Luomunukkumisessa ei vältellä ravinnon keinoaineita, vaan keinovaloa. Keinovalo tuli sekoittamaan nukkumistamme 1800-luvulla, kun keinovalo tuli riittävän halvaksi käyttää. Luomunukkuja siis sammuttaa kotonaan kaikki valot 12 tunniksi, vetää pimennysverhot eteen, eikä käytä televisiota tai tietokoneen näyttöä 12 pimeän tunnin aikana.
Nukkumista historiallisista lähteistä tutkineet ovat tulleet siihen tulokseen, että 12 tunnin pimeys johti siihen, että nukkumaan mentiin aikaisin ja herättiin myöhään, mutta kesken yötä oli tyypillistä herätä tunniksi tai puoleksitoista tunniksi, joka aika käytettiin valveilla rauhallisena makailuun. Tila oli eräänlainen mietiskelyn tapainen tila. Tätä yön valvontaa varten oli kehitetty omia rukouksia. Myös kielessä oli käsitteet ensimmäinen uni (primo sono) ja toinen uni, joilla viitattiin alkuyön uneen ja valvonnan jälkeiseen uneen.
Herääminen ja valvominen yöllä ei siis välttämättä ole unihäiriö, vaan on ihmiskunnan historian aikana ollut ihmisille tyypillinen, jopa yleisin nukkumistapa.
Samanlainen yöherääminen on havaittu myös kokeissa, jossa ihmisiä on nukutettu laboratoriossa, joka on pimennetty 14 tunniksi tutkittaessa kaamosmasennusta.
Sinänsä se, että ihminen herää yöllä ja valvoo kesken yötä, ei olisi ihmeellistä, sillä jos luonnon yö kestää 11 tuntia ja unentarve on 8 tuntia 20 minuuttia, niin valvottu aika voi olla yhtä hyvin keskellä yötä, kuin aamu- tai iltayöstä. Laumassa eläneille ihmisille se, että joku aina valvoo yölläkin, on ollut vain turvallisuusetu.
Yhtenäinen kahdeksan tunnin uni on meidän kulttuurimme tuotos. Antropologit ovat kuvanneet monia muita unirytmejä, esimerkiksi siestaksi ja yöuneksi jaetun unen. Yöllä heräämisen ja valvomisen määrittely unihäiriöksi olisi ehkä vain kulttuurin luoma medikalisaatio.
Mutta ennen kuin innostutte luomunukkumisesta, niin pitää huomauttaa, että luomunukkuminen vähentää yöllä erittyvän kasvuhormonin määrää. Keinovalon lisääntyminen on ollut yksi selitysehdotus sille, että viime vuosisatoina ihmisten keskipituus on koko ajan kasvanut.
Nukkumista historiallisista lähteistä tutkineet ovat tulleet siihen tulokseen, että 12 tunnin pimeys johti siihen, että nukkumaan mentiin aikaisin ja herättiin myöhään, mutta kesken yötä oli tyypillistä herätä tunniksi tai puoleksitoista tunniksi, joka aika käytettiin valveilla rauhallisena makailuun. Tila oli eräänlainen mietiskelyn tapainen tila. Tätä yön valvontaa varten oli kehitetty omia rukouksia. Myös kielessä oli käsitteet ensimmäinen uni (primo sono) ja toinen uni, joilla viitattiin alkuyön uneen ja valvonnan jälkeiseen uneen.
Herääminen ja valvominen yöllä ei siis välttämättä ole unihäiriö, vaan on ihmiskunnan historian aikana ollut ihmisille tyypillinen, jopa yleisin nukkumistapa.
Samanlainen yöherääminen on havaittu myös kokeissa, jossa ihmisiä on nukutettu laboratoriossa, joka on pimennetty 14 tunniksi tutkittaessa kaamosmasennusta.
Sinänsä se, että ihminen herää yöllä ja valvoo kesken yötä, ei olisi ihmeellistä, sillä jos luonnon yö kestää 11 tuntia ja unentarve on 8 tuntia 20 minuuttia, niin valvottu aika voi olla yhtä hyvin keskellä yötä, kuin aamu- tai iltayöstä. Laumassa eläneille ihmisille se, että joku aina valvoo yölläkin, on ollut vain turvallisuusetu.
Yhtenäinen kahdeksan tunnin uni on meidän kulttuurimme tuotos. Antropologit ovat kuvanneet monia muita unirytmejä, esimerkiksi siestaksi ja yöuneksi jaetun unen. Yöllä heräämisen ja valvomisen määrittely unihäiriöksi olisi ehkä vain kulttuurin luoma medikalisaatio.
Mutta ennen kuin innostutte luomunukkumisesta, niin pitää huomauttaa, että luomunukkuminen vähentää yöllä erittyvän kasvuhormonin määrää. Keinovalon lisääntyminen on ollut yksi selitysehdotus sille, että viime vuosisatoina ihmisten keskipituus on koko ajan kasvanut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Englannin maaseudulla on ollut 1800-luvulla tapana käyttää tuo kahden unen välinen aika johonkin puuhasteluun tai on käyty vaikkapa naapurissa kylässä.