Sieltä sun täältä luen, että (varakkaammalla) leskellä on oikeus kieltäytyä suorittamasta tasinkoa kuolinpesälle ja jättää jopa yhteiset lapset ilman perintöä (mutta kylläkin perintöveron maksajiksi!). Pahimmillaan leski ehtii vielä hävittääkin sen omaisuuden, josta verot on maksettu.
Voisikohan joku viisaampi selvittää, mistä tällainen etuoikeus on syntynyt ja mihin lakiin, ihan pykäliä myöten, se ihan konkreettisesti on kirjattu?
Voisikohan joku viisaampi selvittää, mistä tällainen etuoikeus on syntynyt ja mihin lakiin, ihan pykäliä myöten, se ihan konkreettisesti on kirjattu?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Avioliittolaki 103.pykälä :
Eloonjäänyt puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Tuolla se sanotaan aivan selvästi.
Tasinkoprivilegi suojaa lesken omaisuutta. Ensiksi kuolleen lapset voi olla ihan ventovieraita, miksi heille pitäisi tasinkoa antaa. Avioliitosta voi erota halutessaan jolloin lesken perintöoikeutta ei ole, mutta lasten perintöoikeutta ei voi poistaa. Lapsia ei voi valita kuten puolisoaan.
Vainaja on tehnyt itse omat kannanottonsa tähän; avioehto pitää tehdä jos ei halua lesken hassaavan "perintöä". Eikä leski ihan noin vaan voi hävittää omaisuutta, ainakaan jos on hallintaoikeus esim asuntoon tai kiinteistöön josta puolet kuuluu vainajan kuolinpesälle. Rahasta taas voi lapset aina vaatia jakoa.
En oikein kannata sitä että saa perintöoikeuden PELKÄSTÄÄN sillä että on jonkun lapsi,
kyllä sen saisi ansaitakin jotenkin.
Oletko sitä mieltä että lesken pitäisi omasta omaisuudestaan antaa puolisonsa perillisille jotain, ottaen huomioon myös sen ettei ne perilliset välttämättä ole lesken lapsia?
Siis: varakas mies nai köyhän naisen. Asunto, kesämökit, veneet, autot ja sijoitukset avioliiton aikana tehdään kaikki miehen nimiin. Hänhän ne rahatkin on ansainnut, kun vaimo on toiminut "vain" perheen hoitajana ja lasten kasvattajana.
Sitten vaimo, joka siis on myös yhteisten lasten äiti, kuolee. Mies vetoaa "tasinkoprivilegiin" ja kieltäytyy luopumasta nimissään olevasta omaisuudesta. Yhteiset lapset, jotka määritelmän mukaan ovat ensiksi kuolleen puolison perillisiä, jäävät ilman penniäkään, (mutta joutunevat kuitenkin maksamaan täyden perintöveron ikäänkuin olisivat saaneet perintönä puolet aviopuolisoiden yhteenlasketun omaisuuden arvosta.)
Leskeksi jääneelle miehelle löytyy varmasti nopeasti lohduttajia, jotka innolla osallistuvat suuren omaisuuden hävittämiseen, tai vaikka siirtämiseen itselleen/omille perillisilleen. - Lasten välit leski-isäänsä ovat varmaankin e.m. kieltäytymisen vuoksi kiristyneet, joten isä saattaa itsekin olla sitä mieltä, että jääkööt lopullisestikin ilman. Kauhukuvia todella.
Mies raataa ja tekee pitkää päivää ja tienaa taloa.
Talo yhteisessä nimissä mutta tontti miehen nimissä.
Vaimo kuolee ja jäljelle jää 3 alaikäistä, talo kokonaam maksettu.
Milläs alaikäiset maksavat perintöverot (ainakin vanhan verotuskäytännön aikana)?
Onneksi lakimies huomasi, tontin omistaja omistaa myös talon ja eikä anna tasinkoa.
Lopputulos lapset eivät joutuneet maksamaan veroja.
Talo on yhä tallella ja omaisuutta on kartutettu mukavasti, taidan jakaa lapsilleni 100 000€ asunnot lahjaksi yksi jokaiselle.
Lisäksi olen moninketaistanut heille tulleen pienen perinnön järkevällä sijoittamisella.
Ensiksi kuolleella ei ole omaisuutta niin mistä perilliset joutuisivat maksamaan veroa? Ja miksi lasten kuuluu saada vanhempiensa omaisuutta jos toinen on vielä elossa ja voi käyttää sitä? Tietysti verotuksen kannalta jaettu omaisuuden siirto voi tulla halvemmaksi mutta en nyt oikein ymmärrä ajatustasi.
"Mies vetoaa "tasinkoprivilegiin" ja kieltäytyy luopumasta nimissään olevasta omaisuudesta. Yhteiset lapset, jotka määritelmän mukaan ovat ensiksi kuolleen puolison perillisiä, jäävät ilman penniäkään, (mutta joutunevat kuitenkin maksamaan täyden perintöveron ikäänkuin olisivat saaneet perintönä puolet aviopuolisoiden yhteenlasketun omaisuuden arvosta.) "
Eli koko tämä ketju perustuu täysin väärään harhaluuloon, joka sinulla on, ja josta et itsekään ole varma ("joutunevat kuitenkin maksamaan").
