hieman tosta edellisestä poikkeevasti kysysin että pitääkö noudattaa kunnan pph työntekijänä kaupungilta saamaa listaa vai saako uuden tehä ite??
perhepäivähoito ruokalista??
juuvaikoei
411617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Riippuu kunnasta. Usein sen saa tehdä itse, mutta sen täytyy noudattaa ravitsemussuosituksia. Itse laaadin omani itse. Viikon listä sisältää kanaa, kalaa, lihaa, kasvisruuan ja yhden keittoruuan. Makkararuokia korkeintaankaksi kertaa kuussa. Maksaaa ei ollenkaan jne. Etsi suomalaiset ravitsemussuositukset ja sieltä leikki-ikäisen lapsen ruokavalio. Myös rasvan, ja sokerin määrä on rajoitettu ja maidoissa ja levitteittä käyvät vain tietyt lajit jne.
noudattaa sitä kuuden viikon listaa. Ei tarvitse itse keksiä juuri mitään.
Paitsi jos kaupassa sattuu olemaan tyrkytyksessä jotai ältsin halpaa.
Ja kysyn vaan, kuka niitä suosituksia noudattaa, ei kukaan...
mitä terveellistä on riismuroissa ja sensellaisissa mitä kaupunginkin listoilla on
Meidän kaupungin listoilla ei ole riisimuroja tms. vaan ne noudattavat ravitsemussuosituksia. Listat on erit kouluilla, vanhainkodeille ja päivähoitoon. Päivähoidon lista on netissäkin näkyvissä. Siitä saa hyviä vinkkejä, mutta silti tykkään laatia itse oman listani. (Joka noudattaa suosituksia). Lista on ilmoitustaulullani näkyvissä, ja ryhmäni vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä mitä heidän lapsensa syö. Johtuneeko siitä että yksi vanhemmista on itse ravitsemusterapeutti;)
itse listani huomioiden sekä hoitolasten, että oman perheeni mieltymykset ja tietenkin ne kaupan tarjoukset.
Jos jokin ruoka ei kenellekään maistu, niin sen jätän suosiolla pois listalta.
Suosituksia pyrin noudattamaan ihan jo siitäkin syystä, että haluan itsekin syödä terveellistä ja monipuolista ruokaa. Minähän valmistan itse niin työpaikkalounaani kuin muutkin päivän ateriat ja perheeni syö sitä samaa ruokaa, mitä hoitolapsetkin. Liialliseen tiukkapipoisuuteen en kuitenkaan ole sortunut, vaan joskus meillä myös herkutellaan hoitolastenkin kanssa. Kohtuudella tietenkin.
Todella usein on tullut vanhemmilta palautetta hyvästä ruoasta.
Lasten ruokatottumuksiin voi vaikuttaa antamalla uusia ruokia noin viisitoista kertaa lähes peräkkäisinä päivinä pieninä annoksina. Ei missään nimessä sulkemalla listalta pois tuokia jotka eivät vielä maistu. Helpottaa kouluun menoa ym. kun on jo pienenä oppinut syömään kaikkea. Vasussa eli varhaiskasvatussuunitelmassa on valtakunnallisesti linjattu mitä ja miten lapsia opetetaan myös ruokailun suhteen. Sitä tulee kaikkien varhaiskasvattajien noudattaa.
lasten ruokailutottumuksiin voi vaikuttaa ja uusia ruokia ja makuja opetellaan. Siitä ei ollutkaan kysymys.
Sellaista ruokaa en syö itse, enkä pakota ketään muutakaan syömään, joka lähes oksennetaan kerta toisensa jälkeen pois. Joku ruoka ei välttämättä yksinkertaisesti sovi, vaikka varsinaista allergiaa ei olisikaan.
Kouluissakaan ei enää tarjota esim. kaaliruokia, joista suurin osa lapsista ei pidä, vaikka me aikuiset usein pidämmekin. Ei ainakaan meillä päin.
Joku ruoka voi alkaa myöhemmin maistumaan ja silloinhan se otetaan takaisin listalle tauon jälkeen. Ei kai kukaan käytä samaa ruokalistaa vuodesta toiseen. Vaatii vähän kokeilemista ja viitseliäisyyttä mutta toimii.
Jollakin voi olla hieman toisenlainen tapa opettaa lapsia syömään kuin jollakin toisella. Ei se heti ole väärä tapa. Kun vanhemmat ovat tyytyväisiä ja lapsille ruoka maistuu, niin minä koen silloin onnistuneeni.
Minulla on aika pitkälle keittiöpuolen koulutusta joten olen jopa ihan pätevä tekemään ruokalistoja.
