Kuuluuko teillä haudoilla käynti ohjelmaanne?
Vai, sytytättekö kotona kynttilän, muistoksi?
Itse sytytän kotona, en hautuumaalle mene.
Vai, sytytättekö kotona kynttilän, muistoksi?
Itse sytytän kotona, en hautuumaalle mene.
Pyhäinpäivä
kynttilöitä
45342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=Yg5I3I3YnsQ
Aika virtaa kaihoten
Ihan kaunis kappale, mutta ei aivan auennut. Mulla on jo kauan aikaa, näiden poisnukkuneiden osalta, heidän aikansa oli silloin.
Onko sinulla tuoreena ikävä, kun tuon laitoit? Et kertonut myöskään, käytkö hautuumaalla, vai kotosallako muistelet?
pyhäinpäivän tienoilla hoitamassa haudan talvikuntoon. Vien havut ja teen havuseppeleen, jonka keskelle panen kynttilän. Eilen vein ledkynttilän, jolle luvattiin 10 päivän loistoaikaa. En ota ongelmaa tästä haudallakäynnistä, ellen ole paikkakunnalla, muistelen siellä, missä olen. Joskus kotonakaan ei tunnu siltä, että haluaisi mennä, silloin en mene. Yleensä haluan käydä haudalla hiljaisina aikoina,en silloin, kun kaikki muut käyvät.
Pidän kyllä iltaisin, kynttilämerestä, on se niin kaunista, hautausmaalla. Ongelma on hesassa, kun olisi kolmekin paikkaa käydä, ja sitten vielä vantaan puolella.
Saisihan niiden, muualle haudattujen muistopaikkaan tosin laittaa kynttilän, mutta, parveke saa nyt toimia muistopaikkana.
Vai palaa jo noin kauan, aika hyvin. En tuollaisia ole nähnytkään.
sytyttää kynttilät läheistemme haudoille, ja me sytytämme ne täällä kotona.
Ihana kun on sellaisia ystäviä.
Olen tähtiä taivaalta katsellut, kynttilät lepattavat tuossa parvekkeella, ja pimeässä sisällä istuin, verhot avoinna, nähdäkseni nonilla muillakin parvekkeilla kynttilän loistetta, kuten sinäkin varmaan kotonasi, katselet, ajattelet, jo poisnukkuneita.
Joskus vain tarvitsee sellaisen hetken.
Kyllähän tuon edesmenneen pitkäaikaisen kumppanini kummulle vein kynttilän ja kukkia jotka pakkanen kai säilöö ainakin hetkiseksi...
Todella kaunis ele, sinulta, muistaa edelleen.
Mietin juuri, ennen valjoen sytyttämistä, että onkohan iälläkin tässä merkitystä, kun ei itsekään tiedä, onko aikaa paljon, vai vähän? Jotenkin tämä päivä on kulunut muistellessa, kun ei niitä jouluhäslinkejäkään ole häiritsemässä, niinkuin jouluna sitten.
Olen itkenyt, ja nauranut, muistoille.
Onko teilläpäin pakkasta, noista kukkasistasi tuli mieleen?
Kyllähän meillä nytkin on -7 astetta pakkasta. Palaahan tuossa takkani reunalla puolikymmentä kynttilää nytkin ja musiikki hiljaisella soi... Tuo kumppanini harrasti karakoelaulua ja yksi eniten laulamansa oli " Mun sydämmeni tänne jää kun aika mennä on......"... Tuokin on nauhoitettuna hänen laulamanaan minulla mutta...???
Seurakunnassamme pyhäimiesten päivänä ( vainajien muistopäivä ) kirkossa luetaan vuoden aikana poismenneitten nimet ja sytytetään kynttilä... Silloin aikanaan itkin sydämmestäni ja joku tuttuni tuli tuekseni tuolla hetkellä. Kävinhän kirkossa tänäänkin kun yhden ystäväni kumppani oli jättänyt maallisen vaelluksensa ja sain olla "olkapäänä" hänelle...
