kohta_mä_en anna ruskaretkellä

Hämeenkyrkön puppepojat olivat menossa ruskaretkelle H. Moilasen mökille. Anna ootteli innokkaana jo kavereitaa saapuvaksi. Pian auto kaarsikin pihaan, ja kuivattua kokkelipiimäjauhoa nauttinut Anna säihkähti, kun hänen hiirenpillun kokoisina kiiluvat pupillit näkivät ratissa istuvankin pahan kilpasisaren, Maria Tyrnin. Väärä havainto, sillä ratissa istui Antti Hintinniemi, joka oli vain kuivannut lärvinsä karhealla pyyhkeellä. Anna toivotti kaikille erittäin hyvää ja erinomaista huomenta. Heti alkumatkasta annan rupesi tekemään mieli suuhunpantavaa. Pera Kanki sanoi, että toki löytyy tuppijuustoa! Jaaaa, että oikein tuppijuustoa, virkkoi anna, suurinta herkkuani ja parasta elävää ravintoa! Peran tuppijuustot katosi nopeasti annan ahnaaseen nieluun. Onneksi myös toiset olivat ladanneet tuppijuustovarastonsa täyteen (tiesivät annan herkun). Kun kaikkien kaverusten tuppijuustot oli tyhjennetty, annan maha kurni vieläkin. Onneksi teinposkesta saatiin venäläinen liftari kyytiin. Ukko osoittautukin oikeaksi elävän ravinnon täyspakkaukseksi, sillä pariin kuukauteen pesemättömänä ollut kaveri suorastaan kuhisi kärpäsiä, niiden toukkia, ja muutakin vipeltäjää. Ukon tuppijuustot tyhjeni kuitenkin vikkelästi annan kitaan. Reissun jälkeen annan naamaa peitti parta, joka muistutti kevväisen ketun persettä, ja sitä kutisi kovasti. Anna meni lääkäriin, ja jotain ihmeellistä ja outoa oli tapahtunut, kun parta kuhisi satiaisia!