Hassua miten tämä ruoka-aihe on joka kerta yhtä arka asia. Ei se noin vakavaa voi olla. =)
löytyy! Ja kerran kk niitä syötetään. Leipää joka lähtöön ja puuroa. Hedelmiä ei ole kuin joskus ja jouluna.
Minä taas koen ravitsemuksen yhtenä kasvatuksen osa-alueena. Vanhemmat eivät ole kasvatuksen ammattilaisia, vaikkain tuntevat kyllä oman lapsensa kaikkein parhaiten. Siksi minule ei riitä että vanhemmat ja lapset ovat tyytyväisiä ja ruoka maistuu. Tavoitteeni ravitsemuskasvatuksessa ovat enemmän kuin se.
Mitkä ovat sinun tavoitteesi ravitsemuskasvatuksessa, mitä sinä oikeastaan tarkoitat koko ravitsemuskasvatuksella?
Jos minä valmistan terveellisin menetelmin monipuolista ja ravitsevaa ruokaa, käytän niukasti suolaa ja sokeria sekä kasvisrasvoja ja kiinnitän lisäksi erityistä huomiota siihen, että ruoka maistuu lapsille eikä päädy kompostiin, niin mikä siinä on ravitsemuksellisesti pielessä?
Se että en valmista jotain tiettyä ruokaa, jota lapset eivät syö useammankaan maistamisen jälkeen ei tarkoita sitä, että hylkään kokonaan jonkin tietyn raaka-aineen. Yritän tarjota sitä sellaisessa muodossa, mikä maistuu lapsille ja jos ei maistu, niin sitten siinä pidetään hetken taukoa.
Pakkosyöttämistä en hyväksy ja minä en ainakaan halua olla se joka aiheuttaa lapselle traumaattisia kokemuksia ruokailutilanteessa ja mahdollisen syömishäiriön jossain vaiheessa. Ruokailun täytyy mielestäni olla lapsellekin myönteinen kokemus ja lapsilla on oikeus olla pitämättä jostakin ruoasta ilman, että siitä tehdään sen suurempaa numeroa.
Kerro siis, mitä minä teen sinun mielestäsi väärin ja miten voisin korjata ravitsemuskasvatustani??
Iät ja ajat kaikki perhepäivähoitajat ovat toimineet jokainen omalla tavallaan. Jokaisessa tavassa on puolensa. En sano että omani on parempi kuin sinun tyylisi, se vain sopii paremmin omaan maailmankuvaani. Koen ammattini todella ammatikseni, ja minulla on selkeät tavoitteet kaikelle toiminnalleni. Mikä on lapselle parhaaksi ja mitä hänen tulisi oppia, kannattaisi oppia ja kun tavoite on saavutettu mitä seuraavaksi... Näin myös monipuolien ruuan suhteen. Parhaiten koen onnistuvani kun saan koko perheen mukaan noudattamaan ravitsemussuosituksia, sellaisenkin perheen jonka ruokavalio on ollut kovin yksipuolista, eikä lapsi siksi ole syönyt myöskään hoidossa monenlaisia ruokia.
En minäkään pakota, on muitekin keinoja ja saada myös vanhemmat samalle linjalle on kaiken a ja o. Eikä niin että itse toimisin vain niin, että vanhemmat olisivat tyytyväisiä.
Separe-menetelmä on aika kiva, se on toiminut moneen lapseen (ja vanhemaan, kun on asiaan perehtynyt). Missään nimessä en poista ruokalistoistani niitä vähemmän maistuvia ruokia. Nautin niistä onnistumisen kokemuksista kun lapsi alkaa pitää moniluolisesti lähes kaikeasta ruuasta ja siitä olen saanut kiitosta vielä paljon myöhemminkin.
En minä voi sano amitä sinä teet väärin. Se on omassa harkinnassasi teetkö ylipäätään väärin, vai oletko tyytyväinen omien tavoitteidesi toteutumisen kanssa. Jokainen laatii tavoitteensa itse. Minä olen omissani aika kunnianhimoinen, ja palaute, jonka olen saanut lapsilta itseltään, esim, eskariin tai kouluun siirymisen jälkeen on ollut parasta kiitosta. He syövät sielläkin sitten kaikkea. Heidän takiaan ei tarvitse ruokalistoilta karsia esim. kaalilaatikkoa pois. Se on muyuten tämänhetkisen ryhmänkin herkkua. Sitä syödään myös heidän kodeissaan, nykyään.
sanoisin että kokeilujen jälkeen, näillä korvauksilla en tee ruokia biojätteisiin. Jos ruoka ei kerta kaikkiaan maistu, niin vaihdetaan toiseen.