Niin... Tuostahan kumppanini lähtemisestä on aikaa jo neljä vuotta ja elämä jatkuu edelleen kaikesta huolimatta, ja kuljen eteenpäin kirkkain silmin uusin haastein...
Meillä vielä 2;5 vain kerran ollut miinusta.
Itkettää minua nytkin, kun luin tuota. Ihanaa kun vastavuoroisesti voitte tukea toisianne, tosi ystävä, kumpikin teistä.
En kykenisi varmaan minäkään kuuntelemaan, tuollaista laulua, aikaa pitäisi varmaan mennä pitkä tovi.
Kynttiläthän ne ovat syksyn ilon lähde, tuikkivat, iskevät silmää, ja valaisevat.
tuo poismenneiden muistaminen on uudenvuodenaattona. Mieheni siunattiin 6 vuotta sitten vuoden viimeisenä päivänä ja menin muistotilaisuudesta suoraan kirkkoon hieman myöhässä. En saanut kirkon ovea auki ja menin parvelle. Niin sekaisin olin, että luulin kirkon olevan lukitun, kun olin myöhässä. Kun mieheni nimi luettiin, yritin uudelleen ja onnistuin. Ovi avautui toiseen suuntaan. Lapseni olisivat hoitaneet asian, jos minua ei olisi näkynyt. En koskaan unohda rakasta puolisoani, mutta ihmeelliseltä alkaa tuntua, että on elänyt jonkun kanssa ja tuo ihminen yhtäkkiä on peruuttamattomasti poissa. Monta kertaa toivon, että hän olisi jossain tutussa paikassa, mutta ketään ei näy.
Olihan meillä tänään "hirvipeijaiset"... Massu täynnä käristystä ja mukana muutama kilo valmista sellaista pakkaseen... Tuota hirvenlihaahan on muutoinkin yllin kyllin kun metsällä olen käynyt... Ystävät saavatkin sitten "hirveän" lahjan joulun aikaan... :)
Huomenta, vai että ihan "hirveän", taitaa olla mieluisa lahja, monille.
Piti kysymäni, tehdäänkö hirvestäkin käristystä? Poronkäristystä olen syönyt, mutta en muista edes lukeneeni hirvenkäristyksestä.
Kerran olen ns, peijaisissa ollut, siellä oli hirvikeittoa, teilläpä paremmat eväät sitten.
Päivä valjennut, mittarisa edelleen tuo 2,5 taivas punertaa, mutta pilviä pidemmällä aika runsaastikin, saapa nähdä, tuovatko sadetta?
paikalliselta lihanjalostajalta "hirveetä", käristystarpeiksi ja karjalanpaistiin, sekä muutaman kokonaisen paistin esim. isänpäivänä tarjota, - hirvenliha on "hirveen" hyvää, totuttiin siihen miehen aktiiviaikana. Onneksi saa vielä ostamalla.
Mitähän tekisi poron vasasta, muutakin kuin keittoa, oisko hyviä reseptejä, kiitos? :)
Kuulin muuten poijalta että oli saanut sellaista porokeittoa jossa oli ollut seassa leipäjuustoa, kuulemma hyvää.
P.s. vasaa saan vasta joskus ensiviikon jälkeen..
Kyllä hirvenlihasta täällä pohjoisessa tehdään paljon porokäristyksen tyylista hirvikäristystä... Pihvejä täysilihasta tai jauhelihasta myös... Jauhelihahan ei säily hyvin pakkasessakaan ja teenkin sitä pitkin vuotta tarpeen mukaan tyhjiöpakkaamastani pakastetusta lihasta.
