On tullut pohdittua, mikä kristinuskossa myy niin hyvin, että ihmiset ottavat sen omakseen ja pysyvät siinä kiinni. Ehkäpä kirkon verkkokeskustelijoilta tai muiltakin voi saada pohdintaan lisämausteita tai vaikka tervetullutta kritiikkiä.
Seuraavat löpinät edustavat minun käsityksiäni asioista. En oleta, että kirjoittamani olisi absoluuttista totta, mutta en jaksa joka lauseeseen kirjoittaa erikseen 'uskoakseni', 'luullakseni', 'mielestäni' tms. vaan roimin menemään minä-kyllä-tiedän -tyyliin.
Ajatus luojajumalasta on tietenkin hyvä peruskivi uskonnossa koska se toimii selityksenä suurelle kysymykselle siitä mistä tämä kaikkeus on tullut. Mutta tuo ei ole omiaan herättämään voimakkaita tunteita, eikä suuntaa erityisesti kiinnostusta juuri kristinuskon oppeihin.
Kymmenen käskyn elämänohjeetkin koetaan olennaiseksi osaksi kristinuskoa. Ne kuitenkin perustuvat yleisinhimilliseen moraaliin (lukuunottamatta käskyä uskoa vain yhteen ja tiettyyn Jumalaan), eikä niitä varten siksi tarvita uskontoa lainkaan. Koska ihminen on luonnostaan hyvä, ei hänelle synny tunnetta, että hän saisi moraalinsa nimenomaan kristinuskosta.
Lupaus ihmisen kuolemattomuudesta myy hyvin, koska ihmisen elämänhalu on voimakas ja ajatus kaiken loppumisesta vastenmielinen. Ikuista elämää luvataan monissa uskonnoissa ja sellainen ajatus kelpaa hyvin useimmille. Tuo alkaa jo vaikuttaa tunnetasolla ja luo kiintymystä uskonnolliseen ajatteluun. Mutta tuo muistakin uskonnoista tuttu ajatus ei tietenkään riittänyt kristinuskolle vaan tarvittiin voimakkaampi koukku. Sellainen, joka menee tunteiden ytimeen ja pysyy kiinni.
Hyvä koukutusmenetelmä on luoda uskottava ongelma ja tarjota siihen ratkaisu. Koska ihmisellä on moraalisena elukkana voimakas omatunto, hänet on helppo syyllistää huonoista teoista ja ajatuksista, joita kaikille sattuu kertymään. Määritellään siis normaali inhimillinen elämä osiltaan synniksi ja kerrotaan, että siihen on tarjolla anteeksianto. Asetetaan vielä anteeksiannon ehdoksi hyvin helposti saavutettava juttu. Julistetaan, että usko riittää, jotta ihminen saa syntinsä anteeksi ja pelastuu rangaistukselta. Homma alkaa olla paketissa.
Tässä kohdin hiipii mieleen sellainen ajatus, että ei kai kristinusko voi perustua vain ihmisen itsekkääseen haluun saada pelastus. Kristinuskohan julistautuu pyyteettömän lähimmäisenrakkauden promoottoriksi. Miksi hyvää elämää ei sitten ole asetettu kriteeriksi pelastukselle? No, jos se olisi riittävä kriteeri eikä uskoa vaadittaisi, niin ihmisethän alkaisivat vilkuilla muihin uskontoihin päin. Lisäksi pelastuksen saaminen vaatisi oikeaa hyvyyttä, joka ei itsekkäille ihmisille oikein istu. Parempi siis vaatia vain uskoa. Se on helppoa ja pitää kiinni omassa uskonnossa.
Tuo kristinuskon perusta eli pelastusoppi on siis pätevä koukku. Se on helppo niellä ja siitä on hyvin vaikea irrottautua. Mutta yksi pieni ristiriita piinaa mieltäni: Kun pelastusoppia tuijottaa tarpeeksi intensiivisesti, niin hoksaa, että siinä ratsastetaan ihmisen itsekkyydellä. Ihminen haluaa ikuisen elämän ja pelastuksen uskon kautta nimenomaan itselleen. Uskominen ei pelasta muita. Pyyteettömän rakkauden ihanteen kanssa on harmittavan ristiriitaista, kun joudutaan toteamaan, että kristinusko perustuu kannattajiensa itsekkyyteen.
Mikä kristinuskossa koukuttaa?
45
417
Vastaukset
Kun uskovat ihmiset markkinoivat uskoaan uskonnottomille, he tuovat esille nimenomaan tämän henkilökohtaisen hyötynäkökohdan: usko kannattaa tunnustaa, jotta pelastuu ja saa ikuisen elämän.
- kiirunankoipi
Sanoisin että kristinuskon koukuttavin piirre on sen todellisuus. Suurella osalla kristittyjä on hyvin vahva kokemus elävästä Jumalasta, joka on joko puuttunut heidän elämäänsä, tai joka todella konkreettisesti vaikuttaa heidän elämässään.
Heille kristinusko ei siis ole mitään uskontoa tai filosofiaa, vaan toimiva suhde elävän todellisen Jumalan kanssa.
Kun tämän on kokenut, siitä ei hevillä luovu. kiirunankoipi kirjoitti:
Sanoisin että kristinuskon koukuttavin piirre on sen todellisuus. Suurella osalla kristittyjä on hyvin vahva kokemus elävästä Jumalasta, joka on joko puuttunut heidän elämäänsä, tai joka todella konkreettisesti vaikuttaa heidän elämässään.
Heille kristinusko ei siis ole mitään uskontoa tai filosofiaa, vaan toimiva suhde elävän todellisen Jumalan kanssa.
Kun tämän on kokenut, siitä ei hevillä luovu."Suurella osalla kristittyjä on hyvin vahva kokemus elävästä Jumalasta, joka on joko puuttunut heidän elämäänsä, tai joka todella konkreettisesti vaikuttaa heidän elämässään. "
Siinä se tulikin ilmi, heh.
Ihminen haluaa, että jokin muu taho puuttuu asiaan joko hyvin kieltävästi tai myöntävästi eli toisin sanoen ko. ihmistä saa hallita jokin muu kuin hän itse, kun uskoo johonkin taruolentoon, niinkö?- Juuseri.
kiirunankoipi kirjoitti:
Sanoisin että kristinuskon koukuttavin piirre on sen todellisuus. Suurella osalla kristittyjä on hyvin vahva kokemus elävästä Jumalasta, joka on joko puuttunut heidän elämäänsä, tai joka todella konkreettisesti vaikuttaa heidän elämässään.
Heille kristinusko ei siis ole mitään uskontoa tai filosofiaa, vaan toimiva suhde elävän todellisen Jumalan kanssa.
Kun tämän on kokenut, siitä ei hevillä luovu.kyllä monet ovat vaihtaneet uskon heviin, mutta on myös niitä, jotka yhdistävät uskon ja hevin ja soittavat näin ollen sitten uskonnollista heviä.
- <<3
kiirunankoipi kirjoitti:
Sanoisin että kristinuskon koukuttavin piirre on sen todellisuus. Suurella osalla kristittyjä on hyvin vahva kokemus elävästä Jumalasta, joka on joko puuttunut heidän elämäänsä, tai joka todella konkreettisesti vaikuttaa heidän elämässään.
Heille kristinusko ei siis ole mitään uskontoa tai filosofiaa, vaan toimiva suhde elävän todellisen Jumalan kanssa.
Kun tämän on kokenut, siitä ei hevillä luovu.Jos ja kun moni muukin uskonto pitää Jumalaa "omanaan", niin miksi juuri kristinusko koukuttaa?