Sama tässä Saperessa - minulla ei ole vaaraa antaa ruoka-aineita lasten sotkettavaksi ja leikkittäväksi.
Normi leivonta, pilkkominen jne. riittää.
Sitäpaitsi hernekeitto ja kaaliruoat eivät kuulu (alle) 1-vuotiaan ruokalistalle ja aiheuttavat vatsavaivoja monille isommillekin.
Mutta kukin tyylillään.
sotkettavaksi, vaan lapset tekevät sitä ruoka yhdessä SUN kanssa.
Siinä haistellaan ja maistellaan niitä, opetellaan nimiä ja tutkitaan!
http://www.peda.net/veraja/projekti/saperemenetelma
No, kyllä ammattikasvattajat tietävät monta muutakin ruokalajia, jotka eivät sovi alle yksi vuotiaille.
tietää vanhemmatkin.
Aletaanko halkomaan hiuksia parin esimerkin takia?
olin sapere-koulutuksessa yhden päivän ja sinä aikana tuli kyllä selväksi että lasten annetaan: haistella, maistella, kosketella, raastaa, pilkkoa, pieniä, sotkea yhteen veden yms. kanssa jne. Eli tee niistä sitten vielä ruokaa yhdessä? Sotkemista minusta.
Ja lapsille pitäisi antaa tutustumiseen samaa raaka-ainetta esim. naurista raasteena, suikaleina, paloina, keitettynä, raakana, kuorittuna, pesemättömänä, soseena jne. pienet on korvaukset siihen että aletaan ruualla leikkimään.
Samassa koulutksessa oli meitä ppht, kuin myös päiväkodin henkilökuntaa, myös keittöstä, ja kaikki oltiin samalla linjalla saperen tarkoituksesta--->jonnin joutavaa höpöytstä ja turhaa rahan menoa.
sitten hygieniapuoli?
Ruoka pitää valmistaa mahdollisimman siististi ja puhtaasti ja se ei kyllä päivähoitoikäisten kanssa onnistu. Sormet menee välillä suuhun, välillä nenään, yskitään ja aivastellaan...
Ei kiitos!
Olisi syytä paneutua vähän mikrobiologiaan ja ihan perushygieniaan tällaisten metodien kehittäjät.
Olen itsekinollut sapere-koulutuksessa. Sitä voi sovaltaa, ei kaikkea tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa. Miellä hoidetaan kasvimaata, kirketään, korjataan satoa, poimitaanmarjoja, kerätään omenoita, käydäänkaupassa, tutustutaan tuotteisiin joista ruoka valmistetaan, haistellaan maistellaan, tunnustellaan sitä omalla lautasella olevaa omaa annosta. Se, mikä tarjotaanruuaksi ei ole lasten valmistamaa ja sotkemaa.
Onko teidän mielestänne yksi nauriinpala tai lanttukuutio tai herne jokaiselle lapselle liian kallista, jotta siihen eivät voisi lapset koskea, vaikka se sen jälkeen olisikin epähygieenistä tarjottavaa lounaaksi, vaan menisi roskiin?
Tiukkaa on laskelmointi, jos ei paria hernettä jouda.
Ja menetelmiä/keinoja on muitakin. Separe on vain yksi, jolla on oika nimikin, ei sitä tarvitse jokaisen niin kirjaimellisesti ja samall akavlla noudattaa. Kunhan tekee parhaansa omien tilojensa, kykyjensä, jaksamisensa, ryhmänsä ja varojensa mukaan.
tutustuvat ruoka-aineisiin samalla kun syövät niitä. Hedelmiä ja kasviksia tarjotaan jokaisessa hoitopaikassa. Siinä syödessä niistä voi kertoa lapsille. Samoin voi miettiä, mistä maito tulee ja miten vilja päätyy leiväksi ja puuroksi.
Lisäksi on kirjat ja kuvat joita voi käyttää apuna.
Lapsia ei todellakaan tarvitse päästää sotkemaan ruokia ja paikkoja ja silti lopputulos on sama. Lapset oppivat.
Juuri näin se menee, normaalia elämää ja touhua myös sen ruuan ympärillä.
Sapere-buumi on aivan turha, olisi käytetty siihenkin laitettavat rahat fiksummin esim. ihmisiin jotka hoitavat lapsia, eikä sotkemiseen.