Hirvenlihakeitto ei ainakaan meilläpäin ole mikään peijaisruoka vaan tuhti hirvikäristys, perunamuusi, puolukkasose ja maustekurkut... Kokonainen hirvi menikin käristykseen ja toinen lihapaloina maanomistajille... Kapina syntyisi seuran sisällä jos ainoastaan keittoa tarjottaisiin... :)
Äläpäs säikyttele... No eihän vasan lihasta tehdä keittoa, luista ainoastaan... Minulla on parikin kirjaa "Lapin eksoottisista herkuista"... Googlaappa "pororuuat" ja katsele vaihtoehtoja... Niitä on todella paljon ja yleensä suuritöisin ruoka antaa parhaan nautinnon...
Kyllä minäkin olen tuolla Inarin kunassa tuollaista lapinjuusto-porokeittoa nauttinut ja oli tosiaankin oivallista... Itse tuon juuston syön mieluummin kuitenkin tilkassa vaniljakastiketta lämmitettynä lakkojen kera... :)
En minä laihialla ollut, mutta olisiko sitten huono tuuri muuten? Kyllä siinä keitossa lihaakin oli, ihan hienosti. Jäi sitten käsitys siitä, että keitto olisi se juttu. Hyvä ettei kapinamielialaa ollut siellä kuitenkaan.
Opimpa taas uuden asian, tuon hirvikäristyksen, ekan kerran kuulin. No, eipä ole noita metsämiehiäkään osunut juuri kivikylässä kohdalle, kalamiehiä kyllä.
Kiitokset vastauksestasi, ja oiken mukavaatulevaa viikkoa.
Kyllähän lihaa säästää kun tekee keiton... :)
Kyllä tuo käristyksen tekokin on taitolaji... Pahinta on tuo monessa ruokapaikassa tarjottava, rasvassa kelluva riistakäristys ( Uusi-Seelantilaista saksanhirveä)... Lapissa vannovat poronkäristyksessään Norjan margariinin varaan... Parasta olen syönyt Vuotson porokylässä...
Itse sulattelen hiukan possunkylkeä rautapadassa, ohueksi vuoltuja käristyslihoja kuullottelen hetken, olutta nesteeksi, pippureita ja suolaa maun mukaan, ja pikkuhiljaa porisemaan liedelle...
Mukavaa viikkoa vaan... :)
Vein kynttilän mieheni ja vanhempieni haudoille jo aamuyhdeksältä. Vilkasta oli hautausmailla jo silloin. Lapsenlapseni haudalle en jaksanut lähteä, se on sen verran kaukana. Jouluna sitten.
Moni läheisen ja rakkaan on hauta kaukana, jouluna sytytän kynttilän myös heidän muistoksi kirkkomme muistopaikalle.
Voi, Sinulla on monta kumpua. Kolmea eri sukupolveakin, mukana. Surullista, Ei liene niitä helpoimpia päiviä sinullekaan?
Aamusella varmaan oli jo sen verran valoisaa, etteivät valomerenä vielä loistaneeet? Aikoinaan kävin itsekin aattoaamuna aikaisin, jouluna, kun oli niitä muita hommia sitten koko päivä. Joskus lähdin sitten myöhään illalla katselemaan ja rauhoittumaan.
mieheni vanhempien ja isovanhempien haudalla tyttäremme kävi minun vanhempieni haudalla sen jälkeen ajeltiin kirkkoon laulan kirkkokuorossa ja tää on yksi niistä päivistä kun lauletaan siellä kuoron kanssa kotona sytyteltiin kynttilät mutta ihan omaksi iloksi =))))
Teilläkin useampi kumpu, joita muistella.
Oliko kirkossa enemmän väkeä, johtuen päivästä?
ja olis enemmänkin mutta ovat niin kaukana että pitää vaan muistella kirkossa oli tavallista enemmän väkeä johtuen varmaan siitä että oli aika paljon vuoden aikana kuolleiden omaisia sytyttämässä kynttilöitä.