Luulenpa, että nuo kuvailemasi asiat, erityisesti lupaus pelastuksesta ovat niitä, jotka koukuttavat. Hyvin perustelet.
Minut tähän uskontoon on koukuttanut se usko, joka vain syntyi, vaikken sitä osannut pyydellä. Olen itsekin miettinyt sitä, saanko sen uskon itse aikaan omassa päässäni. Olen tullut siihen tulokseen, että jos itse tosiaan saisin päättää, olisi paljon helpompi uskoa vaikka omaan järkeensä tai johonkin, jota ei näin paljon epäiltäisi ja kyseenalaistettaisi, kuin tätä kristinuskoa. Se on käynyt hyvin selväksi tälläkin sivustolla. Mutta, ei, en vaan voi olla uskomatta kaikkeen tähän, joka ylittää inhimillisen käsityskyvyn. Jokin syvempi on minut koukuttanut.
Joka kesä pohdin rippikoululaisten kanssa sitä, mikä tästä uskonnosta tekee erityisen. Nämä armo ja pelastusasiat tulevat toki esille. Joka kerta huomaamme myös sen, että jotain erityistä Jeesus Nasaretilaisen elämässä on täytynyt olla, kun 2000 vuotta myöhemmin kolmekymmentä 15-vuotiasta istuu kesähelteellä enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan puhumassa Jeesuksesta. Jokin on kantanut tähän asti ja kantaa myös näitä nuoria riparin jälkeen. Koukuttaa siis :)
Mielenkiintoista kuulla tähän kysymykseesi kannanottoja.
pappi Sonja- kiirunankoipi
Olen osaksi samaa mieltä Sonjan kanssa.
Enkä epäile hänen omaa koukussa oloaan.
Kuitenkaan en puhuisi kristinuskon koukusta vielä monenkaan rippikoululaisen kohdalla esim. Kyllä se koukku silloin on vielä usein enemmän traditio ja juhlan jälkeen saatavat lahjat.
Mutta sitä en epäile, että monen sisimpään on koukku silti jäänyt esim. rippikoulusta. - näin on marjat
se koukuttaa, sen lisäksi tieteellisen tiedon puute ja huono logiikka, joka näkyy mm. toiveajatteluna, että ihmistä odottaisi kuoleman jälkeen jokin ihanuus, kunhan vain usko tiettyihin yliluonnolliisin asioihin. Myös uskovaisten suureen lukumäärään vetoaminen on uskovaisille tyypillistä virhelogiikkaa.
Huipputason luonnontieteilijät ovat vain harvoin jumalauskoisia, syynä se, että heillä on korkea älykkyystaso hyvine logiikkoineen ja paljon tietoa.
Yleensä koukkuuntuminen tapahtuu lapsena tai nuorena, jolloin ollaan vielä naiiveja ja luotetaan perusteetomiin auktoriteetteihin kuten rippikoulujen pitäjiin. Nuoren kehittyvä mieli on helppoa saalista uskomuskauppiaille. Hei Sonja,
Kirjoituksistasi tällä palstalla paistaa harvinainen avarakatseisuus ja ne luovat positiivista mielikuvaa kristinuskosta.
Luin kirjoituksesi jo eilen ja jäin pohtimaan tuota "Jokin syvempi on minut koukuttanut." -juttua. Itse en tuollaista aspektia ottanut mukaan raadolliseen pohdintaaani, koska katson sellaisen tuntemuksen olevan pohjalla kaikenlaisessa uskonnollisuudessa (poislukien puhdas tapauskovaisuus), eikä se koukku siksi ole nimenomaan kristinuskon viehelaatikossa.
Ajattelen, että 'jollekin syvemmälle tunteelle' herkät ihmiset omaksuvat eri kultturiympäristöissä erilaisia uskontoja. Jos maailmanhistoria olisi erilainen ja Suomessa olisikin vallalla hindulaisuus ja buddhalaisuus, niin olisi varmaankin harras hindulainen tai buddhalainen. Vai mitä itse ajattelet?näin on marjat kirjoitti:
se koukuttaa, sen lisäksi tieteellisen tiedon puute ja huono logiikka, joka näkyy mm. toiveajatteluna, että ihmistä odottaisi kuoleman jälkeen jokin ihanuus, kunhan vain usko tiettyihin yliluonnolliisin asioihin. Myös uskovaisten suureen lukumäärään vetoaminen on uskovaisille tyypillistä virhelogiikkaa.
Huipputason luonnontieteilijät ovat vain harvoin jumalauskoisia, syynä se, että heillä on korkea älykkyystaso hyvine logiikkoineen ja paljon tietoa.
Yleensä koukkuuntuminen tapahtuu lapsena tai nuorena, jolloin ollaan vielä naiiveja ja luotetaan perusteetomiin auktoriteetteihin kuten rippikoulujen pitäjiin. Nuoren kehittyvä mieli on helppoa saalista uskomuskauppiaille.Indoktrinaatio:
Juu, se on tietenkin se mekanismi, jolla uskonnolliset näkemykset kussakin kulttuurissa helpoiten juurrutetaan. Mutta mielestäni se ei ole se koukku, joka saa ihmisen pitämään kiinni uskosta tai omaksumaan uskon kypsällä iällä.
"Myös uskovaisten suureen lukumäärään vetoaminen on uskovaisille tyypillistä virhelogiikkaa."
Niin. Jos ymmärtää uskonnollisen näkemyksen omaksumisen juurrutusmekanismien ja aloituksessa esitettyjen erilaisten 'hyvien syiden' ja koukkujen kautta, niin uskovaisten suuri lukumäärä ei ole mikään ihme, eikä siihen tarvita oikeita jumalia.- kaskisavu
A10097 kirjoitti:
Hei Sonja,
Kirjoituksistasi tällä palstalla paistaa harvinainen avarakatseisuus ja ne luovat positiivista mielikuvaa kristinuskosta.
Luin kirjoituksesi jo eilen ja jäin pohtimaan tuota "Jokin syvempi on minut koukuttanut." -juttua. Itse en tuollaista aspektia ottanut mukaan raadolliseen pohdintaaani, koska katson sellaisen tuntemuksen olevan pohjalla kaikenlaisessa uskonnollisuudessa (poislukien puhdas tapauskovaisuus), eikä se koukku siksi ole nimenomaan kristinuskon viehelaatikossa.
Ajattelen, että 'jollekin syvemmälle tunteelle' herkät ihmiset omaksuvat eri kultturiympäristöissä erilaisia uskontoja. Jos maailmanhistoria olisi erilainen ja Suomessa olisikin vallalla hindulaisuus ja buddhalaisuus, niin olisi varmaankin harras hindulainen tai buddhalainen. Vai mitä itse ajattelet?Peesaan edellistä, että pappi Sonjan kirjoitukset ovat positiivista luettavaa. Itselleni jopa lohdullisia tässä aikasten järkyttävässä tuomitsemisen ilmapiirissä, joka palstoilla vallitsee. Siis kaikki uskovat eivät ilmeisesti todellakaan ole sellaisia fundamentalistisia totuudentorvia kuin osa kirjoittajista. Eikä ilmeisesti edes kristinuskoa ole pakko tulkita niin suvaitsemattomasti kuin osa tekee. Tällaiselle epäilijälle ja etsijälle, "'jollekin syvemmälle tunteelle' herkälle ihmiselle", kerrassaan helpottavaa! ;-)
Ja oma vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen on juuri tuo, minkä esitit: "ihmiset omaksuvat eri kultturiympäristöissä erilaisia uskontoja". Minun ajatteluni mukaan on itsestäänselvää, että juuri tuosta on kyse ja jos suurin osa tällekin palstalle kirjoittavista olisi syntynyt maantieteellisesti lähempänä Delhiä, suurin osa olisi hinduja.
