olisinko sattumalta ollut finaaliporukassa mukana. Vaan en kehtaa häiritä. :) Onko joku teistä saanut tietää olleensa muutakin kuin turhaa huttua esiraadin harmistuksena? Mitä mieltä olette, onko turhaa edes ajatella soittavansa?
Tekisi mieli soittaa Karistoon ja kysyä
kovasti tekisi mieli
12523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ottavat yhteyttä niihin, joiden käsikirjoitusten kanssa haluavat jatkaa työstämistä.
Mutta ei kai siinä mitään menetä. Soita vaan.
Kolme parastahan on ilmoitettu Kariston sivuilla.
Itse en osallistunut: en halua Kariston kirjailijaksi. Saattaa kuulostaa epärealistisen mahtailevalta, ei esikoiskirjoittajalla ole mahdollisutta valita. Mutta silti: en halua Myllylahdelle enkä Karistolle. Myllylahden teksteistä iso osa on viimeistelemätöntä mössöä ja Karistosta tulee mieleen Kirsti Ellilä ja muut heppoiset todellisuuden pelkistäjät. Itsekin tosin kirjoitan viihteellistä tekstiä, mutta niin paljon en kykene elämää pelkistämään, kyllä se tapahtuu aina jossain kontekstissa. Ja se miten sanotaan eli kieli on tärkeää.
.....aikoinani osallistuttuani erääseen Kariston kilpailuun niin kysäisin ihan vain sähköpostitse mieltäni askarruttanutta asiaa ja sain vastauksen kysymykseeni samana päivänä.
En yleensäkään jää pitemmäksi ajaksi mietiskelemään itsekseni,
täälläkin S24 saiteilla kyselen
kaikenlaista
ja välillä saan vastauksia ja välillä en. Nyt viimeksi en ole oikein saanut vastauksia tuolla
Omat sarjakuvat saitilla,
se on kyllä hiljainen mesta... vai ovatko ne sarjakuvapiirtelijät sitten vieläkin
"kummallisempaa" porukkaa kuin täällä
Kirjailijanalut
???
päähäsi, että sinut huolittaisiin arostelemiisi kustantamoihin?
eihän se sellaista väitä.
monenlaisia ambitioita ja syitä kirjoittamiseen, kustantajan valinta lienee yksi sellainen. Ei kai siinä ole mitään väärää jos unelmoi?
Sitten.
Olen ymmärtänyt, että Myllylahdella on vieläkin huono maine, esim. Kirjailijaliittoon pääsemisessä tai apurahojen saamisessa. Lisäksi Myllylahdelta puuttuu isompi mainonta, kirjakerhot. Jos kirjoittaa taidekirjallisuutta, tuskin Karisto on paras tukija siinä asiassa. Karistolla on joka tapauksessa kirjakerhonsa.
Mutta.
Mitä olen seurannut monet esikoiskirjailijat jättävät tallinsa, kun saavat mainetta. Juha Itkonen, Riikka Pulkkinen, Taavi Soininvaara, Heli Laaksonen tulivat ensimmäisinä mieleeni. Kaikkien näiden suuntana on ollut Otava, joka lienee tällä hetkellä suurista suositumpi kuin iskua saanut WSOY.
Osa meistä myös unelmoi kirjailijan ammatista ei vain sivutyönä, vaan päätyönä, joten onhan tallilla toki merkitystä. Tärkeintä lienee hyvä suhde toimittajaansa. Ja tästä on paljon kuvauksia, kun kirjailija seuraa tallitoimittajansa perässä, kun tämä vaihtaa kustantajaa.
Mitä se todistaa, jos kuuluu kirjailijaliittoon?
Mylliksen dekkarien ystävänä pystyn nimeämään heti muutaman tallin kirjailijan, joka kuuluu kirjailijaliittoon.
Esikoiskirjailijan on pakko olla nöyrä. Useinkin hän saa kirjan "myytyä" juuri vähemmän maineikkaan kustantamon kautta. Siitä voi kuitenkin saada nimeä itselleeen kirjailijana ja myöhemmin on helpompi olla tyrkylle muualle.
Myllylahden maine on petrannut Sarkolan myötä dekkarien kohdalla. Ja tänä vuonnakin on ilmestynyt aika hyviä stooreja.
Ata Hautamäki, Martti Linna, Hilkka Ravilo, ym ym.
Suomen parasta, mutta ei mainostetuinta.
Karisto on yksi tuottavimmista kustantamoista Suomessa, syksyllähän oli Hesarissa iso juttu kustantamojen kannattavuudesta, ja Karisto oli kärkipäässä. Ellilä kirjoittaa myös lapsille ja nuorille, ja on kirjoittanut muillekin kustantamoille kuin Karistolle. Karistolla on paljon hyviä kirjailijoita tätä nykyä Romppainen, Taponen, Holopainen, Jokinen.
Läpikävin Kariston sivut silloin kilpilun aikana ja totesin, etten halusisi olla yhdenkään niiden kirjailijan joukossa. No se on sentään kustantamo. Mutta Myllylahti. Ritva Sarkola ja mitä täällä oli. Olen muutaman kerran ottanut kirjastosta jonkun Myllylahden julkaisun, katsonut kieltä, jota sen kirjalilijat käyttävät. Ja tyyliä. Ensin Martti heräsi, sitten hän otti lasin piimää kaapista, sitten hän avasi sanomalehden, sitten hän pussasi vaimovainaan valokuvaa ja lähti aamukävelylle....Ei menisi läpi millään muulla kustantajalla.
toi tylsä kalikkaproosa on niin Suomen kirjallisuudessa läpikoettua ettei rajaa. Onneksi on Sinisalo, Verronen, Hirvonen ja Oksanen. Alkaa olla aika siirtyä next levelille tupajumiromantiikassa ja raikkaassa nollasuhdenaturalismissa. Myllymäki kai uskoo tuohon ja unohtaa kulttuurin sivistysmielessä. Kai sille jokin löytää lukutarpeensa. Kiusallista toki.