Hurjien huhujen mukaan Suomessa on ihmisiä joilla olisi varaa asua omakotitalossa mutta mielummin asuvat kerrostalossa. Nyt tiedustelisin näiltä ihmisiltä miksi he eivät tahdo asua omakotitalossa joka kuitenkin on enemmistön unelma-asumismuoto.
Miksi OK-talo ei kelpaa?
Gallup-kysely
16434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä olen sellainen. Omakotitalossa on hyvätkin puolensa, ja minäkin asuin lapsuuteni sellaisessa. Kokemusta siis on.
Sijainti. Ok-alueet ovat täällä pienessäkin kaupungissa parin-kolmen kilometrin päässä keskustasta, ja se muuten on erittäin hankala matka. Liian pitkä kävellä ja autolle perin lyhyt. Tärkeimmät palvelut ovat erittäin pienellä alueella, ja kävelysäteen sisällä siitä on tarjolla vain kerrostaloja.
Tontin koko. Ok-tontit on kaavoitettu niin tiukoiksi, ettei niissä ole sitä väljyyttä mikä oman talon ympärille kuuluisi. Alle tuhannen neliön tontit ovat pelkkä pensasaidan ympäröimä veranta.
Turvallisuus ja vaivattomuus. Kerrostaloasunnon turvana on talon kollektiivinen silmälläpito ja huolto. Aamulla piha on lumesta puhdas ilman että joudun kolahommiin. Jos olen viikon poissa talvella ja lämmitys katkeaa, ok-talossa saattavat tullessa olla putket jäässä. Kerrostalossa viat havaitaan nopeasti, ja huoltotoimet tilaa ja tekee joku muu kuin minä. Tietysti isännöinti ja huolto maksaa, mutta suurelle joukolle jaettuna se ei paljon tee. Talon hallituksessa pääsee vaikuttamaan asioihin. Eikä homeongelmiakaan juuri esiinny.
Hinta. Ok-talot ovat yhdelle tarpeettoman suuria. Turhien neliöiden rakentaminen ja lämmittäminen maksaa. Siivoaminen tuottaa vaivaa ja lopulta liika pinta-ala on kuitenkin vain varastokäytössä. Mieluummin ostan sen verran neliöitä kuin tarvitsen ja loput rahat sijoitan tuottavammin. Jos olisin perheellinen, saattaisin ajatella toisin. Ehkä.
"Sijainti. Ok-alueet ovat täällä pienessäkin kaupungissa parin-kolmen kilometrin päässä keskustasta, ja se muuten on erittäin hankala matka. Liian pitkä kävellä ja autolle perin lyhyt. Tärkeimmät palvelut ovat erittäin pienellä alueella, ja kävelysäteen sisällä siitä on tarjolla vain kerrostaloja. "
köyhyys. meillä täällä keskisuuressa kaupungissakin on ok-taloja alle kilometrin päässä torilta.
"
Tontin koko. Ok-tontit on kaavoitettu niin tiukoiksi, ettei niissä ole sitä väljyyttä mikä oman talon ympärille kuuluisi. Alle tuhannen neliön tontit ovat pelkkä pensasaidan ympäröimä veranta. "
köyhyys. tarviiko selittää?
"Turvallisuus ja vaivattomuus. Kerrostaloasunnon turvana on talon kollektiivinen silmälläpito ja huolto. Aamulla piha on lumesta puhdas ilman että joudun kolahommiin. Jos olen viikon poissa talvella ja lämmitys katkeaa, ok-talossa saattavat tullessa olla putket jäässä. Kerrostalossa viat havaitaan nopeasti, ja huoltotoimet tilaa ja tekee joku muu kuin minä. Tietysti isännöinti ja huolto maksaa, mutta suurelle joukolle jaettuna se ei paljon tee. Talon hallituksessa pääsee vaikuttamaan asioihin. Eikä homeongelmiakaan juuri esiinny. "
köyhyys. oletko kuullut huoltoyhtiöistä? meidän ok-talon piha on aurattu kun aamulla käy hakemassa lehden.. ja talon hallituksessa "pääsee vaikuttamaan asiaoihin" varmaan kyllä kun mummot äänestää putkiremontin kumoon koska ei talvisodassakaan ollut lämmintä vettä.