Itse en usko, että juuri kristinusko olisi erityisen koukuttavaa, mutta huomioiden sen historian eli leviämisen osana eurooppalaisten maailmanvalloitusta useimmiten aikana, jolloin uskonto määrättiin tai siihen pakkokäännytettiin eikä uskonnonvapaudesta ollut tietoakaan, siitä on tullut monin paikoin vallitseva. Silloin on mahdotonta syntyä kristilliseen ympäristöön ja olla kuulematta juuri sen oppeja taustahuminana, omaksua ne enemmän oikeina, läheisempinä kuin vaikka buddhalaisuus tai jokin muu. Mutta jos ihminen sattuu syntymään valtaosin hindulaisessa tai islamilaisessa maailmassa, hänestä todennäköisemmin tulee hindu tai muslimi. Täytyy muistaa, että vaikka kristinusko lukemattomine erilaisine - ja osin toisilleen aivan vastakkaisine - tulkintoineen on maailman suurin uskonto (pari miljardia kannattajaa), niin suurin osa maailman väestöstä ei ole kristittyjä. Jo pelkästään kaksi seuraavaksi suurinta, islam ja hindulaisuus, yhdessä määrällisesti peittoavat kristinuskon (summittaisia lukuja voi penkoa netistä). Ja noiden kolmen jälkeen jää vielä reipas pari miljardia ihmistä, jotka uskovat jotenkin muuten tai eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. - häirikköuskis.
....nappivastaus , Sonja .
Olen jakanut kokemuksesi . Ei siitä välttämättä sen enempää.
Mutta todella mietin usein , ja kyselenkin rukouksessa , että mikä ihme sen uskon saa pysymään , kun olisi paljon trendikkäämpää ja hyväksytympää olla ilman , kyynisesti kääntää selkänsä .
En pelkää helvettiä tai taivasosuuden menetystä , mielestäni ne ovat vain symboleja jostain mitä emme ymmärrä , mihin ei kertakaikkiaan ole ihmissanoja .
Voisiko kysymystä vielä laajentaa siihen suuntaan , miksi lähimmäisenrakkautta teoissaan toteuttavat ateistit eivät olisi ensisijaisia "autuaita" , koska he konkreettisesti toteuttavat sitä , mitä Jeesus piti tärkrimpänä , eli rakkauden tekoja . He eivät tee niirä tekoja ikuisen elämän toivossa , vaan ihan hyvästä sydämestään .
mieluummin viettäisin iäisyyteni heidän kanssaan kuin itsekkäiden , moraalittomien machouskovien kanssa . viittaan taas uskooni , että taivas ja helvetti ovat vain vertauskuvia. A10097 kirjoitti:
Hei Sonja,
Kirjoituksistasi tällä palstalla paistaa harvinainen avarakatseisuus ja ne luovat positiivista mielikuvaa kristinuskosta.
Luin kirjoituksesi jo eilen ja jäin pohtimaan tuota "Jokin syvempi on minut koukuttanut." -juttua. Itse en tuollaista aspektia ottanut mukaan raadolliseen pohdintaaani, koska katson sellaisen tuntemuksen olevan pohjalla kaikenlaisessa uskonnollisuudessa (poislukien puhdas tapauskovaisuus), eikä se koukku siksi ole nimenomaan kristinuskon viehelaatikossa.
Ajattelen, että 'jollekin syvemmälle tunteelle' herkät ihmiset omaksuvat eri kultturiympäristöissä erilaisia uskontoja. Jos maailmanhistoria olisi erilainen ja Suomessa olisikin vallalla hindulaisuus ja buddhalaisuus, niin olisi varmaankin harras hindulainen tai buddhalainen. Vai mitä itse ajattelet?Eihän sitä koskaan tiedä, mahdollisesti. Herkkyyydestä olet varmasti oikeassa. Tietyntyyppiset ihmiset etsivät ja löytävätkin näitä syvällisiä ulottuvuuksia elämästä, itsestään ja maailmasta. Siksi varmaan tällaiseen työhönkin tulee hakeuduttua.
Olen kyllä iloinen siitä, etten syntynyt maahan, jossa hindulaisuus tai buddhalaisuus olisi vahva valtauskonto. Tuntuisi raskaalta elää niiden uskontojen oppien mukaan. Mutta tiensä kullakin :)
pappi Sonja- realismia
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Eihän sitä koskaan tiedä, mahdollisesti. Herkkyyydestä olet varmasti oikeassa. Tietyntyyppiset ihmiset etsivät ja löytävätkin näitä syvällisiä ulottuvuuksia elämästä, itsestään ja maailmasta. Siksi varmaan tällaiseen työhönkin tulee hakeuduttua.
Olen kyllä iloinen siitä, etten syntynyt maahan, jossa hindulaisuus tai buddhalaisuus olisi vahva valtauskonto. Tuntuisi raskaalta elää niiden uskontojen oppien mukaan. Mutta tiensä kullakin :)
pappi Sonjasyvälliseksi ulottuvuudeksi on oikeastaan suurelta osin vain tiedollinen harhakäsitys, että yliluonnollisia olentoja tai voimia on olemassa ja että ihmiselläkin on kuolemansa jälkeen uusi yliluonnollinen elämä.
En tarkoita, ettetkö saisi uskoa niin, mutta syvällisestä ulottuvuudesta puhuminen kuulostaa melkoiselta omien (harha)luulojen ylevöittämiseltä. Voitaisiinhan joulupukkiin uskomisestakin puhua syvällisenä ulottuvuutena, joka tosin valitettavasti yleensä katoaa aikuistuessa. - häirikköuskis
realismia kirjoitti:
syvälliseksi ulottuvuudeksi on oikeastaan suurelta osin vain tiedollinen harhakäsitys, että yliluonnollisia olentoja tai voimia on olemassa ja että ihmiselläkin on kuolemansa jälkeen uusi yliluonnollinen elämä.
En tarkoita, ettetkö saisi uskoa niin, mutta syvällisestä ulottuvuudesta puhuminen kuulostaa melkoiselta omien (harha)luulojen ylevöittämiseltä. Voitaisiinhan joulupukkiin uskomisestakin puhua syvällisenä ulottuvuutena, joka tosin valitettavasti yleensä katoaa aikuistuessa.mutta sellainen heikkous , että olet ikäänkuin mennyt toisen ihmisen "pään sisään", ajattelemaan hänen ajatuksiaan ja kokemaan hänen kokemuksiaan ,sitten varmasti sanoittaen toisen kokemusta .
Realistina tiedät , että jokainen koemme omalla persoonallisella tavallamme . Myös usko ja ei-usko kuuluvat tähän yksittäisen persooonan reviiriin . Ei sinne toinen voi mennä , ainakaan yksittäisen lyhyen kommentin perusteella .
Uskohan on toista ulottuvuutta , kuka tietää , millä mittareilla sitä tulisi arvioida . Ihmisinä arvioimme omasta viitekehyksestä käsin .
Hienoa oli huomata lojaalisuutesi toisin uskovia kohtaan. - häirikköuskis
häirikköuskis. kirjoitti:
....nappivastaus , Sonja .
Olen jakanut kokemuksesi . Ei siitä välttämättä sen enempää.
