Miltä tuntuu?

"Jos laittaa oman järjen Jeesuksen ymmärryksen edelle, se on surullista. Ihminen on aika heikoilla, jos kaikesta on selviydyttävä vain oman järjen avulla, ilman Jumalaa"

Mitä tähän nyt sanoisi? Ateistit ovat mielestäsi surullisia tapauksia ja ovat heikoilla. Äh... Tuota..

Uskonto on kuin kainalosauva. Jos ei ole jalka kiepeä niin silloin voi kävellä ilman sauvoja, eiköstä vaan? Tai siis ihan hyvin menee pelkällä järjellä ainakin täällä pärjätään. Välillä hieman ihmettelen vain näitä kaikkia terveitä kainalosauvoilla kävelijöitä. Ne meinaavat joskus olla vähän tiellä ja niitä pitää kanniskellakin joka paikkaan tms.

TL;DR: Itse olet! ;)

Rompix kirjoitti:

"Jos laittaa oman järjen Jeesuksen ymmärryksen edelle, se on surullista. Ihminen on aika heikoilla, jos kaikesta on selviydyttävä vain oman järjen avulla, ilman Jumalaa"

Mitä tähän nyt sanoisi? Ateistit ovat mielestäsi surullisia tapauksia ja ovat heikoilla. Äh... Tuota..

Uskonto on kuin kainalosauva. Jos ei ole jalka kiepeä niin silloin voi kävellä ilman sauvoja, eiköstä vaan? Tai siis ihan hyvin menee pelkällä järjellä ainakin täällä pärjätään. Välillä hieman ihmettelen vain näitä kaikkia terveitä kainalosauvoilla kävelijöitä. Ne meinaavat joskus olla vähän tiellä ja niitä pitää kanniskellakin joka paikkaan tms.

TL;DR: Itse olet! ;)

Lue lisää

Tämä on uskon asia. Vaikka ateistit varmastikin pärjäävät elämässä hyvinä ja huonoina päivinä vallan mainiosti oman järkensä avulla eivätkä tarvitse ketään, minun itseni olisi vaikea ajatella sellaista elämää.

Ensimmäinen kysyjä kysyi, miltä tuntuu, kun yhä useampi hylkää Jeesuksen ja turvautuu omaan järkeensä. Vastasin, että se on surullista.

Minulle usko ei ole sellainen, joka ponnahtaa esiin, kun tulee vaikeaa. Hyvähän sekin on. Usko on osa arkeani ja elämääni. Yhtä lailla kiitän Jumalaa elämäni iloisista asioista, ystävistä, tästäkin työstä jne. Se ei ole hätävara, jos muu ei auta. Ja olen kuullut toistenkin sanovan samaa. Usko on osa elämää, ja vaikka sinä koet käsittääkseni uskovaisten olevan tiellä, voisin kuvitella, että elämään pystyy ilman jatkuvaa uskovaisiin törmäämistä. Vaikka olen tyytyväinen, että olet tällä sivustolla kertomassa mielipiteitäsi, eihän täällä ole pakko olla. Täällä kun uskovaisiin törmää vähän väkisin. :)

pappi Sonja

järjen laadusta ja määrästä, kumpi kannattaa laittaa edelle, oma järki vai satukirjan tarinat.

Monien uskovaisten saattaa hyvinkin kannattaa ottaa ohjeensa satukirjasta, sillä oman järkensä varassa he eksyisivät vielä syvemmälle pöpelikköön.

>>Minä en pysty arvioimaan kuka mihinkin päätyy, Helvettiin, Taivaaseen vai minne. Ainoastaan Jumala tietää sen.

Phoebus kirjoitti:

>>Minä en pysty arvioimaan kuka mihinkin päätyy, Helvettiin, Taivaaseen vai minne. Ainoastaan Jumala tietää sen.

”Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen pelastustyön tähden” -
vanha Luterilainen sanonta, ja jotta asia ei jäisi epäselväksi:

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” Ef 2:8

Pienoisevankeliumi:

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh 3:16

Eli ihminen pelastuu uskomalla Jeesuksen olevan Jumalan poika ja sen että hän kuoli
meidän syntiemme maksamiseksi. Aika simppeliä.

Tietysti tämä ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset haluaisivat viettää ikuisuutta Jumalan kanssa.

Rami Sihvo
Nuorisotyönohjaaja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

”Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen pelastustyön tähden” -
vanha Luterilainen sanonta, ja jotta asia ei jäisi epäselväksi:

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” Ef 2:8

Pienoisevankeliumi:

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh 3:16

Eli ihminen pelastuu uskomalla Jeesuksen olevan Jumalan poika ja sen että hän kuoli
meidän syntiemme maksamiseksi. Aika simppeliä.

Tietysti tämä ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset haluaisivat viettää ikuisuutta Jumalan kanssa.

Rami Sihvo
Nuorisotyönohjaaja

Lue lisää

tarkoita myöskään sitä, että kaikki ihmiset olisivat niin uunoja, että he luulisivat minkäänlaista ikuisuuden viettoa oikeasti olevan edes tarjolla.

sadut satuina kirjoitti:

tarkoita myöskään sitä, että kaikki ihmiset olisivat niin uunoja, että he luulisivat minkäänlaista ikuisuuden viettoa oikeasti olevan edes tarjolla.

Kyynisyys ei ole mikään peruste, "kaikkihan valehtelee" ei pidä paikkaansa kun yksinkertaisesti kaikkien ei tarvitse valehdella. Sadut eivät muuta ihmisten elämää koska niillä ei ole sellaista voimaa. Raamattua viedään kuitenkin kaikkialle vankiloista alkaen koska se muuttaa ihmisten elämää. En usko että yksikään kirkon työntekijä uskoo 'satuihin' vaan Totuuteen, tosin se ei ole kaikille ihmisille mieluinen.

Rami Sihvo
nuorisotyönohjaaja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

”Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen pelastustyön tähden” -
vanha Luterilainen sanonta, ja jotta asia ei jäisi epäselväksi:

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” Ef 2:8

Pienoisevankeliumi:

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh 3:16

Eli ihminen pelastuu uskomalla Jeesuksen olevan Jumalan poika ja sen että hän kuoli
meidän syntiemme maksamiseksi. Aika simppeliä.

Tietysti tämä ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset haluaisivat viettää ikuisuutta Jumalan kanssa.

Rami Sihvo
Nuorisotyönohjaaja

Lue lisää

Mitä edellytetään pelastukseen raamatun mukaan?

- pelkkä usko.
- usko ja kaste.
- katumus.
- lain noudattaminen.
- kaikesta luopuminen.

Jos jossain kohdassa sanotaan, että pelkkä usko riittää, niin se pitäisi riittää koko kirjassa johdonmukaisesti.

Selvää vastausta ei siis raamatusta löydy. Löytyykö se luterilaisesta perinteestä? Ihmisten tulkinnoista? Juuri näiden ihmisten tekemistä tulkinnoista?

Onkohan kaikkivaltias kuitenkin ollut vähän suurpiirteinen tahtonsa selittämisessä?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kyynisyys ei ole mikään peruste, "kaikkihan valehtelee" ei pidä paikkaansa kun yksinkertaisesti kaikkien ei tarvitse valehdella. Sadut eivät muuta ihmisten elämää koska niillä ei ole sellaista voimaa. Raamattua viedään kuitenkin kaikkialle vankiloista alkaen koska se muuttaa ihmisten elämää. En usko että yksikään kirkon työntekijä uskoo 'satuihin' vaan Totuuteen, tosin se ei ole kaikille ihmisille mieluinen.

Rami Sihvo
nuorisotyönohjaaja

Lue lisää

Myös muiden uskontojen opeilla ja kirjoituksilla on aivan samanlaisia vaikutuksia. Ovatko nekin totuus, vai ehkä ihmisen kehittelemiä tarinoita? Miksi sitten yhden uskonnon kirjoitukset olisivat jotenkin erikoisasemassa.

Vaikka uskookin jonkin olevan totuus, pelkkä uskominen ei muuta sitä totuudeksi.

Phoebus kirjoitti:

Mitä edellytetään pelastukseen raamatun mukaan?

- pelkkä usko.
- usko ja kaste.
- katumus.
- lain noudattaminen.
- kaikesta luopuminen.

Jos jossain kohdassa sanotaan, että pelkkä usko riittää, niin se pitäisi riittää koko kirjassa johdonmukaisesti.

Selvää vastausta ei siis raamatusta löydy. Löytyykö se luterilaisesta perinteestä? Ihmisten tulkinnoista? Juuri näiden ihmisten tekemistä tulkinnoista?

Onkohan kaikkivaltias kuitenkin ollut vähän suurpiirteinen tahtonsa selittämisessä?

