Vähän ihmettelen tuota Opettaja-lehden kyselyä, jonka mukaan vain 4 % opettajajista ei ole kokenut oppituneilla häiritsevää hälyä. Ne, joita häly ei haittaa, ovat lisäksi töissä isoissa, yli 1000 oppilaan kouluissa. Eniten hälinä haittaa pikkukoulujen opettajia.
Ettei tässä nyt vaan olisi taas niin, että kyselyn tulos kertoo enemmän vastaajista itsestään kuin itse vastauksen kohteesta.
Suomalainen perinteinen kouluhan on sellainen, missä ei saa tehdä töitä yhdessä muiden kanssa, ei saa puhua, eikä siellä opi myöskään hyvää kommunikointitapaa. Vaan mistäs ne opettajat sellaista opettaisi, mitä eivät itsekään osaa. Koulussahan ajatus on, että vaan opettaja tietää, ja oppilaat on tyhmiä ja kuuntelee opettajaa. Jos puhuu niin heti on Wilmassa merkintä, ja viidestä merkistä jälki-istuntoa, riippumatta siitä, oliko puhujalla ehkä asiaakin vai huuteliko niitä-näitä. Mutta kun opettajaa ärsyttää se kun puhuu tunnilla niin merkintä tulee. Näin kasvatetaan tuppisuita katkeria koulunvihaajia.
Ettei tässä nyt vaan olisi taas niin, että kyselyn tulos kertoo enemmän vastaajista itsestään kuin itse vastauksen kohteesta.
Suomalainen perinteinen kouluhan on sellainen, missä ei saa tehdä töitä yhdessä muiden kanssa, ei saa puhua, eikä siellä opi myöskään hyvää kommunikointitapaa. Vaan mistäs ne opettajat sellaista opettaisi, mitä eivät itsekään osaa. Koulussahan ajatus on, että vaan opettaja tietää, ja oppilaat on tyhmiä ja kuuntelee opettajaa. Jos puhuu niin heti on Wilmassa merkintä, ja viidestä merkistä jälki-istuntoa, riippumatta siitä, oliko puhujalla ehkä asiaakin vai huuteliko niitä-näitä. Mutta kun opettajaa ärsyttää se kun puhuu tunnilla niin merkintä tulee. Näin kasvatetaan tuppisuita katkeria koulunvihaajia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Suomalainen perinteinen kouluhan on sellainen, missä ei saa tehdä töitä yhdessä muiden kanssa"
Valitettavasti meidän koulussa oppilaiden kanssa yhdessä tekeminen ei onnistu. Jos oppilaat istuvat pareittain ja ajatuksena on, että oppilaat tekesivät töitä yhdessä, menee suurin osa tästä "työst" keskusteluun muista asioista kuin aiheeseen liittyvästä. Luuletko, ettei tätä oltaisi yritetty ja kantapään kautta opittu, että tämä ei vain toimi kaikilla oppilailla, luokilla tai luokka-asteilla?
", ei saa puhua, eikä siellä opi myöskään hyvää kommunikointitapaa."
Hyvä kommunikointitapa ei ole se, että ollaan koko ajan äänessä. Hyvä kommunikointitapa ei myöskään ole sitä, että puhutaan muiden päälle - oli se sitten opettaja tai oppilas äänessä.
"Koulussahan ajatus on, että vaan opettaja tietää, ja oppilaat on tyhmiä ja kuuntelee opettajaa."
Asennevamma kirjoittajalla, joka myös näkyy muussa osassa tekstiä.
"Jos puhuu niin heti on Wilmassa merkintä, ja viidestä merkistä jälki-istuntoa, riippumatta siitä, oliko puhujalla ehkä asiaakin vai huuteliko niitä-näitä."
Oppilailla on kädet, kädellä voi viitata ja pyytää puhevuoroa. Vai kuvitteletko tosissasi, että luokassa voisi jokainen olla äänessä silloin kun huvittaa?