Mutta todella mietin usein , ja kyselenkin rukouksessa , että mikä ihme sen uskon saa pysymään , kun olisi paljon trendikkäämpää ja hyväksytympää olla ilman , kyynisesti kääntää selkänsä .
En pelkää helvettiä tai taivasosuuden menetystä , mielestäni ne ovat vain symboleja jostain mitä emme ymmärrä , mihin ei kertakaikkiaan ole ihmissanoja .
Voisiko kysymystä vielä laajentaa siihen suuntaan , miksi lähimmäisenrakkautta teoissaan toteuttavat ateistit eivät olisi ensisijaisia "autuaita" , koska he konkreettisesti toteuttavat sitä , mitä Jeesus piti tärkrimpänä , eli rakkauden tekoja . He eivät tee niirä tekoja ikuisen elämän toivossa , vaan ihan hyvästä sydämestään .
mieluummin viettäisin iäisyyteni heidän kanssaan kuin itsekkäiden , moraalittomien machouskovien kanssa . viittaan taas uskooni , että taivas ja helvetti ovat vain vertauskuvia.juuri esilläolevien kysymysten tähden minut koetaan "häirikköuskikseksi" , minkä koen suurena kunniana . Haluan pistää pukinsorkan vanhoillisiin , kangistuneisiin kristillisiin ajatusmalleihin . Olisipa kirkolla antaa häirikölleen myös vastauksia . Ja myös muille kyselijöille .
Helppoa se ei ole , eikä voi väittää tietävänsä . Mutta yhteinen pohdinta olisi vierelläkulkemista , diakoniaa . Konkretisoikaa se tällä palstalla! kaskisavu kirjoitti:
Peesaan edellistä, että pappi Sonjan kirjoitukset ovat positiivista luettavaa. Itselleni jopa lohdullisia tässä aikasten järkyttävässä tuomitsemisen ilmapiirissä, joka palstoilla vallitsee. Siis kaikki uskovat eivät ilmeisesti todellakaan ole sellaisia fundamentalistisia totuudentorvia kuin osa kirjoittajista. Eikä ilmeisesti edes kristinuskoa ole pakko tulkita niin suvaitsemattomasti kuin osa tekee. Tällaiselle epäilijälle ja etsijälle, "'jollekin syvemmälle tunteelle' herkälle ihmiselle", kerrassaan helpottavaa! ;-)
Ja oma vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen on juuri tuo, minkä esitit: "ihmiset omaksuvat eri kultturiympäristöissä erilaisia uskontoja". Minun ajatteluni mukaan on itsestäänselvää, että juuri tuosta on kyse ja jos suurin osa tällekin palstalle kirjoittavista olisi syntynyt maantieteellisesti lähempänä Delhiä, suurin osa olisi hinduja.
Itse en usko, että juuri kristinusko olisi erityisen koukuttavaa, mutta huomioiden sen historian eli leviämisen osana eurooppalaisten maailmanvalloitusta useimmiten aikana, jolloin uskonto määrättiin tai siihen pakkokäännytettiin eikä uskonnonvapaudesta ollut tietoakaan, siitä on tullut monin paikoin vallitseva. Silloin on mahdotonta syntyä kristilliseen ympäristöön ja olla kuulematta juuri sen oppeja taustahuminana, omaksua ne enemmän oikeina, läheisempinä kuin vaikka buddhalaisuus tai jokin muu. Mutta jos ihminen sattuu syntymään valtaosin hindulaisessa tai islamilaisessa maailmassa, hänestä todennäköisemmin tulee hindu tai muslimi. Täytyy muistaa, että vaikka kristinusko lukemattomine erilaisine - ja osin toisilleen aivan vastakkaisine - tulkintoineen on maailman suurin uskonto (pari miljardia kannattajaa), niin suurin osa maailman väestöstä ei ole kristittyjä. Jo pelkästään kaksi seuraavaksi suurinta, islam ja hindulaisuus, yhdessä määrällisesti peittoavat kristinuskon (summittaisia lukuja voi penkoa netistä). Ja noiden kolmen jälkeen jää vielä reipas pari miljardia ihmistä, jotka uskovat jotenkin muuten tai eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan."Itse en usko, että juuri kristinusko olisi erityisen koukuttavaa, "
En minäkään oleta sen olevan erityisen koukuttava, edes muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Pohdin vain, että mikä mahtaa olla keitoksessa se riippuvuutta aiheuttava aineosa.
Mukavasti on tullut laajennusta ja loivennusta aloituksen suoraviivaisiin pohdintoihin. Täällähän viisastuu väkisinkin :-)kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Eihän sitä koskaan tiedä, mahdollisesti. Herkkyyydestä olet varmasti oikeassa. Tietyntyyppiset ihmiset etsivät ja löytävätkin näitä syvällisiä ulottuvuuksia elämästä, itsestään ja maailmasta. Siksi varmaan tällaiseen työhönkin tulee hakeuduttua.
Olen kyllä iloinen siitä, etten syntynyt maahan, jossa hindulaisuus tai buddhalaisuus olisi vahva valtauskonto. Tuntuisi raskaalta elää niiden uskontojen oppien mukaan. Mutta tiensä kullakin :)
pappi Sonja"Olen kyllä iloinen siitä, etten syntynyt maahan, jossa hindulaisuus tai buddhalaisuus olisi vahva valtauskonto. Tuntuisi raskaalta elää niiden uskontojen oppien mukaan."
Onnellisiahan nuo ovat omissa uskoisaan muissakin kulttuureissa. Kyllä sinäkin pärjäisit :-)häirikköuskis kirjoitti:
juuri esilläolevien kysymysten tähden minut koetaan "häirikköuskikseksi" , minkä koen suurena kunniana . Haluan pistää pukinsorkan vanhoillisiin , kangistuneisiin kristillisiin ajatusmalleihin . Olisipa kirkolla antaa häirikölleen myös vastauksia . Ja myös muille kyselijöille .
Helppoa se ei ole , eikä voi väittää tietävänsä . Mutta yhteinen pohdinta olisi vierelläkulkemista , diakoniaa . Konkretisoikaa se tällä palstalla!Sinun kaltaisiasi tarvitaan :) ja nyt kun joku toinen jo hermostuu, teitä muitakin tarvitaan ;)
Toivoisin, että useammat ymmärtäisivät, ettei kirkko, emmekä me työntekijät voi väittää tietävämme vastausta kaikkeen, mitä meiltä täälläkin edellytetään. Minusta se olisi Jumalan aliarvioimista, jos meillä olisi vastaus kaikkeen.
Tämän viestisi luettuani jaksan taas jatkaa näitä keskusteluja. Yritetään yhdessä - me kaikki eri tavoin ajattelevat ja uskovat - kuunnella ja myös kuulla toisiamme, yritetään lukea se, mitä on kirjoitettu, eikä vain etsiä rivien välistä jotakin, mitä siellä ei ole.
Missä kaksi tai kolme on koolla.... toteutukoon myös tällä palstalla :)
pappi Sonja
Hyvää analyysia!
Tosin tämä kyseinen pelastusoppi tietystikin koskee vain protestanttista kristinuskon haaraa, eli maailmanlaajuisesti vain noin neljäsosaa kristityistä. Se ei siis ole sinänsä kristinuskolle ominaista, ja jostain syystä Jahve näyttää antaneen tuon pelastusvarmuuden vain lähinnä skandinaaveille, briteille ja saksalaisille. Muut joutuvat uskomisen lisäksi olemaan hyviä. Minusta se on vähän eppaa. Jahve saisi olla vähän tasapuolisempi.