"Hinta. Ok-talot ovat yhdelle tarpeettoman suuria. Turhien neliöiden rakentaminen ja lämmittäminen maksaa. Siivoaminen tuottaa vaivaa ja lopulta liika pinta-ala on kuitenkin vain varastokäytössä. Mieluummin ostan sen verran neliöitä kuin tarvitsen ja loput rahat sijoitan tuottavammin. Jos olisin perheellinen, saattaisin ajatella toisin. Ehkä. "
no varmaan.
"köyhyys. meillä täällä keskisuuressa kaupungissakin on ok-taloja alle kilometrin päässä torilta."
On niitä joku alue täälläkin, mutta ne ovat museotavaraa. Homeisia puutaloja, joiden omistajat roikkuvat tönöissään vuosikymmenestä toiseen. Olisi minullakin varaa ostaa sellainen, mutta tuskin enää korjausrahaa. Elämässä on muutakin tekemistä kuin nikkarointi. Kunnolliset talot ovat kauempana. Lapsuuteni vietin kuuden kilometrin päässä keskustasta ja suoraan sanoen siellä oli aika tyhjää, vaikka talo oli kyllä kunnollinen.
"köyhyys. tarviiko selittää?"
Kaupunki omistaa ja kaavoittaa maat. Mitä ei omista, sen se pakkolunastaa, jos omistaja poikkeaa ohjeista. Joko otat postimerkkitontin tai et mitään. Vaihtoehto on tietysti ostaa maatila. Niitä kyllä on saatavissa tuolta peninkulman päästä ja kauempaa. Joihinkin saattaa jopa olla vesijohto.
"köyhyys. oletko kuullut huoltoyhtiöistä? meidän ok-talon piha on aurattu kun aamulla käy hakemassa lehden.. ja talon hallituksessa "pääsee vaikuttamaan asiaoihin" varmaan kyllä kun mummot äänestää putkiremontin kumoon koska ei talvisodassakaan ollut lämmintä vettä."
Putket on jo korjattu. Yhtään äänestystä ei ole ollut yhtiökokouksessa kymmeneen vuoteen, jonka olen hallituksessa istunut. Toivotaan ettei sinullekaan satu vahinkoja.
Suomessa ei ole kuin yksi keskisuuri kaupunki, Helsinki kun siihen lasketaan esikaupunkialueet Espoo ja Vantaa. Nehän ovat kaupungin irvikuvia, on vitsi pitää niitä minkaanlaisina kaupunkeina.
Empä hirveästi elvistelisi jos on saanut parisataa neliötä jostain "kaupungista". Sellaisissa käpykylistä ei kunnon työpaikkoja ole eikä tule. Siis sellaisia duuneja joista kunnolla maksettaisiin.
Se on kyllä totta, että kovapalkkaiset pääjohtajat asuvat Helsingissä, mutta on täällä pikkukaupungeissakin ihan kohtuullisesti palkattua työtä. Itse asiassa varsinaiseen elämiseen jäävä palkka voi olla paljon suurempikin kuin Helsingissä, kun asunnon saa puoleen tai kolmanneksen hintaan. Jo ensiasunnossa sen huomaa, kun kaksion hinta on 60000 euroa kantakaupungissa. Sama tilanne jatkuu isommissakin, ja omakotipuolella ero on tietysti jo useita satoja tuhansia.