Mistä ihmeen perinnöstä ne lapset muka perintöveroa joutuisivat maksamaan, kun eivät siinä vaiheessa edes peri mitään???
Mikä tämän koko ketjun pointti on? Miksi keskustella asiasta, joka ei ole edes totta?
Pointti ei ole perintövero. Ihmetytti vaan se, että leskimies voi vapaasti hävittää koko yhteisen omaisuuden silloin kun omaisuus on ollut merkittynä hänen nimiinsä. Kuolleen vaimon vuosikymmenien työ esim. miehen perintötalon emäntänä menee alas miehen kurkusta ja lapset jäävät ilman äidin sen kummemmin kuin sitten myöhemmin isän perintöä. Se, että emäntä on pitänyt talon pystyssä ja vaurastuttanut sitä kuuluu siis isännälle. Tätä kysyin ja sain vastauksen: noin se sitten on.
"(varakkaammalla) leskellä on oikeus kieltäytyä suorittamasta tasinkoa kuolinpesälle ja jättää jopa yhteiset lapset ilman perintöä (mutta kylläkin perintöveron maksajiksi!). Pahimmillaan leski ehtii vielä hävittääkin sen omaisuuden, josta verot on maksettu."
"Yhteiset lapset, jotka määritelmän mukaan ovat ensiksi kuolleen puolison perillisiä, jäävät ilman penniäkään, (mutta joutunevat kuitenkin maksamaan täyden perintöveron ikäänkuin olisivat saaneet perintönä puolet aviopuolisoiden yhteenlasketun omaisuuden arvosta.)"
Kyllä se näyttää se OLETETTU perintövero tässä olevan aikamoinen pääpointti, kun sitä piti toistaa kahdessa eri viestissä.
Ja kuten sanottu, virheellisesti, sillä eivät ne lapset mitään perintöveroa joudu maksamaan jos eivät kerran mitään perikään.
Perintö on aina suurempi kuin siitä maksettava perintövero, joten pääpointti oli vain se. Harmi, että vero tuli turhaan pantua mukaan, tosin sulkuihin, kun se nyt noin kovasti kiihdyttää... Mutta oletko samaa mieltä, että hupsusti käy lapsille?
Ensinnäkin, kuvailemasi tapaukset ovat varsin harvinaisia. Pääsääntöisesti, vanhemmat haluavat hyvää lapsilleen. Suurin osa puolisoaan rikkaamista leskistä ei edes vetoa tasinkoprivilegiin. Ja jos vetoavat, niin siitä syystä että katsovat itse olevansa kykenevämpiä hoitamaan ja kasvattamaan omaisuutta, jotta voivat sitten jättää lapsille vielä enemmän kuin he olisivat muuten saaneet (katso ylempää hyvä esimerkki nimimerkiltä "Näkökulma".
Toisaalta, avioparin yhdessä keräämä omaisuus kuuluu ensisijaisesti avioparin itsensä nautittavaksi ja tuhlattavaksi. Lasten tulee olla vasta toisella sijalla. Joten jos puolisoaan rikkaampi leski vetoaakin tasinkoprivilegiin, jotta saa itse nauttia omasta omaisuudestaan, niin missä on ongelma?
Ja jos joku leski tosiaan päätyy juomaan kaiken omaisuuden, tai muuten tuhlaamaan sen, niin että lapsille ei jää enää mitään, niin silloin täytyy lapsissakin olla jotain syytä. Ei kukaan, jolla on rakastamisen arvoisia lapsia, ylipäätään tee tuollaista.
Ongelma on siis aikamoisen marginaalinen.
Että lasten vikahan se on, jos isä juo...
Jos se isä todellakin on juoppo, niin miten se on eläessään kyennyt sitä omaisuutta edes keräämään, niin että sitä jää perittäväksi? Vai onko isä alkanut juoda vasta leskeksi jäätyään? Siinä tapauksessa vika eräällä tavalla onkin lasten. Eivät ole osanneet olla sellaisia lapsia, että vanha, leskeksi jäänyt isä löytäisi heistä enemmän lohtua kuin viinasta.
Vikahan tuollaisissa tapauksissa on itse asiassa lasten äidin, joka on ollut niin tyhmä että on suostunut siihen, että kaikki omaisuus on laitettu miehen nimiin, eikä yhteiseksi. Tuollaiseen avioliittoon ei olisi edes kannattanut jäädä.
Siinäpä oiva neuvo maaseudun tyhjentämiseksi. Älköön kukaan menkö isännäksi/emännäksi puolisonsa perintötaloon. Ja jos kuitenkin menee, niin älköön millään lailla osallistuko talon töihin ja talon vaurastuttamiseen. - Eikä se leskeksi jäänyt isä/isäntä välttämättä viinaan sorru; saattaa sortua naisiinkin. Emäntävainajan uurastuksen hedelmistä pääsee silloin nauttimaan se "paha äitipuoli".