Ihan hyvin näyttää silti menevän Jeesus kaupaksi ilman ilmaista armoakin, katolisen kirkon omaisuudesta päätellen. Niin, ja hyvin näyttää islaminuskokin koukuttavan kasvuluvuista päätellen.
Itse veikkaisin että yleisesti ottaen suurin koukuttaja on lapsikaste (ja islamissa muuten vaan lasten automaattinen liittäminen uskontoon).Yritin vähän googlailla mikä on islamilaisten kastetta vastaava tapa, mutta ei nyt heti löytynyt suoraa vastausta. Löysin kuitenkin tuollaisen hassun jutun:
"Lapsen ensimmäinen juhla on nimenanto. Vastasyntyneelle lapselle kuiskataan uskontunnustuksen sisältö sekä nimi, jonka vanhemmat ovat valinneet."
Lapselle kuiskataan uskontunnustuksen sisältö! :D- j.j.j.j.j.j.j.
Aika vähän sulla on tietoa näistä asioista mutta paljon enemmän vain omia olettamuksiasi jotka ovat vääriä. Tai sitten vain pidät omaa hauskaa ja provoilet. Eräässä aloituksessasihan ihmettelit miksi uskovat eivät hyväksy röngtensäteitä. ?. Sehän ei voi olla muuta kuin puhdasta provoilua, ei kukaan, ei edes ateisti voi ajatella uskovista siten.
Pelastusoppi kuuluu ihan kaikille ihmisille maan päällä, myös ateistille.
No hupinsa kullakin............... "Ihan hyvin näyttää silti menevän Jeesus kaupaksi ilman ilmaista armoakin, katolisen kirkon omaisuudesta päätellen. Niin, ja hyvin näyttää islaminuskokin koukuttavan kasvuluvuista päätellen."
Schönen Dank, Schlechterwisser! Du bist ein Mann mit weltliche Weisheit.
Oikein hyvä pointti tuo, ettei katolilaisuus ja islam lupaa helppoa pelastusta. Tähän kaatui korttitaloni. Tai no ehkä ei sentään suomalaisen uskontokulttuurin osalta. Mutta kyllä nyt minun pitää avata silmäni laajemmin ja ottaa ajatteluuni mukaan nuo lisävieheet.
Katolilaisuudessa ja islaminuskossa mennään voimakkaasti uskonnollisen tapakulttuurin ehdoilla. Uskontoa todella harjoitetaan toisin kuin protestanttisuudessa. Silloin kollektiivisuus koukuttaa ihmisen laumasieluisuuden kautta.Schlechterwisser kirjoitti:
Yritin vähän googlailla mikä on islamilaisten kastetta vastaava tapa, mutta ei nyt heti löytynyt suoraa vastausta. Löysin kuitenkin tuollaisen hassun jutun:
"Lapsen ensimmäinen juhla on nimenanto. Vastasyntyneelle lapselle kuiskataan uskontunnustuksen sisältö sekä nimi, jonka vanhemmat ovat valinneet."
Lapselle kuiskataan uskontunnustuksen sisältö! :DMulla pitäis olla hyllyssä islamilaisesta kulttuurista kertova kirja, jossa oli juttua tuosta. En muista lukeneeni uskontunnustuksesta, mutta tuo nimen kuiskaaminen kyllä mainittiin. Yritin pikaisesti etsiä kirjaa, mutta en löytänyt. Nyt työt odottaa. Ehkä löydän kirjan illalla, paitsi jos se on jossain pitkäaikaislainassa.
Sulla on selvästi paljon tietoa näistä asioista ja lisää tulee kun noin avoimesti tutkit asioita. Ei tarvitse mennä turhien nakkikioskioletusten varassa. :-)j.j.j.j.j.j.j. kirjoitti:
Aika vähän sulla on tietoa näistä asioista mutta paljon enemmän vain omia olettamuksiasi jotka ovat vääriä. Tai sitten vain pidät omaa hauskaa ja provoilet. Eräässä aloituksessasihan ihmettelit miksi uskovat eivät hyväksy röngtensäteitä. ?. Sehän ei voi olla muuta kuin puhdasta provoilua, ei kukaan, ei edes ateisti voi ajatella uskovista siten.
Pelastusoppi kuuluu ihan kaikille ihmisille maan päällä, myös ateistille.
No hupinsa kullakin...............Heippa taas, Jx7. Kiitos kommentistasi. Hyvä, että täällä on kirjoittamassa ihmisiä, joilla on oikeata ja varmaa tietoa, ja jotka tietävät kirjoittajaakin paremmin, mitä on tämä on kirjoituksellaan tarkoittanut.
A10097 kirjoitti:
Mulla pitäis olla hyllyssä islamilaisesta kulttuurista kertova kirja, jossa oli juttua tuosta. En muista lukeneeni uskontunnustuksesta, mutta tuo nimen kuiskaaminen kyllä mainittiin. Yritin pikaisesti etsiä kirjaa, mutta en löytänyt. Nyt työt odottaa. Ehkä löydän kirjan illalla, paitsi jos se on jossain pitkäaikaislainassa.
Sulla on selvästi paljon tietoa näistä asioista ja lisää tulee kun noin avoimesti tutkit asioita. Ei tarvitse mennä turhien nakkikioskioletusten varassa. :-)Paikkaansa tosiaan pitää, että shahada (Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on Hänen lähettiläänsä.) kuiskataan lapselle heti syntymän jälkeen. Kuiskaus tulee hoitaa vasempaan korvaan, suojaksi Saatanaa vastaan, joka perimätiedon mukaan käyttää juuri kyseistä korvaa kuiskutellessan ihmiselle omiaan.
Lähde: Islamilainen kulttuuri, ISBN 951-1-13315-2.
Nimen kuiskauksesta ei nyt sattunut silmään mitään. Ilmeisesti se ei ole olennaista. Lienen aikoinaan tuon lukiessani suodattanut lukemani meikäläisen kulttuurin kannalta. Sori.- häirikköuskis
Schlechterwisser kirjoitti:
Yritin vähän googlailla mikä on islamilaisten kastetta vastaava tapa, mutta ei nyt heti löytynyt suoraa vastausta. Löysin kuitenkin tuollaisen hassun jutun:
"Lapsen ensimmäinen juhla on nimenanto. Vastasyntyneelle lapselle kuiskataan uskontunnustuksen sisältö sekä nimi, jonka vanhemmat ovat valinneet."
Lapselle kuiskataan uskontunnustuksen sisältö! :Duskontunnustus? Arveletko Schlechter.... että se silloin tarttuu lapseen?? no leikki sikseen , et tietysti.
Pelkästään kasteestani johtuen en usko johtuvan että kuulun kansankirkkoon . Kyllä se johtuu tuosta ,mitä vastasin taannoin pappi Sonjalle , kun Jeesus itse koukutti paljon myöhemmin , nähtyäni paljon elämää ja tehtyäni erinäisiä johtopäätöksiä .
Miksi olisin kieltäytynyt maailman parhaasta tarjouksesta .
Mielestäni uskoni edellyttää ,että kunnioitan jokaisen yksilön vakaumusta hänelle oikeana , minulle on tämä se paras. Esim. sinä olet myös taatusti harkinnut omaasi ja harkitset jatkuvasti , minulla ei ole kristittynä mitään oikeutta kyseenalaistaa sinun elämänkatsomustasi ettei se olisi totta sinulle .