Lue lisää

Eli etsit elämällesi suuntaa?

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

luterilainen. kirjoitti:

Eli etsit elämällesi suuntaa?

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Lue lisää

Olen jo löytänyt elämäni suunnan.

Siihen ei kuulu mielikuvitushahmoja. Läheisiä ihmisiä ja hyviä ystäviä kylläkin.

Itselle sopiva? Eikö se vaikutakaan ihmisen iankaikkisuuteen millään tavalla? Voinko vain valita uskonnon, joka tuntuu minulle sopivalta? Mitä uskontoa suosittelisit?

olipa kerran provo kirjoitti:

Itselle sopiva? Eikö se vaikutakaan ihmisen iankaikkisuuteen millään tavalla? Voinko vain valita uskonnon, joka tuntuu minulle sopivalta? Mitä uskontoa suosittelisit?

Okei, sori, tuli halu provoilla. Uskon, että oikeasti uskot.

Phoebus kirjoitti:

Mitä edellytetään pelastukseen raamatun mukaan?

- pelkkä usko.
- usko ja kaste.
- katumus.
- lain noudattaminen.
- kaikesta luopuminen.

Jos jossain kohdassa sanotaan, että pelkkä usko riittää, niin se pitäisi riittää koko kirjassa johdonmukaisesti.

Selvää vastausta ei siis raamatusta löydy. Löytyykö se luterilaisesta perinteestä? Ihmisten tulkinnoista? Juuri näiden ihmisten tekemistä tulkinnoista?

Onkohan kaikkivaltias kuitenkin ollut vähän suurpiirteinen tahtonsa selittämisessä?

Lue lisää

Olet kysymyksilläsi luterilaisuuden ytimessä. Mainiota. Juuri samaa asiaa Luther itse pohti. Hän kun löysi Raamatusta nuo luettelemasi, että pitäisi olla uskoa, noudattaa lakia, katua virheitään, luopua ylimääräisestä jne. kelvatakseen Jumalalle ja pelastuakseen. Vaatimuksia riitti.

Sitten Luther luki Raamatusta Roomalaiskirjeen alkua, jossa Paavali sanoi: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat... Eli evankeliumi Jeesuksesta, Hänen sovitustyöstään, siitä meille tulevasta armosta on ilosanoma, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. Tästä lähti uskonpuhdistus.

Luther joutui nimittäin myöntämään, ettei hän eivätkä muutkaan, pystyneet noudattamaan lakia. Ja mikä olisi riittävä määrä katumista, jotta saisi syntinsä anteeksi vain tehdäkseen kohtaa taas syntiä. Omat teot eivät siis auttaneet. Tarvittiin armoa.

Tästä syntyi Lutherin oivallus, ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen sovitustyön tähden, ei omien tekojensa avulla eikä niiden perusteella.

Pohdit, onko kaikkivaltias ollut suurpiirteinen. Ainakin vaikeaselkoinen :) Et ole siis ainut, joka näitä samoja asioita on pyöritellyt mielessään. Ja jos nyt ajattelee, että miksi yhtä ihmistä, Lutheria uskoisimme, hänen ajatuksensahan on sangen looginen.

Kun ihmiskunta syntiinlankeemuksen jälkeen joutui eroon Jumalasta ja pois paratiisista, Jumala rakasti maailmaa kuitenkin niin paljon, että antoi ensin käskynsä ihmisille elämän ohjenuoraksi. Kun se ei riittänyt, Hän itse tuli Jeesuksessa maan päälle ihmisiä opettamaan. Kun ne opitkaan eivät menneet riittävässä määrin perille, Jumala antoi sen ajan tapojen mukaan uhrin, ja uhrasi oman poikansa ihmiskunnan syntien kertakaikkiseksi sovitukseksi. Ja kun Jeesus ei enää maan päällä ole, Hän lähetti Pyhän Henkensä toimimaan maailmassa. Jumala hoiti siis sen tekemisen. Meidän tehtävämme olisi nyt sitten ottaa tämä armon lahja uskolla vastaan.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Olet kysymyksilläsi luterilaisuuden ytimessä. Mainiota. Juuri samaa asiaa Luther itse pohti. Hän kun löysi Raamatusta nuo luettelemasi, että pitäisi olla uskoa, noudattaa lakia, katua virheitään, luopua ylimääräisestä jne. kelvatakseen Jumalalle ja pelastuakseen. Vaatimuksia riitti.

Sitten Luther luki Raamatusta Roomalaiskirjeen alkua, jossa Paavali sanoi: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat... Eli evankeliumi Jeesuksesta, Hänen sovitustyöstään, siitä meille tulevasta armosta on ilosanoma, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. Tästä lähti uskonpuhdistus.

Luther joutui nimittäin myöntämään, ettei hän eivätkä muutkaan, pystyneet noudattamaan lakia. Ja mikä olisi riittävä määrä katumista, jotta saisi syntinsä anteeksi vain tehdäkseen kohtaa taas syntiä. Omat teot eivät siis auttaneet. Tarvittiin armoa.

Tästä syntyi Lutherin oivallus, ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen sovitustyön tähden, ei omien tekojensa avulla eikä niiden perusteella.

Pohdit, onko kaikkivaltias ollut suurpiirteinen. Ainakin vaikeaselkoinen :) Et ole siis ainut, joka näitä samoja asioita on pyöritellyt mielessään. Ja jos nyt ajattelee, että miksi yhtä ihmistä, Lutheria uskoisimme, hänen ajatuksensahan on sangen looginen.

Kun ihmiskunta syntiinlankeemuksen jälkeen joutui eroon Jumalasta ja pois paratiisista, Jumala rakasti maailmaa kuitenkin niin paljon, että antoi ensin käskynsä ihmisille elämän ohjenuoraksi. Kun se ei riittänyt, Hän itse tuli Jeesuksessa maan päälle ihmisiä opettamaan. Kun ne opitkaan eivät menneet riittävässä määrin perille, Jumala antoi sen ajan tapojen mukaan uhrin, ja uhrasi oman poikansa ihmiskunnan syntien kertakaikkiseksi sovitukseksi. Ja kun Jeesus ei enää maan päällä ole, Hän lähetti Pyhän Henkensä toimimaan maailmassa. Jumala hoiti siis sen tekemisen. Meidän tehtävämme olisi nyt sitten ottaa tämä armon lahja uskolla vastaan.

pappi Sonja

Lue lisää

että luterilainen kirkko ei vastusta nykyään tiedettä.
Niinpä ei ole koskaan ollut paratiiisia, josta ihminen olisi joutunut pois langettuaan syntiin.
Keksi jotain muuta.

Kuvitteletko tosiaan, että apinaa muistuttavat alkeelliset ihmislajit olisivat olleet nykyihmisistä täydellisempiä luomuksia ja eläneet läheisemmässä yhteydessä jumalaan kuin nykyihmiset?

logiikka1 kirjoitti:

että luterilainen kirkko ei vastusta nykyään tiedettä.
Niinpä ei ole koskaan ollut paratiiisia, josta ihminen olisi joutunut pois langettuaan syntiin.
Keksi jotain muuta.

Kuvitteletko tosiaan, että apinaa muistuttavat alkeelliset ihmislajit olisivat olleet nykyihmisistä täydellisempiä luomuksia ja eläneet läheisemmässä yhteydessä jumalaan kuin nykyihmiset?

Lue lisää

Hyvä, kun puutuit tuohon. Tällä sivustolla kirjoittaessa käy välillä niin, että toiset kirjoittajat puhuvat "Kaanaan kieltä" ja hyvin teologisilla termeillä. Silloin se tarttuu itseenkin. Silloin tulee kirjoitettua tällä kirkollisella kielellä ajattelematta, että joku kaipaa selkeää faktatekstiä.

Eli: syntiinlankeemus ja Aatamin ja Eevan karkottaminen paratiisista on kertomus siitä, mikä tapahtui kenties vuosimiljoonien aikana. En ajattele, että apinaa muistuttavat tyypit olisi karkotettu paratiisista. Onhan siinä mm. sellainenkin ongelma, että kuka tämän kaiken olisi kirjoittanut siellä muistiin, kun kerran oli vain kaksi ihmistä. Ja kun he saivat lapsia, kenen kanssa lapset menivät naimisiin, kun sisarusten avioliitosta ei kuitenkaan kerrota. Tämä on siis kertomus, ei tarkka kuvaus faktoista.

Tämä yksittäinen kohta ei kuitenkaan tee tyhjäksi vastaustani.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hyvä, kun puutuit tuohon. Tällä sivustolla kirjoittaessa käy välillä niin, että toiset kirjoittajat puhuvat "Kaanaan kieltä" ja hyvin teologisilla termeillä. Silloin se tarttuu itseenkin. Silloin tulee kirjoitettua tällä kirkollisella kielellä ajattelematta, että joku kaipaa selkeää faktatekstiä.