Ja sille eräälle joka nosti lanttuni framille: ei se yksi lantun-pala tai se kaksi hernettä riitä mihinkään, mikäli aiotaan tutustuttaa perinpohjin saperen linjauksilla. Ja emme me muut ole niin tyhmiä että, menisimme kuin pässit narussa, vaan osamme soveltaa saperea tarvittaessa (halutessamme). Itse en hyväsky ruualla leikkimistä ja sotkemista. Kasvatusperiaatteeseeni kuuluu ruuan kunnioitus. Eikä ole kysye vain euroista, vaan periaatteesta.
hyvänen aika, SOVELTAKAA SITÄ OPPIA!
Esimerkikisi itse tein näin: taitoin näkkileivästä palasen, annoin sen lapselle ja sanoin, koskettele sitä leipää, miltä se tuntuu käsissä, haistele sitä, yritä irrottaa siitä sormilla palanen, yritä irrottaa siitä hampailla palanen, millaista se on, onko pehmeää, karkeaa....jne.
Lapsi ei ollut ikinä kuuna päivänä suostunut edes maistamaan näkkileipää.
Sitten siihen laitettiin voita päälle ja sama juttu!
Muutaman päivän asiaa sulateltuaan pyysi palan näkkileipää.
Niitä ruokia voi tutkia tosiaan pikkupalan ja heittää sitten pois...ei niitä kilokaupalla tarvitse olla!
Eikä joka päivä, kerran syksyllä ja kerran keväällä...tai jos on aikomus tarjota ihan outoa!
Sapere-koulutuksessa juuri olleena innostuin siihen heti. Sitä voi soveltaa monin tavoin päivähoidon arkipäivässä. Kaikki mihin lapset saavat osallistua oikeasti, itse tehden ja mukana ollen, auttaa suhtautumista ruokaan ja uusiin makuihin aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Toteuttaa voi yksi uusi maku kerrallaan. Raaka-ainemäärät maistamiseen ovat niin pieniä ettei niistä suuria kustannuksia synny. "Sotkemista" ei synny lainkaan, ja varsinaista leikkiä tämä ei ole.
Seuraavaksi meillä on sapere-synttärit. Vanhemmat tuovat kasvikset, teen vain dipit. Virkistystä syksyyn, ainakin meille!
jokainen valitsee itselleen ja porukalleen sopivat menetelmät. Kaikkien ei tarvitse toimia samalla tavalla.
Itse pidän tuota saperea pelkkänä hölynpölynä, mutta jos se jonkun mielestä on hyvä menetelmä, niin siitä vaan. Lasten kanssa voi toimia monella tavalla, eikä yhtä menetelmää voi nostaa ylitse muiden.
Minulle on opetettu, että ruoalla ei leikitä eikä sitä sotketa ja minä haluan tässä itsestäänselvyyksien maailmassa myöskin opettaa sen lapsille. Kaikilla ei ole ruokaa edes syötäväksi.
Sitä soveltamistahan on ollut iät ja ajat ilman sapere-korvamerkkiäkin tässä työsssä. Noita tutustuttamis juttuja on jatkuvasti lasten kanssa, kuka ei syö mitäkin ainesta jne. Normaali arkea tässä hommassa.
Älä nyt pidä meitä muita ihan tyhminä.
Sapere on aivan turha, rahaa vievä hömpötys. Kuten sanoin, nekin rahat olisivat olleet kunnissa tärkeämpiä kohdistettuna johonkin muuhun.
Tämä pph on edellisen kanssa aivan samaa mieltä. Turhaa vöyhötystä ja hölynpöyä koko sapere. Iät ja ajat on lapsia opetettu tutustumaan ruokiin ilman mitään sapereita ja sotkemisia.
Ja vastaus ihan alkuperäiseen kysymykseen: itse teen ruuat pääsääntöisesti päiväkodin ruokalistan mukaan, ainakin lounaat. Aamu- ja välipaloja sovellan enemmän. Meille ei ole annettu mitään ohjetta siitä, miten lapset kuuluu ruokkia. Vanhemmille sanon, että ruokalista löytyy netistä.
Täällähän on liekitettyä ruoka-puhetta :)
Älkäähän nyt hermostuko tai leikkikö ruokapuheilla. Se on kuolamaakin vakavampi asia! Joku saattaa tehdä työnsä paremmin kuin sinä, ota se huomioon.
WTF is SAPERE ?!?!
tarkoita sitä että tekee työnsä paremmin kuin toinen . Kun oikein sapertaa unohtuu muut osaalueet ytöstä, ota huomioon se.
Joka ei ymmärrä saperea, ei ymmärrä lapsuutta muutenkaan.
tekee työnsä eri tavalla kuin minä. Joku tekee työnsä varmasti paremmin kuin minä. Tiedetään!