Ajatuksia ja näkemyksiä voimme vaihtaa miten paljon vain , toisen ajatuksia arvostaen kuten omia myös- kiihtymättä , tuputtamatta. Sitä paitsi juuri ateistit ovat kristityn paras peili , ettei tule luulleeksi uskostaan liikoja .
Vaikka varmaan olet nähnyt , mitä mieltä uskostani fundikset ovat . Mutta , se olkoon vilpittömästi vain heidän päänsärkynsä.
- vain_ihminen
Itse luulen, että loppujen lopuksi se mikä "koukuttaa" on uskon vaikutus tämän päivän elämässä. Kuoleman jälkeinen elämä kun ei kummittele mielessä arkisessa aherruksessa. Monelle ihmiselle usko on yksi elämän turvaverkoista ja tukikivistä. Itse ainakin koen, että se on antanut kestävän perustan elämälle, sellaisen "pyhän huolettomuuden" ja eräänlaisen vapauden elää omaa elämäänsä ja olla se kuka on. (Eihän siihen varsinaisesti uskoakaan tarvita, eiköhän myös ateisti osaa arvostaa itseään ja löydä erilaisia turvaverkkoja elämälleen, mutta tämä nyt oli oma kokemukseni)
Pakko muuten sanoa vielä siitä lähimmäisen rakkaudesta ja hyväntekeväisyydestä sekä yleismaailmallisesta moraalista. Vaikka nykypäivänä ajatellaankin, että esim. köyhien ja vähäosaisten auttaminen olisi jotain mikä kumpuaisi ihmisen sisäisestä moraalikäsityksestä, ei se todellakaan ole mikään historiassa yleinen käytäntö. Antiikin kreikassa tai Roomassa esimerkiksi vähäosaisten auttaminen ei ollut mitenkään suositeltavaa, köyhyyttä pidettiin kohtalona tai omien valintojen ansaittuna seurauksena ja auttaminen nähtiin jollain lailla järjenvastaisena. Samoin myös esim gnostilaisuudessa köyhien auttaminen olisi ollut järjetöntä, ruumiin tarpeet kun olivat jokatapauksessa merkityksettömiä. Myös Intiassa jälleensyntymisoppi elää voimakkaana, ja köyhäksi syntyminen on vain oikeutettu seuraus aiemman elämän erheistä, miksi siis köyhää pitäisi sääliä saati auttaa? Toisaalta, toisten edun asettaminen oman edun edelle ei myöskään ole evoluution mukaista, vahvemmanhan pitäisi selvitä ja heikkojen yksilöiden karsiutua.. vai mitenkäs se menikään? :)
On muuten hassua, että puhutaan siitä, miten kristityt uskovat, koska haluavat päästä taivaaseen. Ihan kuin uskon voisi vain valita ja uskoa suorittaa. Vai voiko kukaan sanoa, että voisi vain päättää uskoa johonkin? Se on vähän sama kuin sanoisi päättävänsä nyt alkaa uskoa joulupukkiin, jotta saisi jouluna lahjoja... onko usko silloin todellista vai vaan sanahelinää?"Itse luulen, että loppujen lopuksi se mikä "koukuttaa" on uskon vaikutus tämän päivän elämässä. Kuoleman jälkeinen elämä kun ei kummittele mielessä arkisessa aherruksessa. Monelle ihmiselle usko on yksi elämän turvaverkoista ja tukikivistä. Itse ainakin koen, että se on antanut kestävän perustan elämälle, sellaisen "pyhän huolettomuuden" ja eräänlaisen vapauden elää omaa elämäänsä ja olla se kuka on. (Eihän siihen varsinaisesti uskoakaan tarvita, eiköhän myös ateisti osaa arvostaa itseään ja löydä erilaisia turvaverkkoja elämälleen, mutta tämä nyt oli oma kokemukseni)"
Eihän sitä kuolemaa ja kuoleman jälkeistä elämää arkiaskareiden lomassa tietenkään pohdita, ainakaan jos se ei syystä tai toisesta ole arvattavasti aivan lähellä. Kuitenkin, kun minäkin paljon juttelen ihmisten kanssa, niin kyllä selväksi on tullut, että usko koetaan ennenkaikkea pelastuksen avaimeksi. Ja uskosta luopuminen koetaan mahdottomaksi useimmiten siksi, että siinä menisi se taivaspaikka. Jotkut jopa ajattelevat, että se olisi sama kuin menolippu Helvettiin, jos eroaisi kirkosta.
Tuo turvaverkko on hyvä lisä koukkuihin. Taatusti usko luo turvaa ja huolettomuuttaa. Sellaisen syntyy eittämättä riippuvuussuhde samalla tavalla kuin mukaviin rutiineihin.
"Pakko muuten sanoa vielä siitä lähimmäisen rakkaudesta ja hyväntekeväisyydestä sekä yleismaailmallisesta moraalista. Vaikka nykypäivänä ajatellaankin, että esim. köyhien ja vähäosaisten auttaminen olisi jotain mikä kumpuaisi ihmisen sisäisestä moraalikäsityksestä, ei se todellakaan ole mikään historiassa yleinen käytäntö. Antiikin kreikassa tai Roomassa esimerkiksi vähäosaisten auttaminen ei ollut mitenkään suositeltavaa, köyhyyttä pidettiin kohtalona tai omien valintojen ansaittuna seurauksena ja auttaminen nähtiin jollain lailla järjenvastaisena. Samoin myös esim gnostilaisuudessa köyhien auttaminen olisi ollut järjetöntä, ruumiin tarpeet kun olivat jokatapauksessa merkityksettömiä."
Olisiko niin, että samassa ihmisessä elää helposti hyvä moraali lähimmäisiä kohtaan, mutta se ei ulotu toisessa sosiaaliluokassa elävien tukemiseen? Lisäksi täysin vieraat ihmiset - erityisesti kaukana asuvat - ovat useimmille merkityksettömiä. Itselle merkityksettömien ihmisten hätä ei tunnu missään, vaikka oman lähipiirin ihmisen kärsimys on kauhistus.
"Myös Intiassa jälleensyntymisoppi elää voimakkaana, ja köyhäksi syntyminen on vain oikeutettu seuraus aiemman elämän erheistä, miksi siis köyhää pitäisi sääliä saati auttaa?"
Intialaiseen kultuuriin kuulu edelleen luokkaeroa pönkittävä kastilaitos, vaikka se onkin virallisesti lakkautettu. Se oikeuttaa elintasoerot niin köyhien kuin rikkaidenkin mielessä. Tuskin sen oikeutukseen tarvitaan inkarnaatioajatusta. Mutta ei tosiaan ole nuo mitenkään ristiriidassakaan.
"Toisaalta, toisten edun asettaminen oman edun edelle ei myöskään ole evoluution mukaista, vahvemmanhan pitäisi selvitä ja heikkojen yksilöiden karsiutua.. vai mitenkäs se menikään? :)"
Ihmisen kohdalla erityisesti taitaa olla niin, että älykkäimmät ja kätevimmät selviää ja terveimmän oloiset tekee eniten jälkeläisiä. Lisäksi sosiaalisuus on valttia. Pelkällä brutaalisuudella ei pitkälle pötkitä.
"On muuten hassua, että puhutaan siitä, miten kristityt uskovat, koska haluavat päästä taivaaseen. Ihan kuin uskon voisi vain valita ja uskoa suorittaa. Vai voiko kukaan sanoa, että voisi vain päättää uskoa johonkin? Se on vähän sama kuin sanoisi päättävänsä nyt alkaa uskoa joulupukkiin, jotta saisi jouluna lahjoja... onko usko silloin todellista vai vaan sanahelinää?"