Eli: syntiinlankeemus ja Aatamin ja Eevan karkottaminen paratiisista on kertomus siitä, mikä tapahtui kenties vuosimiljoonien aikana. En ajattele, että apinaa muistuttavat tyypit olisi karkotettu paratiisista. Onhan siinä mm. sellainenkin ongelma, että kuka tämän kaiken olisi kirjoittanut siellä muistiin, kun kerran oli vain kaksi ihmistä. Ja kun he saivat lapsia, kenen kanssa lapset menivät naimisiin, kun sisarusten avioliitosta ei kuitenkaan kerrota. Tämä on siis kertomus, ei tarkka kuvaus faktoista.

Tämä yksittäinen kohta ei kuitenkaan tee tyhjäksi vastaustani.

pappi Sonja

Lue lisää

että apinamaiset tyypit elivät nykyihmistä läheisemmässä yhteydessä jumalaan?

Tuo mitä sanot kirkolliseksi kieleksi oli selvästikin Lutherin mielestä faktatekstiä ja on vieläkin kreationistien mielestä. Kirkon oppi on luotu sen käsityksen pohjalta, että Aatami ja Eeva olivat todellisia henkilöitä ja paratiisi heidän todellinen ensimmäinen asuinpaikkansa.

Oppinne pohja on paljastunut taruksi ja silti yritätte yhä takertua uskomuksiinne.

"Minä en pysty arvioimaan kuka mihinkin päätyy, Helvettiin, Taivaaseen vai minne. Ainoastaan Jumala tietää sen. Ihmisen uskon vahvuutta tai määrää ei myöskään toinen ihminen voi mitata."

Juuri tämä asia on minua aina ihmetyttänyt uskonnossa ja uskovien logiikassa. Jos myöntää, että jokainen vaihtoehto on periaatteessa yhtä mahdollinen niin eikö todennäköisyydet uskomalla taivaaseen pääsemiseen ole yhtä suuret kuin uskomatta taivaaseen pääseminen?

"Ihminen on aika heikoilla, jos kaikesta on selviydyttävä vain oman järjen avulla, ilman Jumalaa."

Itse sanoisin ihmisen olevan aika vahvoilla jos miettii itse mitä kannattaa tehdä eikä jää odottamaan vastausta, jota ei koskaan tule.

Ymmärrän, että uskonto on hyvä pakotie ja helpotus elämän oikeista ongelmista. Siihenhän uskonnon suosio perustuukin. On todella helpottavaa kun vastuu on sysätty jonkun toisen harteille eikä tarvitse kuin ajatella tietyllä tavalla ja pääsee ikuiseen onnellisuuteen. Tästä syystä juuri elämässä kompuroivat ihmiset usein päätyvät uskoviksi. Esimerkiksi alkoholistit ym. Harvoin älykkäät ja vahvat ihmiset uskoviksi tulevat elleivät ole sellaisiksi lapsena joutuneet.

Ateisti aatu kirjoitti:

"Minä en pysty arvioimaan kuka mihinkin päätyy, Helvettiin, Taivaaseen vai minne. Ainoastaan Jumala tietää sen. Ihmisen uskon vahvuutta tai määrää ei myöskään toinen ihminen voi mitata."

Juuri tämä asia on minua aina ihmetyttänyt uskonnossa ja uskovien logiikassa. Jos myöntää, että jokainen vaihtoehto on periaatteessa yhtä mahdollinen niin eikö todennäköisyydet uskomalla taivaaseen pääsemiseen ole yhtä suuret kuin uskomatta taivaaseen pääseminen?

"Ihminen on aika heikoilla, jos kaikesta on selviydyttävä vain oman järjen avulla, ilman Jumalaa."

Itse sanoisin ihmisen olevan aika vahvoilla jos miettii itse mitä kannattaa tehdä eikä jää odottamaan vastausta, jota ei koskaan tule.

Ymmärrän, että uskonto on hyvä pakotie ja helpotus elämän oikeista ongelmista. Siihenhän uskonnon suosio perustuukin. On todella helpottavaa kun vastuu on sysätty jonkun toisen harteille eikä tarvitse kuin ajatella tietyllä tavalla ja pääsee ikuiseen onnellisuuteen. Tästä syystä juuri elämässä kompuroivat ihmiset usein päätyvät uskoviksi. Esimerkiksi alkoholistit ym. Harvoin älykkäät ja vahvat ihmiset uskoviksi tulevat elleivät ole sellaisiksi lapsena joutuneet.

Lue lisää

Blaise Pascalin pelimiehen todistus on jumalatodistuksiin laskettava todistus, jossa
ei itseasiassa pyritä todistamaan Jumalan olemassaoloa.

Jos voitto on suurempi kuin mitä voit hävitä kannattaa pelata. Jos
voitto Jumalaan uskomisesta on ikunen elämä ja korkeintaan voit menettää jotain
tässä ajassa merkittävää jos Jumala ei olekaan olemassa, mahdolliset voitot ovat
suuremmat kuin mitä voit menettää turhaan uskomalla. Jos Jumalaa ei ole, ei häneen
uskomatta jättämisellä myöskään menetä mitään, eikä voitakaan. Ainoa voiton mahdollisuus
on pelata.

Eli Jumalaan uskominen on kannattavaa. Kuitenkin, ihmiset eivät usko Jumalaan, eli
ihmiset eivät tee päätöksiä puhtaan logiikan ja kannattavuuden perusteella vaan
syitä voi olla monia, vaikkapa se ettei löydy yhtään hyvää kokemusta jonka voisi liittää uskontoon.

Vaikka kristinusko onkin heikkojen uskonto, on jokaisessa ihmisessä on epäusko. Jos
kärsimys vain jalostaisi ja saisi aina ihmisen kääntyvän Jumalan puoleen meillä
olisi todella valastuineita ihmisiä! Näin ei ole kuitenkaan, Indiana Jones ja viimeinen
ristiretki-elokuvassa kuvataan esimerkiksi uskon hyppyä, se on hyppyä näkymättömälle sillalle,
Jumalan käsille. Ihminen ei ikinä pelasta itseään itseltään.

Esteitä Jumalan ja ihmisen välille löytyy paljon ja jokainen kasaa itse niitä joka päivä
lisää. Omaan vahvuuteen sairastuminen kuten toit esiin on yksi tälläinen este.
Kuvitellaan että koska meillä on asiat leveästi niin tokkopa tuota Jumalaa on.


Rami Sihvo
nuorisotyönohjaaja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Olet kysymyksilläsi luterilaisuuden ytimessä. Mainiota. Juuri samaa asiaa Luther itse pohti. Hän kun löysi Raamatusta nuo luettelemasi, että pitäisi olla uskoa, noudattaa lakia, katua virheitään, luopua ylimääräisestä jne. kelvatakseen Jumalalle ja pelastuakseen. Vaatimuksia riitti.

Sitten Luther luki Raamatusta Roomalaiskirjeen alkua, jossa Paavali sanoi: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat... Eli evankeliumi Jeesuksesta, Hänen sovitustyöstään, siitä meille tulevasta armosta on ilosanoma, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. Tästä lähti uskonpuhdistus.

Luther joutui nimittäin myöntämään, ettei hän eivätkä muutkaan, pystyneet noudattamaan lakia. Ja mikä olisi riittävä määrä katumista, jotta saisi syntinsä anteeksi vain tehdäkseen kohtaa taas syntiä. Omat teot eivät siis auttaneet. Tarvittiin armoa.

Tästä syntyi Lutherin oivallus, ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen sovitustyön tähden, ei omien tekojensa avulla eikä niiden perusteella.

Pohdit, onko kaikkivaltias ollut suurpiirteinen. Ainakin vaikeaselkoinen :) Et ole siis ainut, joka näitä samoja asioita on pyöritellyt mielessään. Ja jos nyt ajattelee, että miksi yhtä ihmistä, Lutheria uskoisimme, hänen ajatuksensahan on sangen looginen.

Kun ihmiskunta syntiinlankeemuksen jälkeen joutui eroon Jumalasta ja pois paratiisista, Jumala rakasti maailmaa kuitenkin niin paljon, että antoi ensin käskynsä ihmisille elämän ohjenuoraksi. Kun se ei riittänyt, Hän itse tuli Jeesuksessa maan päälle ihmisiä opettamaan. Kun ne opitkaan eivät menneet riittävässä määrin perille, Jumala antoi sen ajan tapojen mukaan uhrin, ja uhrasi oman poikansa ihmiskunnan syntien kertakaikkiseksi sovitukseksi. Ja kun Jeesus ei enää maan päällä ole, Hän lähetti Pyhän Henkensä toimimaan maailmassa. Jumala hoiti siis sen tekemisen. Meidän tehtävämme olisi nyt sitten ottaa tämä armon lahja uskolla vastaan.

pappi Sonja

Lue lisää

>>Tästä syntyi Lutherin oivallus>Hän itse tuli Jeesuksessa maan päälle ihmisiä opettamaan.

logiikka1 kirjoitti:

että apinamaiset tyypit elivät nykyihmistä läheisemmässä yhteydessä jumalaan?

Tuo mitä sanot kirkolliseksi kieleksi oli selvästikin Lutherin mielestä faktatekstiä ja on vieläkin kreationistien mielestä. Kirkon oppi on luotu sen käsityksen pohjalta, että Aatami ja Eeva olivat todellisia henkilöitä ja paratiisi heidän todellinen ensimmäinen asuinpaikkansa.

Oppinne pohja on paljastunut taruksi ja silti yritätte yhä takertua uskomuksiinne.

Lue lisää

Korostan edelleen, että luomiskertomusta ja syntiinlankeemusta ei voi tulkita kirjaimellisesti.

Ja välikommenttina, kun kuitenkin joku nokkela keksii kysyä, mistä sen sitten tietää, mitä pitää lukea kirjaimellisesti ja mikä on satua, Raamatun punainen lanka on pelastushistoria ja ilosanoma Jeesuksesta. Se punainen lanka kulkee läpi kertomusten, puheiden, runojen, mahdollisten Jeesuksen sanojen, mahdollisten opetuslasten sanojen ja läpi aikakausien. Minusta Johanneksen evankeliumissa sanotaan hyvin Joh. 20:31 "Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden." Jos Raamattua lukee Jumalan rakkautta ja armoa etsien, punainen lankakin löytyy.

Ja taas vastaukseen: Kirkon oppi ei perustu Aatamin ja Eevan todellisuuden pohjalle, vaan kirkon oppi on oppi kolmiyhteisestä Jumalasta.

Opin pohja ei siis ole tarua. Olisihan hassua ajatella, että aikoja sitten omenaa tai muuta hedelmää käärmeen kielloista huolimatta haukannut alkukantainen ihminen aiheuttaisi sen, että nykyihmiset ovat syntisiä.

Luomiskertomuksella kokonaisuudessaan kuvaillaan kuinka Jumala on luonut maailman - ja tiede on todistanut tämän kestäneen kauan ja olleen monivaiheinen tapahtuma. Kyse ei ole meidän tuntemistamme kuudesta 24h ajanjaksosta. Koko ihmiskunnan lankeaminen syntiin taas kuvataan tuolla syntiinlankeemuskertomuksella. Siinä kertomuksen kaksi ensimmäistä ihmistä näyttelevät pääosaa. Kertomuksella kuvataan, kuinka ihmisessä on synnynnäinen taipumus kääntyä pois Jumalasta ja hänen hyvyydestään, kääntyä pois paratiisin tieltä. Miksi Jumala loi tällaiset ihmiset, on Hänen salaisuutensa. Tarkoituksensa lienee tällä kaikella.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Korostan edelleen, että luomiskertomusta ja syntiinlankeemusta ei voi tulkita kirjaimellisesti.

Ja välikommenttina, kun kuitenkin joku nokkela keksii kysyä, mistä sen sitten tietää, mitä pitää lukea kirjaimellisesti ja mikä on satua, Raamatun punainen lanka on pelastushistoria ja ilosanoma Jeesuksesta. Se punainen lanka kulkee läpi kertomusten, puheiden, runojen, mahdollisten Jeesuksen sanojen, mahdollisten opetuslasten sanojen ja läpi aikakausien. Minusta Johanneksen evankeliumissa sanotaan hyvin Joh. 20:31 "Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden." Jos Raamattua lukee Jumalan rakkautta ja armoa etsien, punainen lankakin löytyy.

Ja taas vastaukseen: Kirkon oppi ei perustu Aatamin ja Eevan todellisuuden pohjalle, vaan kirkon oppi on oppi kolmiyhteisestä Jumalasta.

Opin pohja ei siis ole tarua. Olisihan hassua ajatella, että aikoja sitten omenaa tai muuta hedelmää käärmeen kielloista huolimatta haukannut alkukantainen ihminen aiheuttaisi sen, että nykyihmiset ovat syntisiä.

Luomiskertomuksella kokonaisuudessaan kuvaillaan kuinka Jumala on luonut maailman - ja tiede on todistanut tämän kestäneen kauan ja olleen monivaiheinen tapahtuma. Kyse ei ole meidän tuntemistamme kuudesta 24h ajanjaksosta. Koko ihmiskunnan lankeaminen syntiin taas kuvataan tuolla syntiinlankeemuskertomuksella. Siinä kertomuksen kaksi ensimmäistä ihmistä näyttelevät pääosaa. Kertomuksella kuvataan, kuinka ihmisessä on synnynnäinen taipumus kääntyä pois Jumalasta ja hänen hyvyydestään, kääntyä pois paratiisin tieltä. Miksi Jumala loi tällaiset ihmiset, on Hänen salaisuutensa. Tarkoituksensa lienee tällä kaikella.

pappi Sonja

Lue lisää

se koko ihmiskunnan lankeaminen syntiin tosiasiallisesti tapahtui, jollei se tapahtunut omenaa haukkaamalla.

Phoebus kirjoitti:

>>Tästä syntyi Lutherin oivallus>Hän itse tuli Jeesuksessa maan päälle ihmisiä opettamaan.

Onko olemassa lajitoveria, joka olisi erehtymätön ja jota uskoisit? Ja uskonnottomana, ei minkäänlaisen Jumalankaan kommentit varmastikaan vakuuttaisi. Eikös silloin ole ihan se ja sama, kuka luterilaisuuteen on ajatuksiaan pohjaksi antanut.

Jumalaan liittyvissä jutuissa on yllätys, yllätys, kyse uskosta. Jos kaiken tapahtuneen voisi perustella tieteellisesti, osoittaa faktoilla ja saada haastattelu suoraan Jumalalta, ei tällaisia pohdintoja tälläkään sivustolla käytäisi. Nyt vaan on niin, että uskoon liittyy uskominen ei tietäminen.

Minä uskon, että Jumala olisi halutessaan voinut luoda maailman miten vaan hienosti ja ihmiset samantien sellaisiksi, ettei kukaan tekisi väärin eikä anteeksi tarvitsisi kenenkään antaa. Tai Hän olisi voinut julistaa kerralla anteeksiannon kaikille vaikka kuninkaana. Minua itseäni puhuttelee kuitenkin tämä valinta enemmän. Jumala olisi jäänyt minulle kovin etäiseksi, jos kyse olisi kuninkaasta, joka valtaistuimeltaan jakelisi ohjeita ja anteeksiantoa tietämättä elämästä mitään. Se, että Jumala valitsi tulla ihmiseksi, valitsi kärsiä ja kuolla, vahvistaa minun uskoani. Se, että Jumala kristinuskon mukaan nousi kuolleista, vahvistaa minun uskoani siihen, että Jumala pystyy voittamaan kuolemankin ja on todellakin vahvempi kaikkea pahaa.

Jos sinä et voi uskoa tähän, et ole mitenkään huonompi. Tämä on minun uskoni, enkä vaadi sitä muilta. Työni on julistaa ilosanomaa ja tottakai toivon, että joku muukin voisi tähän uskoa, mutta ketään ei voi siihen pakottaa. Siitä huolehtii Jumala.

Sanot: uskoa pitää, mutta mitä? Se, ettei selkeitä ohjeita anneta, haastaa meidät itse etsimään elämämme merkitystä, etsimään niitä vastauksia juuri näin, kun nyt tehdään. Jos kaiken saisi valmiiksipureskeltuna, minkä makuinen sellainen elämä olisi?

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Blaise Pascalin pelimiehen todistus on jumalatodistuksiin laskettava todistus, jossa
ei itseasiassa pyritä todistamaan Jumalan olemassaoloa.

Jos voitto on suurempi kuin mitä voit hävitä kannattaa pelata. Jos
voitto Jumalaan uskomisesta on ikunen elämä ja korkeintaan voit menettää jotain
tässä ajassa merkittävää jos Jumala ei olekaan olemassa, mahdolliset voitot ovat
suuremmat kuin mitä voit menettää turhaan uskomalla. Jos Jumalaa ei ole, ei häneen
uskomatta jättämisellä myöskään menetä mitään, eikä voitakaan. Ainoa voiton mahdollisuus
on pelata.

Eli Jumalaan uskominen on kannattavaa. Kuitenkin, ihmiset eivät usko Jumalaan, eli
ihmiset eivät tee päätöksiä puhtaan logiikan ja kannattavuuden perusteella vaan
syitä voi olla monia, vaikkapa se ettei löydy yhtään hyvää kokemusta jonka voisi liittää uskontoon.

Vaikka kristinusko onkin heikkojen uskonto, on jokaisessa ihmisessä on epäusko. Jos
kärsimys vain jalostaisi ja saisi aina ihmisen kääntyvän Jumalan puoleen meillä
olisi todella valastuineita ihmisiä! Näin ei ole kuitenkaan, Indiana Jones ja viimeinen
ristiretki-elokuvassa kuvataan esimerkiksi uskon hyppyä, se on hyppyä näkymättömälle sillalle,
Jumalan käsille. Ihminen ei ikinä pelasta itseään itseltään.

Esteitä Jumalan ja ihmisen välille löytyy paljon ja jokainen kasaa itse niitä joka päivä
lisää. Omaan vahvuuteen sairastuminen kuten toit esiin on yksi tälläinen este.
Kuvitellaan että koska meillä on asiat leveästi niin tokkopa tuota Jumalaa on.


Rami Sihvo
nuorisotyönohjaaja

Lue lisää

Allahiin, siinä voit voittaa paratiisipaikan.

Pascalin pelimiehen todistus on epäpätevä, koska siinä on liian suppeat oletukset jumalista ja heidän palkintosysteemeistään.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Blaise Pascalin pelimiehen todistus on jumalatodistuksiin laskettava todistus, jossa
ei itseasiassa pyritä todistamaan Jumalan olemassaoloa.

Jos voitto on suurempi kuin mitä voit hävitä kannattaa pelata. Jos
voitto Jumalaan uskomisesta on ikunen elämä ja korkeintaan voit menettää jotain
tässä ajassa merkittävää jos Jumala ei olekaan olemassa, mahdolliset voitot ovat
suuremmat kuin mitä voit menettää turhaan uskomalla. Jos Jumalaa ei ole, ei häneen
uskomatta jättämisellä myöskään menetä mitään, eikä voitakaan. Ainoa voiton mahdollisuus
on pelata.

Eli Jumalaan uskominen on kannattavaa. Kuitenkin, ihmiset eivät usko Jumalaan, eli
ihmiset eivät tee päätöksiä puhtaan logiikan ja kannattavuuden perusteella vaan
syitä voi olla monia, vaikkapa se ettei löydy yhtään hyvää kokemusta jonka voisi liittää uskontoon.

Vaikka kristinusko onkin heikkojen uskonto, on jokaisessa ihmisessä on epäusko. Jos
kärsimys vain jalostaisi ja saisi aina ihmisen kääntyvän Jumalan puoleen meillä
olisi todella valastuineita ihmisiä! Näin ei ole kuitenkaan, Indiana Jones ja viimeinen
ristiretki-elokuvassa kuvataan esimerkiksi uskon hyppyä, se on hyppyä näkymättömälle sillalle,
Jumalan käsille. Ihminen ei ikinä pelasta itseään itseltään.

Esteitä Jumalan ja ihmisen välille löytyy paljon ja jokainen kasaa itse niitä joka päivä
lisää. Omaan vahvuuteen sairastuminen kuten toit esiin on yksi tälläinen este.
Kuvitellaan että koska meillä on asiat leveästi niin tokkopa tuota Jumalaa on.


Rami Sihvo
nuorisotyönohjaaja

Lue lisää

oletko miettinyt kuinkan monta niitä jumalia onkaan :)

Ateisti aatu kirjoitti:

"Minä en pysty arvioimaan kuka mihinkin päätyy, Helvettiin, Taivaaseen vai minne. Ainoastaan Jumala tietää sen. Ihmisen uskon vahvuutta tai määrää ei myöskään toinen ihminen voi mitata."

Juuri tämä asia on minua aina ihmetyttänyt uskonnossa ja uskovien logiikassa. Jos myöntää, että jokainen vaihtoehto on periaatteessa yhtä mahdollinen niin eikö todennäköisyydet uskomalla taivaaseen pääsemiseen ole yhtä suuret kuin uskomatta taivaaseen pääseminen?

"Ihminen on aika heikoilla, jos kaikesta on selviydyttävä vain oman järjen avulla, ilman Jumalaa."

Itse sanoisin ihmisen olevan aika vahvoilla jos miettii itse mitä kannattaa tehdä eikä jää odottamaan vastausta, jota ei koskaan tule.

Ymmärrän, että uskonto on hyvä pakotie ja helpotus elämän oikeista ongelmista. Siihenhän uskonnon suosio perustuukin. On todella helpottavaa kun vastuu on sysätty jonkun toisen harteille eikä tarvitse kuin ajatella tietyllä tavalla ja pääsee ikuiseen onnellisuuteen. Tästä syystä juuri elämässä kompuroivat ihmiset usein päätyvät uskoviksi. Esimerkiksi alkoholistit ym. Harvoin älykkäät ja vahvat ihmiset uskoviksi tulevat elleivät ole sellaisiksi lapsena joutuneet.

Lue lisää

Se, että minä en sitä voi tietää tai päättää, kuka minnekin päätyy, ei tarkoita sitä, ettei uskolla olisi taivaspaikan kanssa mitään tekemistä. Edelleen olen tottakai sitä mieltä, että kyllä Jumala halutessaan voi ottaa taivaaseen heidät, jotka eivät Häneen usko. Mikäs siinä. Kuitenkin Raamatussa ja luterilaisuudessa se sanotaan, että usko pelastukseen pelastaa. Asettuisin mielestäni Jumalan asemaan, jos sanoisin, minkälainen usko pelastaa ja minkälainen ei.

Minäkään en istuskele odottamassa Jumalalta ohjeita. Itse esimerkiksi tenttikirjat piti lukea ja itse nykyään on työ tehtävä. En voi vaan odotella, että Jumala valmistelisi kastepuheen tai saarnan kunhan vaan sitä rukoilen. Samoin elämän suuret valinnat on tehtävä itse. Oikeat ja väärät. Olen kuitenkin kokenut, että olen saanut elämässäni lahjaksi niin paljon hyvää, etten olisi omalla järjelläni tällaista osannut edes toivoa tai järjestää.

Omassa elämässäni on ollut ja on edelleen monia ongelmia, joita ei voi paeta uskoon. Ne on kohdattava ja käsiteltävä ihmisjärjellä. Olen myöskin vastuussa tekemisistäni. Varmasti olet oikeassa siinä, että monesti heikot hakevat korkeamman tukea, kun ovat elämässään huomanneet, etteivät pärjää yksin. Eihän siinä ole mitään pahaa. Tärkeintä, että selviytyvät hengissä ja että on joku, joka auttaa.

Ja joskus taas vahvat lyödään maahan ja vasta siinä vaiheessa he huomaavat Jumalan merkityksen heidän elämässään.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Se, että minä en sitä voi tietää tai päättää, kuka minnekin päätyy, ei tarkoita sitä, ettei uskolla olisi taivaspaikan kanssa mitään tekemistä. Edelleen olen tottakai sitä mieltä, että kyllä Jumala halutessaan voi ottaa taivaaseen heidät, jotka eivät Häneen usko. Mikäs siinä. Kuitenkin Raamatussa ja luterilaisuudessa se sanotaan, että usko pelastukseen pelastaa. Asettuisin mielestäni Jumalan asemaan, jos sanoisin, minkälainen usko pelastaa ja minkälainen ei.

Minäkään en istuskele odottamassa Jumalalta ohjeita. Itse esimerkiksi tenttikirjat piti lukea ja itse nykyään on työ tehtävä. En voi vaan odotella, että Jumala valmistelisi kastepuheen tai saarnan kunhan vaan sitä rukoilen. Samoin elämän suuret valinnat on tehtävä itse. Oikeat ja väärät. Olen kuitenkin kokenut, että olen saanut elämässäni lahjaksi niin paljon hyvää, etten olisi omalla järjelläni tällaista osannut edes toivoa tai järjestää.

Omassa elämässäni on ollut ja on edelleen monia ongelmia, joita ei voi paeta uskoon. Ne on kohdattava ja käsiteltävä ihmisjärjellä. Olen myöskin vastuussa tekemisistäni. Varmasti olet oikeassa siinä, että monesti heikot hakevat korkeamman tukea, kun ovat elämässään huomanneet, etteivät pärjää yksin. Eihän siinä ole mitään pahaa. Tärkeintä, että selviytyvät hengissä ja että on joku, joka auttaa.

Ja joskus taas vahvat lyödään maahan ja vasta siinä vaiheessa he huomaavat Jumalan merkityksen heidän elämässään.

pappi Sonja

Lue lisää

Uskon johonkin jumalaan vielä jotenkin ymmärrän, mutta uskoa kirkon tai kirjojen opetuksiin en voi ymmärtää lainkaan. Kaikille on selvää, että nuo ovat ihmisten kirjoittamia tekstejä ja teksti sisältää niin paljon ristiriitoja ja valheita, että miksi olettaisi lopunkaan olevan totta?

Jos jumala olisi olemassa niin mistä voi tietää, että haluaako hän että häneen uskotaan tai häntä palvotaan? Ei sitä voi mitenkään tietää, joten taas päästään kysymykseen uskomisen järkevyydestä. Jos ei voi tietää kuinka miellyttää jumalaa niin kannattaako asiaa sitten edes sen enempää pohtia, vaan elää miltä tuntuu ja unohtaa kysymyksen elämän synnystä. Ainoat perusteet kristinuskon oikeellisuuteen on ihmisten puhetta.

En oikeastaan sanoisi itseäni ateistiksi, koska joku suurempi luova voima ei ole sekään mikään mahdoton. Mutta jos puhutaan nimenomaan tällaisesta jumalasta josta yleensä puhutaan niin siihen en usko ja siksi olen ateisti. Yhtä typerää on väittää ettei mitään ole kuin, että jokin on. Skeptikko ei häviä kun ei ota kantaa.

Kuitenkin mielipiteeni on vahva siinä suhteessa, että uskovat heittävät elämänsä hukkaan jos perustavat elämänsä päätöksiä uskonnon varaan. Tästä syystä uskonnon poistuminen maailmasta olisi kaikille hyvä asia. Puhumattakaan sodista, joita uskonnon takia on käyty iät ja ajat.

Toisaalta minun takaraivossani kummittelee myös ajatus siitä, että en voi ottaa kovin vakavasti ihmistä, joka uskoo ehdottomasti johonkin asiaan, josta ei ole yhtään ainutta todistetta.

Ateisti aatu kirjoitti:

Uskon johonkin jumalaan vielä jotenkin ymmärrän, mutta uskoa kirkon tai kirjojen opetuksiin en voi ymmärtää lainkaan. Kaikille on selvää, että nuo ovat ihmisten kirjoittamia tekstejä ja teksti sisältää niin paljon ristiriitoja ja valheita, että miksi olettaisi lopunkaan olevan totta?

Jos jumala olisi olemassa niin mistä voi tietää, että haluaako hän että häneen uskotaan tai häntä palvotaan? Ei sitä voi mitenkään tietää, joten taas päästään kysymykseen uskomisen järkevyydestä. Jos ei voi tietää kuinka miellyttää jumalaa niin kannattaako asiaa sitten edes sen enempää pohtia, vaan elää miltä tuntuu ja unohtaa kysymyksen elämän synnystä. Ainoat perusteet kristinuskon oikeellisuuteen on ihmisten puhetta.

En oikeastaan sanoisi itseäni ateistiksi, koska joku suurempi luova voima ei ole sekään mikään mahdoton. Mutta jos puhutaan nimenomaan tällaisesta jumalasta josta yleensä puhutaan niin siihen en usko ja siksi olen ateisti. Yhtä typerää on väittää ettei mitään ole kuin, että jokin on. Skeptikko ei häviä kun ei ota kantaa.

Kuitenkin mielipiteeni on vahva siinä suhteessa, että uskovat heittävät elämänsä hukkaan jos perustavat elämänsä päätöksiä uskonnon varaan. Tästä syystä uskonnon poistuminen maailmasta olisi kaikille hyvä asia. Puhumattakaan sodista, joita uskonnon takia on käyty iät ja ajat.

Toisaalta minun takaraivossani kummittelee myös ajatus siitä, että en voi ottaa kovin vakavasti ihmistä, joka uskoo ehdottomasti johonkin asiaan, josta ei ole yhtään ainutta todistetta.

Lue lisää

Kiitos rehellisestä perustelusta.

Minusta taas esim. minä itse en ole heittänyt elämääni hukkaan. Elän melkoisen monipuolista elämää :)

Ei kannatakaan uskoa ehdottomasti, vaan pitää kysellä ja kyseenalaistaa, epäilläkin. Minusta se on tervettä.

Minä uskon Jumalaan, josta kerrotaan Raamatussa. Itseensä Raamattuun en usko.

Nämä ovat suuria kysymyksiä, eivätkä ratkea kovallakaan kirjoittelulla. Se on kuitenkin antoisaa saada tietää, miten eri tavoilla näistä asioista ajatellaan. :)

pappi Sonja

Sanoit, että ei sokea pakottaminen tiettyyn uskontoon ole oikein.
Siksi kysynkin, miksi kirkossa kastetaan lapsia kysymättä heiltä heidän mielipidettään?
Onko se oikein???

"Jälleen, oman järjen mukaan uskonnoissa on suuria eroja. Se on vain Jumalan tiedossa, onko loppujenlopuksi kyse samasta Jumalasta eri ilmenemismuodoissa vai ei. Lähetystyötä on syytä jokatapauksessa tehdä, jotta ihmiset näkisivät, mitä hyvää usko kolmiyhteiseen Jumalaan antaa elämään. Se on meidän tehtävämme, lopusta huolehtii Jumala."

- Olen aina yhtä ällistynyt. Kuinka paljon yhteiskunta on satsannut koulutukseesi ja silti suollat tuollaista nätisti sanottuna silkkaa jotain. Keksi itse sana tuon viimeisen tilalle. Mielikuvitustahan teillä riittää.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos rehellisestä perustelusta.

Minusta taas esim. minä itse en ole heittänyt elämääni hukkaan. Elän melkoisen monipuolista elämää :)

Ei kannatakaan uskoa ehdottomasti, vaan pitää kysellä ja kyseenalaistaa, epäilläkin. Minusta se on tervettä.

Minä uskon Jumalaan, josta kerrotaan Raamatussa. Itseensä Raamattuun en usko.

Nämä ovat suuria kysymyksiä, eivätkä ratkea kovallakaan kirjoittelulla. Se on kuitenkin antoisaa saada tietää, miten eri tavoilla näistä asioista ajatellaan. :)

pappi Sonja

Lue lisää

kuten Elwen on todennut, uskovaisella on kaksi aivopuoliskoa joiden välillä ei ole kytkentää, uskispuoli ja sitten normaali.

"Minä uskon Jumalaan, josta kerrotaan Raamatussa. Itseensä Raamattuun en usko. "

en ymmärrä kirjoitti:

Sanoit, että ei sokea pakottaminen tiettyyn uskontoon ole oikein.
Siksi kysynkin, miksi kirkossa kastetaan lapsia kysymättä heiltä heidän mielipidettään?
Onko se oikein???

Lue lisää

Ei ketään kasteta pakolla vaan hänen vanhempansa tuo lapsen kasteelle, kastaminen on suomessa täysin vapaaehtoista. Joten esitä kysymyksesi vanhemmillesi, jos he ovat tuoneet sinut kasteelle.

Nas.se kirjoitti:

kuten Elwen on todennut, uskovaisella on kaksi aivopuoliskoa joiden välillä ei ole kytkentää, uskispuoli ja sitten normaali.

"Minä uskon Jumalaan, josta kerrotaan Raamatussa. Itseensä Raamattuun en usko. "

Lue lisää

Siis: Minä uskon Jumalaan. Sen sanon uskontunnustuksessa. Raamattu kuitenkin on kirja, ihmisten kirjoittama, olkoonkin Pyhän Hengen avulla. Minun uskoni ei ole uskoa yhteen esineeseen, vaan minun uskoni on uskoa Jumalaan. Tätä ajoin takaa. Tulikohan se nyt selväksi :)

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Onko olemassa lajitoveria, joka olisi erehtymätön ja jota uskoisit? Ja uskonnottomana, ei minkäänlaisen Jumalankaan kommentit varmastikaan vakuuttaisi. Eikös silloin ole ihan se ja sama, kuka luterilaisuuteen on ajatuksiaan pohjaksi antanut.

Jumalaan liittyvissä jutuissa on yllätys, yllätys, kyse uskosta. Jos kaiken tapahtuneen voisi perustella tieteellisesti, osoittaa faktoilla ja saada haastattelu suoraan Jumalalta, ei tällaisia pohdintoja tälläkään sivustolla käytäisi. Nyt vaan on niin, että uskoon liittyy uskominen ei tietäminen.

