Olemme mieheni kanssa eroamassa, lapset ovat 8 ja 10 vuotiaat pojat. Suhteestamme on puuttunut jo kauan ne tietynlaiset tunteet ja aloin pohtimaan tätä elämää.. Haluan elää ja haluan että saisin kokea hellyyttä ja yhteisiä hetkiä kumppanini kanssa, mitä meillä ei ole ollut oikeastaan kuin ohimeneviä hetkiä joskus kauan sitten. Mieheni on parempituloinen kuin minä, mutta minä pärjään kyllä, töissä kun käyn. Käyn ehkä kerran (joskus kaksi) kuussa laulelemassa karaokea ystävien kanssa, eli en ole alkoholisti ja aina olen lähtenyt kyläilemäänkin kun lapset ovat jo nukkumassa, enkä heitä ole koskaan yksin jättänyt: olenko huono äiti?? En mielestäni! Rakastan lapsiani, mutta joskus parisuhde ei vain toimi...
Todella raastava varjopuoli tässä on mieheni vanhemmat, jotka ovat puuttuneet elämäämme koko tämän yhdessä olo ajan. Eikä siinä mitään, hyvät isovanhemmat ovat lapsillemme, mutta kuulkaas tätä... He ovat koko ajan lastemme kuullen pitäneet meitä ja varsinkin minua huonoina vanhempina, joilla ei ole aikaa lapsilleen (olimme joskus kumpikin vuorotöissä).. Ja nyt viimeinen tikki kun kuulivat että suunnittelemme eroa, ex- appi sanoi minulle että sinulla ei ole kohta lapsia.. ja puhunut lapsien kuullen kokoajan pahaa minusta, huhhuh, tämä on todella henkisesti rassaavaa ja pelkään että he pyörittävät poikien päät minua vastaan keinolla millä hyvänsä.. :(
Pelkään että menetän pienet lapsukaiseni..
Kertokaa te joku, jolla samanmoisia kokemuksia että miten olette päässeet eteenpäin :)
Todella raastava varjopuoli tässä on mieheni vanhemmat, jotka ovat puuttuneet elämäämme koko tämän yhdessä olo ajan. Eikä siinä mitään, hyvät isovanhemmat ovat lapsillemme, mutta kuulkaas tätä... He ovat koko ajan lastemme kuullen pitäneet meitä ja varsinkin minua huonoina vanhempina, joilla ei ole aikaa lapsilleen (olimme joskus kumpikin vuorotöissä).. Ja nyt viimeinen tikki kun kuulivat että suunnittelemme eroa, ex- appi sanoi minulle että sinulla ei ole kohta lapsia.. ja puhunut lapsien kuullen kokoajan pahaa minusta, huhhuh, tämä on todella henkisesti rassaavaa ja pelkään että he pyörittävät poikien päät minua vastaan keinolla millä hyvänsä.. :(
Pelkään että menetän pienet lapsukaiseni..
Kertokaa te joku, jolla samanmoisia kokemuksia että miten olette päässeet eteenpäin :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos 8 ja 10 v poikien päät pystyy isovanhemmat puheillaan kääntämään omaa äitiään vastaan, niin kyllä vstaus on, olet huono äiti ! Ei ole äiti-lapsisuhde siinä tapauksessa ihan kohdillaan syystä tai toisesta. Ihmettelen, että joudut edes miettimään asemaasi omien poikiesi mielessä...outoa.
Lapsesi on menettämässä yhteisasumisen ja samalla arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa ja sinä mietit oletko huono äiti ja mitä lapsesi ajattelevat sinusta, eivät he ainakaan sinua sääli. Enemmän lapset tulevat miettimään poissa olevan vanhemman tilannetta.
Miten me olemme päässeet eteenpäin, me olemme asettuneet lastemme asemaan, eikä todellakaan päällinmäisenä pelkona kummallakaan ole lastemme menettäminen vaan miten ME pystymme turvaamaan lastemme tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin.