mulla on ongelma, olen jo parikymppinen korkeakouluopiskelija ja mua syrjitään, kestän jotenkin sen, mutta en kestä sitä että mulla ei ole kavereita, mun pääkoppa oikeasti pimahtaa jos en saa jotain tekemistä ja pääse puhumaan ihmisten kanssa (en pysty edes puhumaan vanhempieni kanssa, meillä on tosi kylmät ja epämuodolliset välit), yksinäisyys on käynyt mielenterveyteni päälle jo kauan ja psykologista ei ole ollut apua vuosiin, välillä pitäis päästä rentoutumaan mutta miten? älkääkä sanoko että hommaa harrastus, siitä ei ole ollut apua! olen kokeillut monia juttuja mutta huonolla menestyksellä, mitä teen?
ajattelin jo mennä vapaaehtoiseksi vetämään jotain lasten kerhoa, mutta lapsetkin nakertaa mun omatuntoa arvostelemalla ulkonäköäni..., olenko tuomittu olemaan yksin?
ajattelin jo mennä vapaaehtoiseksi vetämään jotain lasten kerhoa, mutta lapsetkin nakertaa mun omatuntoa arvostelemalla ulkonäköäni..., olenko tuomittu olemaan yksin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aloita itsepuolustuslaji, ihan oikeasti!
Yliopistoreissulla tuli jatkuvaa avointa vittuilua ja "Tapa ittes." toivotuksia ihmisiltä joita en eläissäni ollut nähnytkään. Samaa paskaa se on koulujen jälkeenkin, jos seura on tuohon tyyliin vastaan niin kannattaa vaihtaa alaa jos et koko ikääs jaksa sitä porukkaa.