Lapsena ja nuorena, esiinnyin usein perhekirkoissa. Milloin laulaen, milloin runoja lausuen. Meillä oli kirkko naapurissa, ja leikin pappilan lasten kanssa. Välillä saattoi pastori lauantai-iltana tulla oven taa, ja pyytää esiintymään, kun joku oli sairastunut, tai peruuttanut. Siinä sitten runoa tankkasin päähäni loppuillan. Hauskaahan se oli. Kuorossakin koulussa olin, ja myös meillä oli orkesteri , joko johdin, tai soitin nokkahuilua.
tän lauluharrastuksen tosissani vasta reilu kymmenen vuotta sitten kun muutin tänne pienelle paikkakunnalle täällä oli helppo mennä mukaan kaupungissa en ajatellutkaan moista meillä onkin tosi paljon musiikin harrastajia täällä myöskin tekijöitä säveltäjiä sovittajia sanoittajia kirkkokuoroon menin vähän varovaisesti kerroin heti ekalla kerralla etten kuulu kirkkoon mutta saanko tulla laulaan ja kaikki toivottivat tervetulleeksi ja kirkkomusiikki on kehittäny tosi paljon ääntä.
No muisstoissani on tuokin... Olin pikkupoika ja paikkakunnallammme oli jokin pikkujoulu seurantalolla. Isäni oli ohjelmavastaava ja minullakin oli laulettavana laulu... Nostivat jakkaralle seisomaan ja lauloin laulun: "Kukko kiekaa punaheltta kanatarhan turva on, isännälle emännälle aamun airut verraton...jne"... Moisen monta säkeistöä jouduin laulamaan moneen kertaan "yleisön pyynnöstä"...
No nyt tuossa on huippu karaokelaitteet ja yli tuhat laulua ystävieni kanssa laulella silloin tällöin. :)
En kuulu minäkään ;), mutta ei se pastoria haitannut. Liityin rippikouluiässä, mutta erosin silloin naispappeusrytinässä.
Hieno harrastus sinulla.
erosin määkin =))))
Ihania muistoja, sinulla. Karaokehan se tätä päivää on. Mullakin monia tuttavia, joilla laitteet. Ei kylläkään tuollaista kokoelmaa ;D
mukavaa viihdettä ja ajankulua ystävien kanssa illanistujaisissa ja juhlissa musta tuntuu että se on menny nykyään orkestereiden edelle juhlissa häissä ja synttäreillä mulla on kans karaokelaitteet ei ehkä niin huiput mutta tehokkaat ei voi nostaa eikä laskee pitää osata laulaa ;))))
Niinpä... Neljä langatonta mikkiä ja kaikki laulut tietokoneella... Vain laulun listakoodi illan "isännälle" ja biisi soi... Tänään laulelenkin yksin kun eiliset vieraat häipyivät aamuhämärissä... :)
Tuo karaokeharrastus on kuin tauti... Se tarttuu pikkuhiljaa. En minäkään ennen moista harrastanut nutta tuo edesmennyt kumppanini sai minut mukaansa... :)
niin hienot laitteet on mullakin ammattikäyttöön tarkoitetut mikit mutta langalla ja levyt on niitä cd levyjä niitä on kyllä paljon ne tietokoneella olevat laulut olis varmaan tasalaatuisempia noissa cd levyissä on aika paljon eroja äänen voimakkuudessa saa olla koko ajan ruuvaamassa nappuloita ;))))
Olihan minullakin aikanaan DVD-levyillä nuo biisit... Noiden levyjenhän kesto on ajallinen ja alkoivatkin jo "koirimaan" vanhemmasta päästä... Tallensin moiset tietokoneelle ja taulutelkkariin voi liittää tietokoneen näytön... Audioliitännän yhdistänkin tuohon mikseriin ja homma pelaa...:)
kätevästi kun sen osaa =))))
kuvan eteen sytytin kynttilän, en päässyt käymään haudalla.
Kaunis tapa tuokin muistaa. Mulla ei ole kuvia esillä, mutta kaikille, joita muistelin tänään, laitoin oman kynttilän, tuonne ulos. Palavat kauniisti vieläkin.