En kyllä ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Sanoinhan, että jokainen voi valita menetelmänsä itse ja se mikä ei ole minulle tärkeää voi jollekin muulle olla. Ja saa olla. Minä valitsen vain omat toimintatapani.
vaikka ei olisi ikinä saperesta kuullutkaan, voi olla loistava hoitaja ja tehdä tönsä oikein.
Miksi nämä tietynlaiset "minun tapa paras, sinun tapa huono" -jankuttajat hakeutuvat aina naisvaltaisille aloille?
Itse työskentelen onneksi miesvaltaisella alalla, meillä töissä hieman järkevämmät puheenaiheet kollegoiden kanssa, kun lapsellinen riitely ja oman itsetunnon pönkitys mitättömästä saparo-aiheesta.
sapere.
Miksi insinöörit lukevat näitä keskusteluja? Jäävätkö he töissä jostain vaille ja sitä jotain pitää hakea täältä?
ps. Montako insinööriä tarvitaan vaihtamaan lamppu?
Minä teen just sen verran kuin siitä maksetaan. Eli en paljon mitään.
Esimerkiksi, jos oman lapsen päivähoito-asiat kiinnostavat. Vai pitääkö olla jokin syvällisempi tarkoitus, miksi eri ammattien edustajat lukevat Päiväkoti-keskusteluja?
kun on juuri tämmöinen lapsi,joka ei suostu syömään yhtään mitään. Kieltäytyy kaikesta. Tällaiset lapset ovat lisääntymään päin, sillä helpot valmisruuat ovat vieneet ojasta allikkoon.
Yritin itse hoitaa tällaista lasta, ei auttanu maanittelu, ei mikään, ei syönyt.
SItten koetettiin vähitellen tututstuttaa ruokiin, juuri tällä sapere-menetelmällä ja pikkuhiljaa alkoi kokeilemaan ja maistelemaan.
Ruoka on sellainen asia jolla pienikin lapsi oppii läyttämään valtaansa.
Ja vielä löytyy aikuisia jotka PAKOTTAVAT lapsia syömään. PAKKO on kaikkein huonoin konsti saada lapsi syömään.
Siksi Sapere-menetelmä.
Eikä se todellakaan ole mitään ruualla leikkimistä ja suttuamista kun sitä oikein toteuttaa ja soveltaa.
pn linkki!
Voisiko joku antaa pientä vinkkiä miten aloittaa tutustuttaminen ruokaan ko. menetelmällä, jos lapsi ei syö kanaa.kalaa,lihaa,vihanneksia ym.ja sekin mitä yleensä syö menee nihkeesti? Kaikenlaista ollaan yritetty. En pakota. Maistaa uskaltaa nippa nappa herneen kokoisen palan, mutta ei syö enempää. Kysyn oikealla mielenkiinnolla. En tunne menetelmää muuten kuin katsoin tietoja linkistä, mikä ylempänä oli. Kaikkia en saanut avattua.
Se lähtee siitä että aina uutta makua maistellaan usein, voisi sanoa päivittäin ainakin 15 kertaa. Jos ei uskalla maistaa siihentutustutaan muuten, usein, haistellaan, tunnustellaan, keskustellaan jne. siis yksi laji kerrallaan. Sitten maistetaan mutta syödään se tuttu ruoka. Kun yksi laji on tullut tutuksi ja ehkä jopa alkanut maistumaan sitten vasta siirrytään seuraavaan, samalla tavalla. Sitä voi puristella, haistella katsella jne... maistaminen on hyvä. Kun maistaa, maistellaan päivittäin .. siihen tottuu ja vasta kun maku on tullut tutuksi lapsi voi tietää pitääkö ylipäätään jostain ruuasta vai ei... jne. jne. yllyttämällä tutustumista yhteen tuotteeseen kerrallaan siten kuin lapsi kykenee, vähän kerrallaan mutta usein ja kauan.
vielä törmännyt urani aikana lapseen, jota en olisi saanut syömään. Ilman saperea ja pakottamatta.
Mutta ehkä täällä maaseudulla ruokaan suhtautuminen on mutkattomampaa ja vanhemmuus vielä hallussa toisin kuin isommissa kaupungeissa. Vai mistä lie johtuu.
Monet taas käyttävät saperea tietämättä koko asiasta. Itsekin varmaan jollain tavalla. En ole asiaa sen tarkemmin miettinyt.
Sapere ei ole minulle tärkeä juttu, mutta jos joku kokee sen hyväksi niin en ole sitä tyrmäämässä.