Minä uskon, että Jumala olisi halutessaan voinut luoda maailman miten vaan hienosti ja ihmiset samantien sellaisiksi, ettei kukaan tekisi väärin eikä anteeksi tarvitsisi kenenkään antaa. Tai Hän olisi voinut julistaa kerralla anteeksiannon kaikille vaikka kuninkaana. Minua itseäni puhuttelee kuitenkin tämä valinta enemmän. Jumala olisi jäänyt minulle kovin etäiseksi, jos kyse olisi kuninkaasta, joka valtaistuimeltaan jakelisi ohjeita ja anteeksiantoa tietämättä elämästä mitään. Se, että Jumala valitsi tulla ihmiseksi, valitsi kärsiä ja kuolla, vahvistaa minun uskoani. Se, että Jumala kristinuskon mukaan nousi kuolleista, vahvistaa minun uskoani siihen, että Jumala pystyy voittamaan kuolemankin ja on todellakin vahvempi kaikkea pahaa.

Jos sinä et voi uskoa tähän, et ole mitenkään huonompi. Tämä on minun uskoni, enkä vaadi sitä muilta. Työni on julistaa ilosanomaa ja tottakai toivon, että joku muukin voisi tähän uskoa, mutta ketään ei voi siihen pakottaa. Siitä huolehtii Jumala.

Sanot: uskoa pitää, mutta mitä? Se, ettei selkeitä ohjeita anneta, haastaa meidät itse etsimään elämämme merkitystä, etsimään niitä vastauksia juuri näin, kun nyt tehdään. Jos kaiken saisi valmiiksipureskeltuna, minkä makuinen sellainen elämä olisi?

pappi Sonja

Lue lisää

Jokainenhan saa uskoa ihan mitä haluaa.

Jos joku sanoo, että "uskon koska sisäinen varmuuteni kertoo niin" ei sitä vastaan voi väitellä. Kun taas sanotaan, että "uskon, koska x:ssa sanotaan......", niin silloinhan suorastaan haastetaan vastapuoli etsimään todisteita uskon perustan heikkoudesta.

Tosin jollekkin ihmiselle raamatun jotkin kohdat tai siitä kokonaisuutena "henkivä" aate voivat olla ohjenuorana uskolle. Silloin kannattaa oikeasti miettiä, mitä sieltä kirjasta poimii sekä tunnustaa rehellisesti että siellä on myös kohtia, joita ei hyväksy. Jokaisella on oikeus seurata valintaansa tai olla seuraamatta. Meidän olisi hyvä myös kunnioittaa noita valintoja.

Kun uskon perustana aletaan pitää jonkin lähimmäisemme teoriaa, jotain kirjaa, perinnäistapaa ym. silloin usko on menettänyt sielunsa ja tullut teoriaksi. Se on alttiina kaikelle mahdolliselle kritiikille. Lisäksi se on epärationaalisena helppoa ja maukasta saalista meille koiranleuoille.

Myös kun alamme kehittelemään jumalillemme ominaisuuksia samalla rajaamme niiden "toiminnanvapautta". Hyvä esimerkki on kaikkivoipaisuus-hyvyys ristiriita. Kun ihminen alkaa kehittelemään teorioita, ne joutuvat väistämättä logiikan grilliin koeteltaviksi. Jos taas sanomme vaikka, että uskon jumalani olevan hyvä, enkä osaa selittää pahuutta maailmassa, ei siihen pääse kukaan puuttumaan.

Tehdäänpäs yhteenveto: Jokaisen uskoa pitää kunnioittaa. Uskontojen varjolla tehtyjä teorioita ja uskomuksia puolestaan voi ja pitääkin kritsoida, jos ne antavat siihen aihetta.

Niin. Onhan meitä sellaisiakin joilla ei ole tarvetta uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Emmekä me välttämättä ole sen parempia kuin uskovaisetkaan.


Ps. Toivottavasti en pahemmin sekoillut tekstissäni. Taitaa olla flunssa iskemässä ja ajatukset tuntuvan takkuavan aika pahasti.

en ymmärrä kirjoitti:

Sanoit, että ei sokea pakottaminen tiettyyn uskontoon ole oikein.
Siksi kysynkin, miksi kirkossa kastetaan lapsia kysymättä heiltä heidän mielipidettään?
Onko se oikein???

Lue lisää

En tiedä onko se sokeaa pakottamista, kun kyse on lastaan - toivottavasti ainakin - rakastavista vanhemmista. Lapsikasteesta käydään keskustelua tällä sivustolla toisaalla. Lapsella on onneksi isompana mahdollisuus päättää itse ja halutessaan erota kirkosta.

Olet oikeassa siinä, että tässä tulee minun oma uskoni esille. Itse en nimittäin näe kasteen aiheuttavan lapselle mitään pahaa. Korkeintaan sen riesan, että täytyy isompana erota kirkosta.

Mutta esität asian viisaasti. Kyllähän kasteessa lapsi pakotetaan liittymään tiettyyn uskontoon. Uskoon ei sentään pystytä pakottamaan.

Ei minusta olisi huono asia, että meillä kastettaisiin vasta omasta tahdosta.

Takerrun silti tuohon sanaan "sokea" ja toisaalta "pakottaminen" ja ajattelen asiaa vanhempien rakkauden kannalta.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Siis: Minä uskon Jumalaan. Sen sanon uskontunnustuksessa. Raamattu kuitenkin on kirja, ihmisten kirjoittama, olkoonkin Pyhän Hengen avulla. Minun uskoni ei ole uskoa yhteen esineeseen, vaan minun uskoni on uskoa Jumalaan. Tätä ajoin takaa. Tulikohan se nyt selväksi :)

pappi Sonja

Lue lisää

noiden kolmen uskontunnustusten mukaisesti?

Ja kykenet mielessäsi yhdistämään VT:n Jumalan Jeesukseen ja siihen vielä sitten kirkolliskokouksen äänestyspäätöksellä synnytetyn PH:n?

Phoebus kirjoitti:

Jokainenhan saa uskoa ihan mitä haluaa.

Jos joku sanoo, että "uskon koska sisäinen varmuuteni kertoo niin" ei sitä vastaan voi väitellä. Kun taas sanotaan, että "uskon, koska x:ssa sanotaan......", niin silloinhan suorastaan haastetaan vastapuoli etsimään todisteita uskon perustan heikkoudesta.

Tosin jollekkin ihmiselle raamatun jotkin kohdat tai siitä kokonaisuutena "henkivä" aate voivat olla ohjenuorana uskolle. Silloin kannattaa oikeasti miettiä, mitä sieltä kirjasta poimii sekä tunnustaa rehellisesti että siellä on myös kohtia, joita ei hyväksy. Jokaisella on oikeus seurata valintaansa tai olla seuraamatta. Meidän olisi hyvä myös kunnioittaa noita valintoja.

Kun uskon perustana aletaan pitää jonkin lähimmäisemme teoriaa, jotain kirjaa, perinnäistapaa ym. silloin usko on menettänyt sielunsa ja tullut teoriaksi. Se on alttiina kaikelle mahdolliselle kritiikille. Lisäksi se on epärationaalisena helppoa ja maukasta saalista meille koiranleuoille.

Myös kun alamme kehittelemään jumalillemme ominaisuuksia samalla rajaamme niiden "toiminnanvapautta". Hyvä esimerkki on kaikkivoipaisuus-hyvyys ristiriita. Kun ihminen alkaa kehittelemään teorioita, ne joutuvat väistämättä logiikan grilliin koeteltaviksi. Jos taas sanomme vaikka, että uskon jumalani olevan hyvä, enkä osaa selittää pahuutta maailmassa, ei siihen pääse kukaan puuttumaan.

Tehdäänpäs yhteenveto: Jokaisen uskoa pitää kunnioittaa. Uskontojen varjolla tehtyjä teorioita ja uskomuksia puolestaan voi ja pitääkin kritsoida, jos ne antavat siihen aihetta.

Niin. Onhan meitä sellaisiakin joilla ei ole tarvetta uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Emmekä me välttämättä ole sen parempia kuin uskovaisetkaan.


Ps. Toivottavasti en pahemmin sekoillut tekstissäni. Taitaa olla flunssa iskemässä ja ajatukset tuntuvan takkuavan aika pahasti.

Lue lisää

Taisin olla vähän liian ehdoton heikkona hetkenäni.

Luonnollisesti myös silloin, kun henkilö vetoaa sisäiseen varmuuteensa ja siihen että hän sydämessään uskoo johonkin yliluonnolliseen, voidaan keskustella siitä olisiko kyseessä vain ihmiselle lajityypillinen psykologinen ilmiö, johon ei välttämättä liity mitään ulkopuolista entiteettiä.

Tosin psykologia ei tieteenä ole mitenkään ehdoton eikä se anna valmiita täsmävastauksia, joten keskustelu saattaa päättyä pattitilanteeseen.

On myös mielenkiintoista ajatella, että jos uskon perusta onkin sisäisessä äänessä eikä pyhissä kirjoituksissa, niin mihin silloin tarvitaan kirkkoa? Eikö uskova voi hoitaa asiat suoraan jumalansa kanssa?