Samoin toivon lasteni sitten muistelevan, jos haluavat, koska hautaa ei tule, vaan meri.
Tänään oli myös hukkuneille Veneparaati merellä, muistamista hienosti.
paraatiin osallistuvat, vai joku julkinen taho, esim. kirkko?
Tuhkausta mieki olen ajatellut joskus, ja että tunturilta viskaisivat tuuleen tuhkani..mutta asia on vielä harkinnassa..he..tosin en ole omaisilleni toivettani ilmaissut joten jos kuolo korjaa yllättäin..niin voi olla että maan matosille pistäävät miut :)
P.s. saako mereen huiskia tuhkat mihin vain..?
Luin tuosta, ja jos en nyt ihan väärin muista, niin oli näitä vapaaehtoisia meripelastusseuroja. Useita veneitä kuitenkin.
Kun tuhka luovutetaan, pitää se paikka ilmoittaa. Jos meressä, niin koordinaatit. On myös ihan määrätty paikkakin, helsingin edustalla, mitä käytetään näihin tuhkansirotteluihin.
N, 60-80 vainajaa nykyisin vuodessa. Abrahaminluodoille on pysyvä paikka ja lupa kaupungilta. Muistaakseni ollut 6v.
Tuo paikka tuli, kun ihmiset silloilta alkoivat tuhkia laskemaan, ja osa, ikävä kyllä, vastatuuleen :(
Alue on rauhoitettu, joten luodoille ei saa rantautua, ja se on tarpeeksi kaukana rannasta.
Ps, höpötin puhelimessa välillä, vastaus kesti siksi
ja niin hieman arvelinkin, että jonkunlainen oma rauhanlehto siellä varmaan on tuhkatuille..
P.s. ei haitannu, en miekä ollut kokoaikaa paikalla..
Mutta käsittääkseni, voi myös muualle laskea, kunhan paikan ilmoittaa.
Mulla on ohjeet, ja olen puhunut noista lasteni kanssa, joten tietävät.
Samoin on arkku katsottuna. Sellainen työkeskus valmistaa, ekologisia arkkuja. Männystä, ja patjana paperisilppua, hienosti verhoiltu erilaisia löytyy ja hinta nykyisin 170-258 arvonlisäveroineen.
Samalla tuetaan vajaakuntoisten, mmahanmuuttajien, ja pitkäaikaistyöttömien toimeentuloa.
Uurniakin siellä on, en ole katsonut, onko heillä nettisivut, katson huomena. Öitä
Mie en ole vielä noin pitkälle ajatellut että arkkukin jo katottuna :)), mutta nyt öitä täältäkin..huominenkin on taas työpäivä. :)
Huomenia ;D heh, huomasin eräässä lehdessä tuosta työpajasta juttua. Kun silloin olin joutunut hoitelemaan hieman aiemmin noita asioita, päätin käydä vilkaisemassa, kun heillä on oma myymälä.
Halusin tehdä valmiiksi asiat, kun huomasin miten kysyy voimia silloin, surun kohdatessa.
Mukavaa työpäivää sinulle.
nuorten elämää seuraillessa. "Mikä meno, mikä lento" - ei edes iltalenkki hautausmaalle auttanut tyhjentämään päätä. Mietin, miten meillä kyllä juhlitaan Halloweenia ja kaupallista isänpäivää, mutta vainajien päivä ei ole mitään...
Kuitenkin muistan, että kun päiväkodissa kerroin lapsille vainajien päivästä, se herätti kiinnostusta ja vilkasta keskustelua.
Oli kuitenkin kiva lukea tämä ketju jälkeenpäin, pääsi tunnelmaan, vaikka jälkijunassa.
Oliko teillä metakkaa, vai miten häiriköivät? Kyllä joskus ihmetellä täälläkin päin täytyy, mutta nyt ei ollut mitään sellaista.
Tuli ihan kiva ketju, kiitoksia vaan kaikille kirjoittajille, muisteluille ja kokemuksien jakamisesta.