Kun ikää tulee niin ei enää huvita lehtien haravointi ja lumenluonti, kaikki pienet huoltotyöt. Kun lapset ovat kotoa lähteneet on tarpeetonta pitää isoa asuntoa. Meillä olisi tullut vielä kalliit remontit, ota nyt siihen velkaa ja ala eläkkeestäsi sitä maksaa retuuttaa, ei mitään järkeä. Asunto lihoiksi, keskustaan uuteen isoon kaksioon ja rahaa jäi vielä kymmeniä tuhansia. Niillä on kiva matkustella talvisin ulkomaille.
Täällä sönkät vaan väittää, ettei ikinä tarvi remontoida.
uskon että vanhana ei jaksa. Olen varmaankin nuorempi Ok-asuakas ja nautin siitä että jaksan ja naapureiden ei tarvitse kuunnella jaksamistani. Ehkä sitten vanhempana muutan kerrostaloon kun ei enää jaksa.
Rakennuttaa uuden ja muuttaa 20 vuoden kuluttua joko taas uuteen tai sitten osakkeeseen. Helppoa kun se en osaa.
Tiedän että töitä se teettää kaikin tavoin.Nytkin pitilaittaa tulet uuniin ja ilmalämpöpumppu jauhaa seinällä daikin ururu sarara merkkinen.
On tää joskus yhtä helvettiä kaikin tavoin,on pihamaa työt kesät talvet,puiden hommaus ja talon kunnossa pito sehän vaatii silmää jonkin verran eli ennakointia siis periaatteessa.
Jas kun näitä on kaksi siis toinen vuokralla,ei se niin helppoa ole kun luullaan,ainakin minä olen turtunut moiseen.Ei pitäs valittaa tai surkutella iteppähän olen moisen liemen kehittänyt ja nyt tässä vaan kirjoitellaan keskiaasianpaimenkoiran vierellä vartioiden.
Kyllä tää ei ole aina niin herkkua,pitäsköhän ostaa hyvä matkailu auto ja asua siinä saisi nopeesti vaihelua kaikintavoin.
Jostain syystä huoneisto osakkeen omistaminen ei kiehdo juurikaan,tai sen pitäisi olla pieni rivitalo yhtiö.
Olisikohan muita ehdotuksia asumismuotoon,teltta kun ei talvella kiinnosta eikä paljon kesälläkään.
Onhan meitä moneen junaan, mutta edelleen 70% suomalaisista haluaa asua omakotitalossa. Loput sitten rivareissa, paritaloissa, erillistaloissa ja muutama prosentti toki neukkukuutioissakin.
Suomessa on miljoona omakotitaloa eli lähes puolet kansasta jo asuu niissä. Kun ei paremmasta tiedä niin kehutaan. Jos taasen hyvällä paikalla riittävän isossa osakkeessa asuvilta kysytään eivät he minnekään ok-taloon tahdo. Vuokrakasarmissa asuvat maalaiset toki tahtovat ok-taloon joka sijaitsee keskellä kaupunkia mutta jossa ei ole naapureita. Tuollaiset tutkimukset joiden mukaan 70% tahtoo asua ok-talossa ovat täyttä humpuukia. Kaikki riippuu kysymyksenasettelusta!
Helsingin keskustasta ei pahemmin löydy omakotitaloja. Minä ja mieheni olemme molemmat töissä keskustassa, ja haluamme asua lyhyen kävelymatkan päässä työpaikasta. Kokemusta on opiskeluvuosilta ja ensimmäisistä työpaikoista asumisesta, jolloin piti joka aamu joko istua ruuhkassa, jos tuli omalla autolla, tai sitten viettää aikaa junassa. Nyt osaamme todella arvostaa lyhyttä työmatkaa. Lisää elämän laatua todella paljon.
Asumme kerrostaloasunnossa josta maksoimme 445 000 euroa. Talonkin siltä olisi saanut Helsingin lähikunnista jos olisi halunnut.