"Mutta kun opettajaa ärsyttää se kun puhuu tunnilla niin merkintä tulee. Näin kasvatetaan tuppisuita katkeria koulunvihaajia. "
Näin kasvatetaan ihmisiä, jotka osaavat tavat: Kun on asiaa, viitataan ja odotetaan puheenvuoroa. Sinun tavallasi kasvatettaisiin ihmisiä, joilla on korkein ja kuuluvin ääni ja joka huutaa muiden yli. Ei missään tapauksessa näin. Jokainen kykenee odottamaan sen aikaa, että yksi on sanonut asiansa loppuun ja antaa puheenvuoron toiselle. Jokainen ei voi olla äänessä samaan aikaan. Jos ei olisi selkää mallia siitä, miten luokassa toimitaan, miten luulet, että oppilaat katsoisivat sen, kuka on äänessä milloinkin? Niinpä niin.. huutamalla toistensa puheenvuoron päälle ja huutamalla opettajan opetuksen päälle yms..
Tuolla sinun tyylilläsi kasvatetaan kuuliaisia alamisia kirkolle, Ruotsin kuninkaalle, Tsaarille ja kekkosslovakialle. Kiltit ja määritelmäsi mukaan hyvin käyttäytyvät pärjäävät teollisuusyhteiskunnan henkisenä pääomana tuotantokoneiston ahkerana jatkeena. Tässä globaalissa maailmassa ei kuitenkaan pärjää se, joka odottaa arasti puheenvuoroaan, vaan se, joka sanoo sanottavansa heti kun sopiva tilaisuus tulee. Pitää myös osata tehdä töitä yhdessä. Nimenomaan yhdessä ja keskustellen eikä yksin ja hiljaa. Etpä ole, Opettajax, tainnut koskaan olla kokouksessa italialaisten tai ranskalaisten kanssa?
Viestisi olennainen sisältö oli, että pitää osata sanoa sanottavansa HETI KUN SOPIVA TILAISUUS TULEE.
Luokkatilanteessa se ei voi toimia noin, koska se sanottava ei useinkaan liity tunnin aiheeseen tai edes oppiaineeseen. Kaikki tilanteet eivät luokassa ole sopivia minkä tahansa asian sanomiseen. Muutenhan voisit tarkoittaa sitä, että lapsilla on aikaa vaihtaa kuulumisiaan 6-7x45 minuuttia päivässä.
Minusta kansainvälisissä yhteyksissäkin pitää olla selvillä siitä, mikä on keskustelun teema.
Suomalaisessa kulttuurissa kuuluu odottaa puheenvuoroaan. Minusta siitä tavasta ei ole mitään syytä luopua, se kun on vuosisadat ollut toimiva malli.
Mene itse pitämään oppituntia, jolloin yli 20 murkkua on koko ajan äänessä omista asioistaan. Opeta siinä sitten vaikka ruotsin konditionaalin vastineita. Et taitaisi pärjätä heille huutokilpailussa...
Aiempi kirjoittaja ei selvästikään ollut itse opettaja. Olen käytännössä todennut aivan saman: kauniit peiaatteet, hienot opetusmenetelmät saa heittää romukoppaan. Ne vaan ei kaikilla porukoilla toimi!
Onhan se kiva, että oppilaat ei oo tuppisuita. Kuitenkin esim. matematiikassa paras työskentely-ympäristö olisi sellainen jossa olisi mahdollisimman vähän hälyä. Ei sille vaan mitään voi.
Työelämässä on nykyään aina hälyä, työtä tehdään monikansallisissa tiimeissä ja työryhmissä. Kun on totutettu koulussa tekemään töitä vanhanaikaiseen tapaan hiljaa ja hiljaisuuden vallitessa, tulee ongelmia töissä kun ei pärjää hälinässä avokonttorissa ja tiimityössä.
Ennen kaikilla oli oma pieni koppi jossa tehtiin töitä hiljaa. Nykyään ollaan siirtymässä joka paikassa pois kiinteistä työpisteistä. Koulun pitäisi antaa eväät tulevaisuuden työpaikkoja varten eikä mennyttä maailmaa varten.