Olen huomannut kirjoittaessani jotakin stooria, niin menen suoraan asiaan sen enempiä miettimättä ja kuvailut jäävät vähemmälle. Tämän takia tarina jää aika lyhyeksi, vaikka haluaisin kirjoittaa pitkän jutun.
En tiedä miksi en voi kirjoittaa kuvailuja ympäristöstä, henkilöstä tai sen hetken tunteestakaan kuin vain vähän. Tämä johtuu ehkä siitä etten ole kovinkaan kärsivällinen (ja kirjoittajaltahan sitä ominaisuutta juuri vaaditaan).
Onko muilla vastaavaa ongelmaa? neuvoja ja mielipiteitä otan mielelläni vastaan.
En tiedä miksi en voi kirjoittaa kuvailuja ympäristöstä, henkilöstä tai sen hetken tunteestakaan kuin vain vähän. Tämä johtuu ehkä siitä etten ole kovinkaan kärsivällinen (ja kirjoittajaltahan sitä ominaisuutta juuri vaaditaan).
Onko muilla vastaavaa ongelmaa? neuvoja ja mielipiteitä otan mielelläni vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla oli ennen sama ongelma, enkä ole päässyt siitä täysin eroon vieläkään. Henkilöiden luonnetta ei kannatakaan yrittää kuvata ulkopuolisen näkökulmasta, vaan mieluummin kirjoittaa paljon dialogia. Luonne tulee siinä esiin jopa luontevammin kuin yksityiskohtaisella kuvailulla, jos osaat omaksua hahmon roolin kirjoittaessasi hänen puhumisiaan.
Jos tavoitteenasi on kirjoittaa pitkä tarina, mutta et osaa venyttää sitä kuvailuilla, niin kirjoita tarina, jossa tapahtuu paljon. Itse, kun aloitin kirjoittamaan kirjaa, tavoitteenani oli sata tuhatta sanaa. Luulin, ettei se ole minulle mahdollista, mutta koska tekstissäni on niin paljon tapahtumia, henkilöitä ja dialogia, tavoite tulee ylittymään ainakin puolella.
Ympäristön kuvailu voisi onnistua niin, että kirjoitat tekstisi ilman enempää kuvailuja kuin miltä sinusta tuntuu, ja palaat sitten takaisin. Ehkä siinä vaiheessa tiedätkin enemmän ympäristöstä kuin aluksi, eikä se pääse rajoittamaan vapauttasi.
Mä kirjotan kans mielelläni enemmän dialogeja, kuin kuvailen jotain. Todellakin keskustelut ja se, mitä henkilö sanoo, kertoo paljon enemmän ja tehokkaimmin asioita. Myöhemmin olen oppinut kuvailemaan myös enemmän henkilöiden toimia. Keskityn enimmäkseen siihen kuluvaan hetkeen. Menneitä tai tulevaa käsittelen vain henkilöiden ajatusten kautta.
Mitä mieltä lukijat mahtavat olla tästä? onko sellainen teksti selkeää? tarkoitukseni olisi kirjoittaa mahdollisimman helposti ymmärrettävää juttua.
Minä ainakin pidän dialogeista, jos niissä on jotain järkeä eikä vaan höpistä sivujen täytteeksi. Olen samaa mieltä että niistä henkilön luonne tulee esiin hyvin, tietysti myös siitä mitä hän ajattelee ja tekee.
Oletko ajatellut kirjoittamisen ohella käydä kirjoituskursseja? Voi vahvistaa heikkoja puoliaan ja saada uusia virikkeitä omaan työhön.
Suoraan asiaan on minusta oiva tyyli, jos tuntuu siltä ettet jaksa kuvailla ympäristöä niin miksi yrittäisit vastentahtoisesti? Itse tykkään paljon esimerkiksi Tuuve Aron novelleista, joissa olennainen on kiteytetty hyvin tiiviiksi paketiksi ja ympäristön kuvailut liittyvät tiukasti juoneen.
Eikä pituuskaan ole minusta mikään itseisarvo, jos hyvän tarinan pystyy kertomaan lyhyesti.
Suositan näitä: Lue analyyttisesti, ajatuksen kanssa oikeasti hyviä kirjailijoita. Modernia tai vanhempaa, samantekevää.
Yksittäisistä kirjoista pitää mainita Claes Anderssonin "Luova mieli - kirjoittamisen vimma ja vastus", jonka avulla sain aikaan mielestäni kohtalaista jälkeä joissakin ongelmakohdissa. Suosittelen lämpimästi, pane nimi muistiin.
Ota iisisti, älä hätäile. Assosioi vapaasti.
Ehkä se ei vain kuulu kirjoitustyyliisi.
Se on ihan hyvä asia, että menee suoraan pointtiin.
Joillakin kirjailijoilla, mm. Stephen Kingillä, on tapana jaaritella kymmeniä sivuja jostaim muusta kuin aiheesta. Mutta se kuuluu Kingin tyyliin.
Ehkä oma tyylisi on suoraviivaisempi. Jos haluat jutuistasi pidempiä, voisit keksiä lisää tarinaa kuvailujen sijaan?
Mulla on ainakin ihan päinvastanen ongelma. En meinaa millään päästä asiaan. Kuvailen ja kirjoitan epäolennaisista asioista ihan liikaa... Joten siksi jutuistani, varsinkin novelleista tulee aina liian pitkiä, eikä pääse asian ytimeen kun paperi loppuu.
Joten ole onnellinen, että osaat kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Se on aika vaikeaa. Joten yritä lisätä joka lauseeseen edes mielessäsi sivulause mieluiten kuvaileva sellainen. Näin voit oppia kertomaan asioista myös "turhaa", mikä todellakaan ei ole tarinan kannalta ikinä turhaa. :)