Phoebus kirjoitti:

Taisin olla vähän liian ehdoton heikkona hetkenäni.

Luonnollisesti myös silloin, kun henkilö vetoaa sisäiseen varmuuteensa ja siihen että hän sydämessään uskoo johonkin yliluonnolliseen, voidaan keskustella siitä olisiko kyseessä vain ihmiselle lajityypillinen psykologinen ilmiö, johon ei välttämättä liity mitään ulkopuolista entiteettiä.

Tosin psykologia ei tieteenä ole mitenkään ehdoton eikä se anna valmiita täsmävastauksia, joten keskustelu saattaa päättyä pattitilanteeseen.

On myös mielenkiintoista ajatella, että jos uskon perusta onkin sisäisessä äänessä eikä pyhissä kirjoituksissa, niin mihin silloin tarvitaan kirkkoa? Eikö uskova voi hoitaa asiat suoraan jumalansa kanssa?

Lue lisää

Nuo viimeiset kysymyksesi kirvoittivat vastaamaan :)

Taas omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että kovin vähiin jäisi hartaudenharjoitus, jos kirkkoa ei olisi. Omassa arjessa ainakaan minun ei tule oikein pysähtymällä pysähdyttyä Jumalalle juttelemaan, saatika laulamaan tai pohtimaan syvällisesti oman elämän kipukohtia. Mutta kun menen kirkkoon, joko jumalanpalvelukseen tai vaikka töissä nuortenleirillä istun iltahartauteen kynttilänvaloon, ne tärkeät asiat nousevat mieleen. Tällaisten puitteiden luominen rukoukselle, avun pyytämiselle ja lohdutuksen saamiselle, ovat mielestäni yksi kirkon tärkeä tehtävä.

Minulle kirkko on paljon muutakin kuin pyhät tekstit. Se on yhteyttä ja ystävyyttä, yhdessä tekemistä ja kyselemistä, nauramista ja laulamista. Olet oikeassa siinä, ettei ketään välittäjää tarvita ihmisen ja Jumalan välille, vaan ihminen voi tosiaan hoitaa asiansa suoraan Jumalan kanssa. Seurakuntayhteys toisiin ihmisiin antaa myös paljon niille, jotka sellaisen ovat löytäneet. Ja esim. jumalanpalvelusten rukoukset ja virret voivat sanoittaa sen, mitä ihminen syvällä sisimmässään ajattelee, muttei itse osaa muotoilla sanoiksi. Ja silloinkin, kun tragedian kohdatessa sanat loppuvat, kirkko voi sanoittaa joko yhden ihmisen tai suuren joukon tuskan ja virittää toivon.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Nuo viimeiset kysymyksesi kirvoittivat vastaamaan :)

Taas omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että kovin vähiin jäisi hartaudenharjoitus, jos kirkkoa ei olisi. Omassa arjessa ainakaan minun ei tule oikein pysähtymällä pysähdyttyä Jumalalle juttelemaan, saatika laulamaan tai pohtimaan syvällisesti oman elämän kipukohtia. Mutta kun menen kirkkoon, joko jumalanpalvelukseen tai vaikka töissä nuortenleirillä istun iltahartauteen kynttilänvaloon, ne tärkeät asiat nousevat mieleen. Tällaisten puitteiden luominen rukoukselle, avun pyytämiselle ja lohdutuksen saamiselle, ovat mielestäni yksi kirkon tärkeä tehtävä.

Minulle kirkko on paljon muutakin kuin pyhät tekstit. Se on yhteyttä ja ystävyyttä, yhdessä tekemistä ja kyselemistä, nauramista ja laulamista. Olet oikeassa siinä, ettei ketään välittäjää tarvita ihmisen ja Jumalan välille, vaan ihminen voi tosiaan hoitaa asiansa suoraan Jumalan kanssa. Seurakuntayhteys toisiin ihmisiin antaa myös paljon niille, jotka sellaisen ovat löytäneet. Ja esim. jumalanpalvelusten rukoukset ja virret voivat sanoittaa sen, mitä ihminen syvällä sisimmässään ajattelee, muttei itse osaa muotoilla sanoiksi. Ja silloinkin, kun tragedian kohdatessa sanat loppuvat, kirkko voi sanoittaa joko yhden ihmisen tai suuren joukon tuskan ja virittää toivon.

pappi Sonja

Lue lisää

Harvoin sitä tulee lähdettyä johonkin ihan vasiten hiljentymään.

Useinmiten hetket tulevat vastaan ihan muun elämän yhteydessä. Kun näkee yötaivaan tähtineen, voi hetkeksi pysähtyä sitä ihailemaan ja tajuta, miten pieniä me olemme valtavan suuressa maailmassa. Katsellessaan veneestä tummaan syvyyteen ja seuratessaan vesipisaroiden leikkiä keula-aallossa voi hämmästellä planeettamme monimuotoisuutta ja kauneutta. Kuullessaan lehvästön havinaa ja tuntiessaan viileän tuulahduksen poskellaan voi tuntea kuuluvansa yhteen kaiken elämän kanssa, yhtenä lenkkinä menneen ja tulevan välillä. Voi pysähtyä hetkeksi istumaan, ihailemaan kaunista maisemaa ja antaa vain ajan kulua.

Varmaan samanhenkisten parissa, yhdessä kokemalla hiljentyminen saa lisää voimaa, mutta tuleeko siitä myös hieman suorittamista, ei pelkästään kokemista?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Nuo viimeiset kysymyksesi kirvoittivat vastaamaan :)

Taas omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että kovin vähiin jäisi hartaudenharjoitus, jos kirkkoa ei olisi. Omassa arjessa ainakaan minun ei tule oikein pysähtymällä pysähdyttyä Jumalalle juttelemaan, saatika laulamaan tai pohtimaan syvällisesti oman elämän kipukohtia. Mutta kun menen kirkkoon, joko jumalanpalvelukseen tai vaikka töissä nuortenleirillä istun iltahartauteen kynttilänvaloon, ne tärkeät asiat nousevat mieleen. Tällaisten puitteiden luominen rukoukselle, avun pyytämiselle ja lohdutuksen saamiselle, ovat mielestäni yksi kirkon tärkeä tehtävä.

Minulle kirkko on paljon muutakin kuin pyhät tekstit. Se on yhteyttä ja ystävyyttä, yhdessä tekemistä ja kyselemistä, nauramista ja laulamista. Olet oikeassa siinä, ettei ketään välittäjää tarvita ihmisen ja Jumalan välille, vaan ihminen voi tosiaan hoitaa asiansa suoraan Jumalan kanssa. Seurakuntayhteys toisiin ihmisiin antaa myös paljon niille, jotka sellaisen ovat löytäneet. Ja esim. jumalanpalvelusten rukoukset ja virret voivat sanoittaa sen, mitä ihminen syvällä sisimmässään ajattelee, muttei itse osaa muotoilla sanoiksi. Ja silloinkin, kun tragedian kohdatessa sanat loppuvat, kirkko voi sanoittaa joko yhden ihmisen tai suuren joukon tuskan ja virittää toivon.

pappi Sonja

Lue lisää

kirkko virittää lähiomaisen kuollessa, jos on selvä asia, että tämä on ollut ateisti vielä viimeisenä tajuisena hetkenään?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos rehellisestä perustelusta.

Minusta taas esim. minä itse en ole heittänyt elämääni hukkaan. Elän melkoisen monipuolista elämää :)

Ei kannatakaan uskoa ehdottomasti, vaan pitää kysellä ja kyseenalaistaa, epäilläkin. Minusta se on tervettä.

Minä uskon Jumalaan, josta kerrotaan Raamatussa. Itseensä Raamattuun en usko.

Nämä ovat suuria kysymyksiä, eivätkä ratkea kovallakaan kirjoittelulla. Se on kuitenkin antoisaa saada tietää, miten eri tavoilla näistä asioista ajatellaan. :)

pappi Sonja

Lue lisää

"Minä uskon Jumalaan, josta kerrotaan Raamatussa. Itseensä Raamattuun en usko."

Tuossapa juuri se asia selvällä kielellä sanottuna, mikä itselläni on kummitellut takaraivossa, mutta ei ole muuttunut tietoiseksi ajatukseksi.
Noin juuri uskon.

Onko sinulle pienenä kerrottu tuollaisia juttuja? Oletko puhunut traumastasi auttajien kanssa?

Kiitos. Juuri siksi tätä teen. Koska välitän ihmisistä. :)

Ja on oikeasti hienoa, että niin monin eri tavoin ajattelevat kirjoittavat tänne. Näin saadaan aikaan oikeaa keskustelua.

pappi Sonja