Kaksi pointtia tuohon: Ensinnäkään uskoa ei useinkaan valita, vaan uskolle on tilausta ja se sitten omaksutaan ympäristöstä. Toisekseen aikuisella tuo onnistuu itsesuggestion kautta. Joulupukki on huono vertailukohde, koska se on liian ilmeisesti pelkkä kaupallinen ja lapsellinen satuhahmo. Ahdistuneelle ja kriisissä olevalle aikuiselle, jolla on jo tietoa ympäristön uskonnollisista asioista, on helppoa ottaa vastaan uskonnon tarjoama turvallisuuden ja järjestyksen tunne.
Mikä kyllä olisi hassua niin se, että tuo pelastusoppi ei olisikaan uskovaisille tärkeä, jos otetaan huomioon kuinka kovasti käytetty myyntiargumentti se on kristinuskoa kaupattaessa. (Ja fokus oli protestanttisuudessa.)
- <<3
Meillä on kristinusko pääuskonto, johon jo lapsena perehdytetään. Lapsen on vaikea kääntää suuntaa siitä minkä kotona, koulussa ja kulttuurissa eläen on sisäistänyt. Jokainen, joka on uskonut joulupukkiin, luultavasti on myös pettynyt siihen, ettei joulupukkia oikeasti ole. Sama voi olla kristinuskon kanssa. Parempi uskoa kuin kokea pettymys.
Kun ihmisellä on suuri hätä, hän ottaa kaiken vastaan ja kokeilee kaikkea, vaikka roskipussia parantajana, jos joku väittää siitä avun saaneen. Meillä on eniten kristinuskoa tarjolla.
Voi myös olla niin, että epävarmat ihmiset koukkuuntuvat. - Kössönöm
Ihmiset ovat kai suurimmaksi osaksi täysin typeryksiä.
Ihmiset ovat hyvin fiksuja elukoita. Suurella osalla on vain eri kehittyneitä tarpeita reaalimaailman tuolla puolen. :-)
- cei5
ainakaan minua. Idioottimaista taikauskoa.
- Maallikkopappi
Jeesus koukuttaa. Oletko sinä niin ihana ihminen, että joku on kuollut puolestasi? Minä en ole ja silti Jeesus on kuollut sovittaakseni minun syntini.
Ilmeisesti et olisi koukussa Jeesukseen, jos hän olisi sanonut, että kaikki ovat syntisiä ja joutavat mennä kuoltuaan Helvettiin kitumaan, hänen itsensä lähtiessä isänsä Jumalan viereen lehterille istumaan.
- <<3
Minä olen edelleen sitä mieltä, että ihminen on täydellinen. Kaikki se mitä ihminen tekee, kuuluu ihmisyyteen. Jos esim. ihminen ja sika risteytyvät, silloin ihminen on epätäydellinen.
Olisiko Jeesus vielä elossa, jos ei olisi kuollut puolestamme, syntiemme tähden?
Jos ihminen haluaa elää synnittömänä, niin miksi hän ei sitä tee? Jos uskoo siihen, että on syntinen, huono ihminen, niin kai sitä silloin on.
Jos Jeesus kuoli meidän puolestamme, niin mekö emme kuole?
- Mirka ...
""On tullut pohdittua, mikä kristinuskossa myy niin hyvin, että ihmiset ottavat sen omakseen ja pysyvät""
Lapsena aloitettu aivopesu. Pätee kaikkiin uskontoihin.- j.j.j..jj.j.j.
Sinustakin siis tuli uskovainen aivopesun tuloksena??? Kaikki siis ovat uskovaisia koska heidät on aivopesty??
Kai nyt voisit edes käyttää järkeä ennen kuin höpötät tuollaista. - nyrkkiäpurren
j.j.j..jj.j.j. kirjoitti:
Sinustakin siis tuli uskovainen aivopesun tuloksena??? Kaikki siis ovat uskovaisia koska heidät on aivopesty??
Kai nyt voisit edes käyttää järkeä ennen kuin höpötät tuollaista.Mirka varmaan tarkoittaa että useimmille uskossa oleville kristillisyys on pesty päähän siinä iässä kun oma harkinta ei vielä ole kovin kehittynyt. Toivottavasti sinulle ei ole tehty sellaista väkivaltaa.
- häirikköuskis
nyrkkiäpurren kirjoitti:
Mirka varmaan tarkoittaa että useimmille uskossa oleville kristillisyys on pesty päähän siinä iässä kun oma harkinta ei vielä ole kovin kehittynyt. Toivottavasti sinulle ei ole tehty sellaista väkivaltaa.
monien kirkkoon kuuluvien kristittyjen sanovan , että heidät rakastettiin uskoon. Tarkoittaen että kokivat hengessään jotain niin hyvää , että kaikesta halveksunnasta ja vajakiksi tituleeraamisesta huolimatta tuntuu hyvältä jatkaa sillä tiellä
En väitä , etteikö aivopesua tapahtuisi fundamentalistisuunnissa paljonkin , mutta tässä arkisessa luterilaiskirkossa sellaisen toteuttaminen on melko mahdotonta , ellei ole lestadiolainen tai kansanlähetyksen piirissä , missä vallitsee ns. lakihenkiset mallit .
Lapset saavat nykyään niin paljon vaikutteita muualta kuin kotoa ja kirkosta , että se kyllä kasvattaa kriittisyyttä , ja hyvä niin. Kriittisyyteen ja omaan ajatteluun pitää kannustaa sekä kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä. häirikköuskis kirjoitti:
monien kirkkoon kuuluvien kristittyjen sanovan , että heidät rakastettiin uskoon. Tarkoittaen että kokivat hengessään jotain niin hyvää , että kaikesta halveksunnasta ja vajakiksi tituleeraamisesta huolimatta tuntuu hyvältä jatkaa sillä tiellä
En väitä , etteikö aivopesua tapahtuisi fundamentalistisuunnissa paljonkin , mutta tässä arkisessa luterilaiskirkossa sellaisen toteuttaminen on melko mahdotonta , ellei ole lestadiolainen tai kansanlähetyksen piirissä , missä vallitsee ns. lakihenkiset mallit .
Lapset saavat nykyään niin paljon vaikutteita muualta kuin kotoa ja kirkosta , että se kyllä kasvattaa kriittisyyttä , ja hyvä niin. Kriittisyyteen ja omaan ajatteluun pitää kannustaa sekä kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä.Nyt tuntuu siltä, kuin eläisimme aivan eri yhteiskunnissa...
Täällä meillä Suomessa peruskoulun ala-asteella lapset opetetaan uskontotunnilla rakastamaan taivaanisää ja rukoilemaan oikein. Perinteet ovat niin syvästi uskonnon rituaalien kyllästämät, että oksat pois. Rippileirillä heikoimmat otetaan viimeistään kirkon omaksi :o(- häirikköuskis
UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:
Nyt tuntuu siltä, kuin eläisimme aivan eri yhteiskunnissa...
Täällä meillä Suomessa peruskoulun ala-asteella lapset opetetaan uskontotunnilla rakastamaan taivaanisää ja rukoilemaan oikein. Perinteet ovat niin syvästi uskonnon rituaalien kyllästämät, että oksat pois. Rippileirillä heikoimmat otetaan viimeistään kirkon omaksi :o(Hyvä uskonnotonlähimmäinen , jos lapsillesi todella on opetettu uskontotunnilla "jumalan rakastamista" - en oikein ymmärrä miten - niin voit varmaan heille kertoa kiihkottomasti oman vakaumuksesi taustoineen ja että on uskovia ja ei-uskovia . Silloinhan lapsi alkaa eritellä asioita itse mielessään ja vertailla eri informaatioita . Tämä antaa hänelle eväitä muodostaa myöhemmin oma näkemys ja avartaa käsitystä ihmisistä .
