sanotaan oitis, olkoon niin, mutta nyt kerron mitä sain aikaiseksi tänään. Ottaen tietysti huomioon että kun
kuitenkin olen varautunut hkilö, niin en kerro itsestäni vaan sellaisesta itseäni muistuttavasta henklöstä,
joka ei muistanut vastata erääseen viestiin mutta nyt kuitenkin vastasi.
Hän viestissään valitti sitä tapahtunutta ettei ollut vastannut aikaisemmin, mutta korjasi tällä viestillä tilannetta.
Hän kertoi että halusi kirjailijalta seuraavankin kirjan koska hklö joka on kirjailija, siis hän jolle hän vastasi, niin ja kun hän oli aikaisemminkin lähettänyt kirjan.
Nyt hän halusi tämän uudenkin kirjan.
Kun on oletettavaa ettei kukaan tätä juttua lue ainakaan loppuun asti niin on aivan samantekevää mitä tähän kirjoitin. Sen takia kirjoitan tätä hölynpölyä edelleen kun tykkään kirjoittamisesta, Jos nyt kuitenkin joku on lukenut tänne asti voin onnitella häntä siitä kun hän on ollut kiinnostunut höl,pöl. asioista. hyvää illanj. Jaq voipa olla että e.m. kirjailija kirjoittaa jatkoakin sitä olisi kiva lukea.
kuitenkin olen varautunut hkilö, niin en kerro itsestäni vaan sellaisesta itseäni muistuttavasta henklöstä,
joka ei muistanut vastata erääseen viestiin mutta nyt kuitenkin vastasi.
Hän viestissään valitti sitä tapahtunutta ettei ollut vastannut aikaisemmin, mutta korjasi tällä viestillä tilannetta.
Hän kertoi että halusi kirjailijalta seuraavankin kirjan koska hklö joka on kirjailija, siis hän jolle hän vastasi, niin ja kun hän oli aikaisemminkin lähettänyt kirjan.
Nyt hän halusi tämän uudenkin kirjan.
Kun on oletettavaa ettei kukaan tätä juttua lue ainakaan loppuun asti niin on aivan samantekevää mitä tähän kirjoitin. Sen takia kirjoitan tätä hölynpölyä edelleen kun tykkään kirjoittamisesta, Jos nyt kuitenkin joku on lukenut tänne asti voin onnitella häntä siitä kun hän on ollut kiinnostunut höl,pöl. asioista. hyvää illanj. Jaq voipa olla että e.m. kirjailija kirjoittaa jatkoakin sitä olisi kiva lukea.
Vastaukset 19
Vanhimmat
höl-pölösi, iloiseksi tulin, joten lisää!
Jotenkin meni silleen, että > sen viiskytämetrisen letkuvaraston jatkoksi hankittiin 20 meetteriä lissää letkuva...sitten meitillä oli seitkytämeetteriä letkuva<
Toimintakertomus jatkui ja jatkui, kunnes paloletkuva oli kolmesataameetteriä.
Ei niinkään höl.pöl. juttu, kun jo sain sen kirjan käsiini vähän viivytän ennen kuin aloitan lukemaan. Nyt minun on pakko kertoa enemmän siitä jännäristä; Ivan Tykki. "Tarantellaa!" Asiattomassa aloituksessa sentään voi mainita tuon verran.
Minulla on kesken nykerönenäisen tyttösen; Katja Kettu, "Surujen kerääjä" Mitä vanhemmaksi tulen sitä nuorempien kirjoittajien kirjoja luen ja tykkään. Nyt tämä hölynpöly saa riittää kun kaikki on vielä kesken, jotakin asiallistakin pitäisi tänään saada aikaan.
lukea nimittäin ajatuksenvirtaasi. Kiva kun aloitit. Tällaisia sormiharjoituksia me juuri tarvitsemme. Ja mitä lukemiseen tulee, niin sitähän me harrastamme jatkuvasti muutenkin. Myös minä haluaisin lukea mainitsemasi kirjailijan kirjoja ja nyt varmasti sainkin kipinän vastata hänenkin viesteihinsä.
Ehkä sinä sait minut taas innostumaan runoilustakin, samantien kun kerran viimeinkin "eksyin" pitkästä aikaa tänne sivuille.
Ihailen rohkeuttasi
esittämääsi kysymykseen, että mitä olen saanut jo tänään aikaan.
No, minä en kyllä ole vielä saanut aikaan juuri mitään, en edes aamukahvia,sillä kuulun vastaheränneisiin. Toisaalta; aamuaivojumpaa olen kyllä jo ehtinyt harrastaa kun illalla en millään keksinyt ristikkoon vastausta "niitoksen leveys", joten piti oikein täältä koneelta hakea vastausta ja tottakai se löytyi: =laes.
Varmaaan sille löytyy eri murteista muitakin nimitystä, mutta vaikka olen heinäpellollakin joskus ollut, en silti muista miksi sitä siellä kutsuttiin.
Nyt alan sitten muihin päivän puuhiin, johan tässä tulikin jo sormia jumpattua ja ehkä vähän niitä harmaita aivosolujakin.
Mielekästä päivää vain kaikille.
Onhan tähän jotain kirjoitettava, siis ihan pakko näin hyväntuulista ketjua on miellyttävä jatkaa.
Minunkin tapana on lueskella kevyttä ja romantiikkaa, voi ajatuksissaan samaistua johonkin kauniiseen maisemaan ja lämpimään tunteeseen.
Minusta tuntuu usein että minulla aivosolut ovat vaalean punaisia ja toimivat lakkaamatta stimuloivasti, tilanteessa kuin tilanteessa.
Aamuisin tämä sormijumppa kera aivojen on tärkeää, kun vain ei liika ole tosissaan, sitten menee herkästi arjen puolelle, muutenhan elämä on pelkkää juhlaa.
mieletöntä... Joku runnoilija tais sannoo, että mielötönnä mä metsään juoksin, painoin pääni sammaleen...
Liekkö harhamuistoa tuo.
Oikein lapsenmielisille ehdotan semmosta kirjaa kuin: -Alta tullut-.
Minäpä sain sen tänään postiluukusta ja nyt rallattelen kaikenlaisia laijasta laitaan.
Tekee hyvää äänelle ja mielelle
nyt sitten isthdin juttelemaan.
Tänään kuuluinkin 'varhaisempaan herännäisyyteen',
joten aika paljon on jo takanapäin. Yhteisen retken suunnittelukin on nyt jo hyvässä vaiheessa.
Joutavoisen leppoisat ketjut vetävät minuakin puoleensa,
liika tosikkous ei kiinnostaisikaan.
Voikaamme hyvin!
meisen häirikkö vaaran takia mutta nyt lisäsin sen taas olenhan rohkea kuten Oo minusta sanoi.
tällä aloituksella joka oli itse kehitelty, sana sanan perään tyylillä. En nytkään tiedä miten jatkaisin mutta sus osasi löytää oikean sanan tähän mielettömän mukvaan O.n mielekkääseen päivään. Mikähän on se runo mistä sus siteerasi, niitä jää mieleen mutta nooin mieletöntä en ollu kuullu.
tämä hämärän hyssy saa hupsuttelemaan. Se täti siellä kaupanovella ei puhunut minulle mitään, tunki vaan sisälle, ja ilme oli kuin sitruunaa syönyt, myssy syvällä päässään vinossa.
Minä kyllä tulin hyvälle tuulelle, hihittelin hieman itsekseni ja sitä tuntuu jatkuvan.Mitään mainittavaa en ole saanut aikaan tänään, paitsi tavalliset, pensselit on likomassa ja paletinpuhdistus saa jäädä huomiseen. No pensselit on pakko pestä, ne taipuu pahasti muuten.
Joutavoinenkin maistuu ihan hyvälle suussa....mä oon ihan hassu:D
Ajan virta. "Metsän puhelu". Googlesta löytyy puhutteleva runo, Lauri Pohjanpään kirjoittama.
ei nuorempienkään ihmisten tätittely fiksua ole, etkös sinä sentään palstaikäinen ? Ehkä tämä täti oli kipeä, rahat vähissä, ei varaa hienoon kampaukseen tai hattuun. Mitä valvollisuutta hänellä on puhua vieraitten ihmisten kanssa kaupan ovella ?
Aivan ihana on runo.
Samalla sivulla oli pari viisautta, kuten Kalevalasta:
"Annapa ajan kulua.
Päivän mennä, toisen tulla.
Taas minua tarvitahan.
Katsotahan, kaivatahan.
Ja toinen Hellaakoskelta:
"Ihan tuotakin turhaan tuskailet,
jos päivä ei pilkota polkusi yllä.
Se valo, jota ulkoa löydä et,
sehän rintasi luolassa loimuaa kyllä."
Etelän kaupungeissa ei pohjoisen ihmiset tunne oloaan luontevaksi, kaupungin ihmiset kulkee ohi eivätkä näe toista ihmistä lähellään. Tuntui oudolta lukea nuoren ihmisen kirjoittavan miten pohjoisen ihminen haluaisi mennä metsään, tai kaivautua asfaltin alle näkymättömiin.
Puoli-vuosisataa täällä asuneena, vielä vieraaksi itsensä tuntevana pohjoisen ihmisenä mutta sopeutuneena olemaan tuntematon omituinen ukko, mieluummin poissa joukko paikoista. Hetkittäin ainakin vihaisen näköinen mutta yleensä onnistuu olemaan hyvällä tuulella ja pisto kokeilla joskus löytyy uusia juttukavereitakin. Metsäänkään en ole erikoisemmin pyrkiny, mökilläkin pysyn enimmäkseen tontilla.
Sinisirkku on toista maata, näkee toiset ja huomaa tuommosenaloituksen.
Sadun kanssa juteltiin tuosta aiemmin, tuli vähän väärään rakoon tämä jatko:D Voinhan sanoa kaksi mummoa sattui kaupan ovelle, tuo toinen tunki tönien ohitseni myssy korvalla, ei siinä mitään, oli vaan niin kamalan happaman näköinen naamastaan, että alkoi naurattamaan.
En minä puhetta odottanut vaan en kyynärpäätaktiikkaa:DDD Kyllä minäkin tädistä käyn, sekös nyt loukkaa, he he
Eino Leinolla on tämänniminen runo, mutten googlesta löytänyt. Pitääpä ajan kanssa tutkia omat runokirjat. Tulee mieleen Ynnämuu, joka harrastaa torkkuja päänalusenaan sammalmätäs. Laitanpa tähän harvemmin kuullun, Mirjami Lähteenkorvan runon, jonka tyttäreni esitti isäni (joka oli metsänhoitaja) hautajaisissa. Se on myös lohdullinen runo sukupolvien ketjusta.
Aina metsässä pitää olla suuria puita ja pieniä puita.
Aina uusia kasvaa lisää, aina on kaatoon leimapuita.
Kohoaa katveessa korkean puun, innokas virkeä virpi nuori,
janoiset juuret on, hento kuori, lehdissä väri on toukokuun.
Sinä suuri puu, älä liiaksi varjosta pienempääsi, joka vasta kasvunsa
alkuun pääsi, joka valoa kohti kurkoittuu. Sitä paahteelta suojaa,
suuri puu. Pian pieni kasvaa ja karaistuu. Pian pienellä puulla on
oksat kovat. Pian pienet suuri ovat.
Vähän pienet puut vielä myrskystä tietää. Ne hauskasti
taipuvat tuulen alla. Vaan vasta kun latva on korkealla, saa
myrskyn tylyintä raivoa sietää, saa vapista latvasta
juuriin asti, kun viimaa riittää ja tuuli kiskoo ja tuivertaa
ja lehtiä viskoo ja oksia tempoo raivoisasti.
Ei pienet puut vielä myrskystä tiedä. Ei pienet puut
vielä myrskyä siedä.
Ole suojana myrskyssä, suuri puu. Pian pienellä juuret
vahvistuu. Pian pienikin myrskyyn valmis on,
ja jäntevä, taipumaton.
-Mirjami Lähteenkorva-
Nauhalta piti katsella eilisiä ohjelmia, kun eilen oli niin paljon muuta tekemistä.
Nyt lähden paistamaan kalaa, jota eilinen vieras toi.
Hän käy "haaveilemassa" tuolla rannalla ja aina sieltä jotain haaviin tarttuu.
Tällekin päivälle on tiedossa monenlaista, mutta katsotaan sitten mitä......
lohdullinen, on Mirjami Lähteenkorvan runo puiden suku polvista. Eino Leino on vaikeampi, lieneekö sitten parempi. Löysin sen "Metsään nukkunut" runon. Suuri määrä runoja piti ladata Googlelta ja niissä se oli, nyt ne on suosikeissa, jos jotakin etsin sieltä voin löytää.
-----
Ma oon kuin lapsi metsään nukkunut,
mi hämyn tullen herää huudahtain,
mut pois on veikko, sisko hukkunut,
ja huutohonsa vastaa kaiku vain.
...
Sillain se runo alkoi. Metsien mieheksi joku aikoinaan nimitteli minua, höh.
Nythän sitten sain metsä aiheisia runoja. Kiitos niistä.