Ei, vaan hän joka menee isännäksi/emännäksi puolisonsa perintötaloon, huolehtikoon siitä että kaikki omaisuus joka avioliiton solmimisen jälkeen hankitaan, merkitään molempien nimiin.
"Eikä se leskeksi jäänyt isä/isäntä välttämättä viinaan sorru; saattaa sortua naisiinkin. Emäntävainajan uurastuksen hedelmistä pääsee silloin nauttimaan se "paha äitipuoli".
Niin, ja se paha äitipuoli varmaankin sitten sulostuttaa leskimiehen elämää ja tekee hänen viimeisistä vuosistaan miellyttävät. Kyllä siitä sitten sietääkin saada vähän iloa sen äitipuolenkin.
Muuten, aiemmin maalaamasi skenario ei myöskään ole niin yksiselitteinen kuin annat ymmärtää:
"Leskeksi jääneelle miehelle löytyy varmasti nopeasti lohduttajia, jotka innolla osallistuvat suuren omaisuuden hävittämiseen, tai vaikka siirtämiseen itselleen/omille perillisilleen"
Ei se siirtäminen sille äitipuolelle / hänen perillisilleen ole mikään helppo juttu. Ei onnistu kuin lahjalla (josta menee tietysti reippaat lahjaverot) tai kaupalla (jolloin vastikkeeksi saatu raha jää tietysti leskelle, ja menee aikanaan hänen perillisilleen).
Perillisten suoja on Suomessa kuitenkin hyvin vahva. Ilman lakiosaa on lähes mahdotonta jättää.
Eikö neuvosi sodi sitä vastaan, että aviopuolisoiden väliset lahjat eivät ole luvallisia. Jos emännällä ei ole aiempaa varallisuutta eikä myöskään omia tuloja, niin mitenkäs se uusi mersu ja traktori voitaisiin merkitä hänen nimiinsä, edes puoliksikaan?
Ja pirustako sen tietää, millaiseksi kakkosvaimo äityy päästyään emännäksi emännän paikalle. Siitä voi sulostuttaminen olla kaukana.
Mietin tuota itsekin kun viestiäni kirjoitin. Mutta jos ajatellaan että tämä emäntä tekee ikääkuin koko työuransa siinä talossa, niin voisiko verottaja hyväksyä hänen nimiinsä laitetut puolikkaat esim. mersusta tai traktorista ikään kuin palkkoina tehdystä työstä?
Joku verotusasioita paremmin tunteva voi varmaankin selventää. Käsitykseni mukaan kuitenkin on tuollaisissa tapauksissa mahdollista merkitä omaisuutta molempien nimiin.
Jos se sulostuttaminen loppuu, niin avioeronhan saa. Omia lapsiaan ajatteleva leski-isä on tottakai vaatinut avioehdon ennen kuin on mennyt uudelleen naimisiin.
Puolisoiden välisessä lahjakiellossa ei, siinäkään, ole pääpointti veroissa vaan velkojien suojassa. Isäntä ostaisi velaksi mersun, joka rekisteröidään vaimon nimiin. Kun velka jää maksamatta, ei mersua voi ulosmitata, sen kun omistaa joku muu kuin velkaa ottanut. Surutonta elämää, mutta ei laillista.
>>Puolisoiden välisessä lahjakiellossa
lahjoittaa saa, kunhan muistaa tehdä ilmoituksen maistraattiin. Ja lahjaveroilmoituksen, milloin se on tarpeen.
Jos kerran köyhältä äidiltä ei jää mitään perintöäkään?
Laissa on pykäliä lasten lakiosasta. Perintövero määräytyy sen mukaan, että lapset tulevat saamaan osansa.
Alkup. kirjoittaja pelkääkin että isän mahdollinen hurvittelu mahdollisen tulevan puolison kera aiheuttaa lastenkin lakiosan hävittämisen.
>>Alkup. kirjoittaja pelkääkin että isän mahdollinen hurvittelu mahdollisen tulevan puolison kera aiheuttaa lastenkin lakiosan hävittämisen.
..isän eläessä. Ymmärsin hänen huolensa johtuvan nimenomaan siitä, että isä tulee tuhlaamaan kaiken eikä hänen kuoltuaa jää mitään, josta lapset ovat kuitenkin jo joutuneet maksamaan veroa isän vielä eläessä.
Lähtötilanne: rikas isä köyhä äiti.
Äiti kuolee, isä ei anna tasinkoa.
Äidiltä ei jää perintöä = ei perintöveroa.
Isä ryyppää ja tuhlaa omaisuutensa.
Isä kuolee köyhänä ei perintöä = ei perinmtöveroa.
Ei tuohon yhtälöön mahdu perintöverojen maksuja.
Itse otin tuolla aiemmin esimerkin joka minun kohdalla oli järkevää.
Lapset olisivat perineet puolen talosta johon minulla oli hallintaoikeus, Tässä minun tapauksessa he olisivat saaneet pelkästään maksaa veroja ja minä olisin nauttinut hallintaoikeudesta yhteiseen kotiin.
Asia ratkaistiin siten että koko talo olikin minun enkä antanut tasinkoa ja lapset eivät perineet juuri mitään eli lopputulos ei perintöveroja.