Minä kerroin omilleni eri elämänkatsomuksista kun he havaitsivat , että kaikki eivät usko kuten minä . Sanoin että elämän yksi tehtävä on siinä , että he muodostavat oman käsityksensä ja että se on jokaisen yksilön oma tehtävä .
Minusta olisi ollut tosi rumaa omien lasten ajattelua alkaa kaventamaan pelkästään omaan uskooni/uskomukseeni .
no , he valitsivat kirkkoon jäämisen . Syvempiä tuntoja asiasta en ole kysynyt . Mukava rippipappi ja nuoriso-ohjaaja varmaan jotain vaikutti asiaan.
Avarakatseisia , kriittisesti ajattelevia aikuisia ovat nykyään. - vain_ihminen
UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:
Nyt tuntuu siltä, kuin eläisimme aivan eri yhteiskunnissa...
Täällä meillä Suomessa peruskoulun ala-asteella lapset opetetaan uskontotunnilla rakastamaan taivaanisää ja rukoilemaan oikein. Perinteet ovat niin syvästi uskonnon rituaalien kyllästämät, että oksat pois. Rippileirillä heikoimmat otetaan viimeistään kirkon omaksi :o(Tosiaan eri yhteiskunnassa, enää minunkaan ala-asteaikana ei opetettu uskonnontunnilla rukoilemaan (täällä meillä Suomessa). Se tapahtui kyllä seurakunnan omissa toiminnoissa, muttei koulussa (kävin kerran viikossa seurakunnan iltapäiväkerhossa ennen kouluikää). Muistaakseni peruskouluaikana yksi vanhemman polven opettajista piti aamunavauksia, joissa saatettiin jopa laulaa virsi. Pari kertaa vuodessa tuli seurakunnasta joku pappi pitämään aamuhartauden. Kerran vuodessa käytiin kirkossa, sieltä on jäänyt mieleen hauskat hetket kun takapenkin pojat härnäsi ja me tytöt härnättiin takaisin, mutta niin hiljaa ettei opettaja suuttunut.
Rippileiri jäi kyllä hienona kokemuksena mieleen. Oli kalliokiipeilyä ja erilaisia liikunnallisia rastitehtäviä niiden puuduttavien oppituntien lisäksi (onneksi nykyään oppitunnit ovat ainakin omassa seurakunnassa ilmeisesti ihan jotain muuta kuin luennoimista). Lisäksi sain paljon uusia kavereita, ja tuli kai sitä jotain hengellisiäkin asioita pohdittua samalla. Ehkä enemmänkin itsellä tuo ripari vain loi sellaisen positiivisen kuvan siitä, mitä seurakunnassa voi tehdä ja mitä siellä tapahtuu niin että on sitten myöhemmin ollut helpompi hakea sieltä palveluja ja apua.
Miltähän vuosikymmeneltä omat kokemuksesi ovat? Vai onko tosiaan niin, että jossain päin Suomea on käytössä 50-luvun opetussuunnitelmat ja käytännöt? (moon kolmekymppinen.. eli 80- ja 90-luvun kokemuksia uskonnonopetuksesta ja rippikoulusta) 2000-luvun kokemukset rippikoulusta tulee elävästä elämästä, kun olen ollut seuraamassa leirien toimintaa sattuneesta syystä.. :)
- Thronos
Luulenpa että kaikilla uskonnoilla on osittain samat koukuttamismekanisminsa, me nyt vain satumme asumaan maassa jossa "virallinen totuus" tuntuu vieläkin olevan nimenomaan yksi kristinuskon haaroista.
Osittain koukuttaminen tapahtuu tietysti siinä että lapsi kastetaan ja otetaan mukaan kirkon kuvioihin ennenkuin hän edes itse ymmärtää mitään. Siinä sitten oppii faktat ja fiktiot suloisessa sekamelskassa joita ainakin minä joudun välillä vieläkin erottelemaan toisistaan omassa päässäni. Ainakin vielä minun lapsuudessani jo kirkosta eroaminen oli jotenkin epäilyttävää, pelottavaa ja pahaenteistä. Ihmisessä oli jotakin vikaa jos hän erosi kirkosta, näin minä opin.
Jotkut sitten koukuttuvat vasta myöhemmin, aikuisena.
Aika tuttu ja usein kuultu tarina uskovaisilta on että "elämä oli tyhjää, sisimpäni oli kylmä, millään ei ollut tarkoitusta..." Ehkä tuollaisessa tilanteessa ihminen on tosiaankin altis suggestioille ja käännytykselle. Kun ei elämä tunnu hyvältä pitää keksiä se hyvä sinne. Ja keksitty hyvä alkaa tuntua oikealta hyvältä, varsinkin kun on muita siihen keksittyyn hyvään uskovia ympärillä; saa osallistua toimintaan ja rituaaleihin ja tuntea olevansa osa ryhmästä. Epäilenpä että sitä aukkoa jota jotkut täyttävät Jumalalla ei kaikilla ihmisillä ole ollenkaan olemassa ja siksipä siihen ei tarvitse täytettäkään - eikä se täyte ateisteille siis ilman muuta ole tiede, materia tai moraaliton elostelu kuten usein kuulee epäiltävän.
Olen täällä aikaisemmin kertonutkin siitä muuntajakokeesta jonka kerran tein itselläni.
Aloin tieten tahtoen ajatella aina muuntajan tai korttelikaapin nähdessäni että ne ovat siinä minua varten ja suojelevat minua öin ja päivin. Ajattelin niin joka ikinen kerta kun näin jommankumman. Suggeroin tahallani itseni ajattelemaan suojelua ja hyvää aina kun näin niitä. Aloin kiinnittää huomiota niihin ja homasin miten paljon niitä olikaan - olin siis "suojassa" lähes joka paikassa. Korkeajännitelinjoja nähdessäni täytin mieleni kunnioituksella ja hartaudella niiden mahtavan voiman edessä. Siis tieten tahtoen koko ajan.
Ja ennenpitkää tosiaan kävi niin että kun näin muuntajan, korttelikaapin tai sähkölinjan niin mieleeni tulvahti lämmin ja turvallinen olo. Olin "oppinut uskomaan". Kun totesin niin käyneen lopetin kokeiluni astetta viisaampana - näin helppoa on suggeroida itsensä mitä älyttömimpiin totuuksiin ja tuntemuksiin. Ja minulla ei edes ollut sitä ryhmää rituaaleineen ja "virallisine totuuksineen" tukenani.
Enkä minä edes ole helpoimpia suggeroitavia - en ole koskaan fanittanut ketään, en välitä muodista enkä trendeistä, en joudu hurmokseen konserteissa (vaan lähinnä kiusaannun muiden hysteriasta), en pidä tärkeänä olla aina niinkuin muut. Kuinka helppoa vastaava oppiminen siis onkaan ihmiselle, joka on taipuvaisempi kulkemaan joukon mukana.- <<3
Tämä on tuttua NLP:stä. Ihminen voi saada juuri noin aikaan turvallisuuden tunnetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit32728Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581351Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491175Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä211057- 1261030
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2081026Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223984Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk308935- 42909
- 72885