon ku olin poissa koulussa et "voiku ois kuollu". Se satutti. Mut jaksoin silti, ja mä tiiän, etjos kuolisit, ne varmaan jäis miettimään. Niitä varmaan kaduttais, sillä KUKAAN terve ihminen ei naura toisen kuolemalle. Mä oon oppinu sen tässä matkan varrella. Mua haukutaan rumaks, oon vilkas, persoonallinen ja omaperäinen, pukeudunkin vähän kummallisesti, mutta mä pidän mun unelmista kiinni ja annan elämän mennä! Oon oppinu sen, ettei kannata jäädä murehtimaan, vaan elää sen täysillä minkä voi, tarttua kaikkiin tilaisuuksiin, matkustella ympäri kaupunkeja, se käy yksinkin! Ja jos sä nuorena tappasit ittes sulta jäis monet asiat kokematta! Jäisit paitsi niin monesta! (: Kuule, nää suomen nuoret on aika paskoja suurin osa, ne yrittää vaan olla edustavii ja coolei haukkumalla. Sun elämä on avautunu vasta nyt, oot täysikänen, ja yrittänyttä ei laiteta! Etit jotain hyviä töitä, mä tiedän, et ihan oikeesti joku vielä kiinnostuu susta! Näytät uskallusta, parhaat puoles ja hymyilet söpösti ja oot ystävällinen. Sun elämäs ei oo vielä ohi! (= tartu kiinni KAIKKEEN MAHOLLISUUKSIIN! mä kannustan sua!
Mulla on ollu samantapasii ongelmii,ja on nytkin.
mut tiiän,et jos jaksaa vaa valuu eteepäi sitä helvetin kivistä polkuu,kaatuilla välillä mut nousta aina ylös ja valuu...pikkuhiljaa..asiat paranee.
tälläsist on nii vaikee kirjottaa tänne,ku ei saa heti kommenttii takas jne.mut silti,kannustan kans sua eteepäi elämässä.Koeta jaksaa käydä sitä kouluu,ettei käy ku mulla. ja kavereita varmasti saat,kyl mä ainaki oisin sun kaveri:).:):):)
elämä koettelee,mut se kyl iha oikeesti antaaki jotain.se ei vaa vie. jos se vaa veis pois,sil ei olis mitään mitä viedä pois...
mä oon ite ajatellu,et pitäskö kirjottaa omast elämäst tänne...tuli sellane olo et vois. mut mä toivotan sulle oikeesti ONNEA. kiinnostaisko sua vaihtaa kuulumisii esim.meses?voitas jutella vähä enemmä näist asioist...( täs ois mun mese [email protected] ) siel sit lisää:)mä kyl tuen sua:) ONNEA
Ei ystävien hankkiminen oo kenellekkään helppoa paitsi jos on supersosiaalinen. Musta tuntu et kukaan siit porukast ei oikeesti haluu olla mun kaa ku vaa sen takia ku olin yhen sen porukas olevan kaveri. Aloin kuitenki viettään aikaa niiden tyyppien kaa ja näin vaivaa luodakseni keskusteluja ja nyt ne on mun parhaita kavereita. Ei tosi ystävyyssuhteet synny hetkessä alkuun on tyydyttävä kepeämpiin ihmissuhteisiin joiden eteen täytyy olla aktiivinen niin niistä kehittyy vahvempia. Tollaset kauheet kokemukset vaikeuttaa kenentahansa elämää mutta sä oot tosi vahva ku oot selvinny niistä. Ole vaan rohkeasti oma ittes :)