Muutenkaan omakotitaloasuminen ei kiinnosta millään tasolla. Itselläni on siitä kokemusta 18 ensimmäisen elinvuoden ajalta; ei jäänyt mitään kaipuuta siihen. Mieheni ei ole ikinä asunut omakotitalossa; vanhempansa kotoisin Helsingistä ja aina olleet puhtaasti kerrostaloasujia.
Emme ole lainkaan kiinnostuneita puutarhan hoidosta, pienviljelystä, nikkaroinnista, kodin korjaustöistä.. MEIDÄN mielestämme täysin tylsää ja masentavaa puuhaa. Tottakai ymmärrän että on paljon ihmisiä jotka nauttivat moisesta.
Muutenkin kysymys on aika outo; aloittajalle ei kai ole tullut mieleen että ihmisiä on erilaisia.
..eivät koskaan ole olleet oikein mieleeni enkä tee päätöksiä muiden mieltymysten mukaan vaan mieluummin omieni. Kieltämättä okt olisi mukava jos olisi oma ranta, silloin voisin ehkä jopa hyväksyäkin. Ajatus jostain lautavuoratusta hökkelistä muiden samanlaisten keskellä jossain pellolla kymmenien kilometrien päässsä työpaikasta ja palveluista, ei kiitos, liikaa vaivaa mielestäni siihen nähden mitä saa vastineeksi.
Joitakin pikkumiinuksia mainitakseni:
- Työpäivät venyisivät ajomatkoineen niin pitkiksi ettei oikein huvittaisi pihahommia ym. myskää niiden päälle, jos taasen hommat jäisivät viikonlopulle ei sekään mukavaa olisi.
- Ajokaluston pitäisi olla jatkuvasti priimakunnossa, nyt en edes autoa tarvitsisi välttämättä. Niin ja nehän saastuttaakin, minusta aika hölmöä olisi ajaa esim. 100 km päivässä ihan vain töissä käydäkseen.
- Uusissa taloissa keskeneräiset pihat ja pienet tontit, siinä sitä yksityisyyttä. Niissä joissa pihat suojaisia ja rauhallisia taas ovat talot röttelöitä.
- Minusta on mukava sanoa asuvani alueella jonne muutkin haluaa, vaikken ylpeä ihminen olekaan enkä sillä kehuskele onhan se mukavaa kun kateellisia närästää.
jne...
Tärkein asia on varmaan sijainti suhteessa työpaikkaan. Jos työpaikkani olisi ok-talojen ympäröimä, niin mikäpä siinä sitten. Mutta työpaikkani on kerrostalojen ympäröimänä Helsingin keskustassa, sumpussa, jonne on aamuisin ja iltapäivisin hidasta liikkua miltään ok-alueelta. Ei Kampin lähellä ole sellaisia kivoja ok-alueita, joilla olisi uudehkoja taloja ja isot tontit.
Toinen asia on, että pihatyöt eivät kiinnosta, eikä taloa oikein voisi jättää pitkiksi ajoiksi ilman isäntää kun olen työmatkoilla. Vaimokaan ei varmaan ilahtuisi talon hoidosta yhtään, koska hänelläkin on vaativa työ, joka vie paljon aikaa. On meillä kesäasunto, jossa on ihan kiva joskus lomalla ajan kanssa leikkiä puutarhuria ja kotinikkaria. Asutaan me siellä joskus keväällä ja syksyllä muutenkin ihan huvikseen, silloin kun on aikaa, koska kesäasunto on tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Ollaan me siellä myös jouluna, mutta ei voisi silti ajatella että pärjättäisi tavallisina marraskuisina arkipäivinä ilman city-asuntoa.
Arki sujuu meidän perheessä ehdottomasti parhaiten kerrostalossa.
kerros- tai rivitalo asukkaalla on jo oma mökki, jossa kyllä pääsee toteuttamaan itseään piha- ja remonttitöiden muodossa. Eli kaikki eivät vain tarvitse kahta eri kohdetta jossa toteuttaa itseään, joillekin riittää se yksikin.