Vähänhän meikäläisellä on syviä kokemuksia Venäjältä. Pinnalliset turistireissut, kauppojen tsekkaus ja kaljan osto eivät paljonkaan vastaa käsityksiäni elämysmatkailusta.
Onneksi minulla on hurjapäinen ystävä usein mukana, ja lisäksi myös muuan rauhallisempi kumppani. Tällä tavoin joskus onnistumme raapaisemaan pintaa syvemmälle.
Asiaan kuuluu paikalliset liikennevälineet (ei vielä juna, mutta jospa joskus) marshrutka, bussi, soutuvene, laiva. Parasta on pysytteleminen ns. arkielämän tasolla, jo pelkästään siksi, ettei tuo takatasku salli luksuriaanisempia tutkimuksia. Vähän takapihoja, syrjäisempiä katuja, yksinkertaisempia stolovajoja ja Läskelän ruokakauppa. On muistettava hienotunteisuus ja asialla oleminen; ja ja jätettävä ottamatta valokuvat väärässä paikassa.
Tiedän toki, että on jo paljon suomalaisia, joilla on tuttavaperhe tai usempiakin Karjalassa, ehkä kauempanakin. Kadehdin heitä, tällainen luottamus on kallisarvoinen lahja ja edellyttää oikeata inhimillistä kanssakäymistä.Avoin sosiaalinen mielenlaatu on myös tarpeen, ja mikä tärkeintä, ihmisten vastaanottaminen sellaisenaan ja hyväksyntä ilman hinnoittelua. Ei siinä kovin kummaista kielitaitoakaan aina tarvita.
Ehdotankin, että kertoisimme toisillemme näistä kokemuksistamme, tarpeellista diskreetiä noudattaen, komellukset ovat sallittuja ja joskus ne ovat herkkupalojakin.
Seksihän on sitä yhtä ja samaa jyystämistä, se ei ole kovin kiinnostavaa mutta paljon on muutakin muisteltavaa.
Kuka aloittaa?
Onneksi minulla on hurjapäinen ystävä usein mukana, ja lisäksi myös muuan rauhallisempi kumppani. Tällä tavoin joskus onnistumme raapaisemaan pintaa syvemmälle.
Asiaan kuuluu paikalliset liikennevälineet (ei vielä juna, mutta jospa joskus) marshrutka, bussi, soutuvene, laiva. Parasta on pysytteleminen ns. arkielämän tasolla, jo pelkästään siksi, ettei tuo takatasku salli luksuriaanisempia tutkimuksia. Vähän takapihoja, syrjäisempiä katuja, yksinkertaisempia stolovajoja ja Läskelän ruokakauppa. On muistettava hienotunteisuus ja asialla oleminen; ja ja jätettävä ottamatta valokuvat väärässä paikassa.
Tiedän toki, että on jo paljon suomalaisia, joilla on tuttavaperhe tai usempiakin Karjalassa, ehkä kauempanakin. Kadehdin heitä, tällainen luottamus on kallisarvoinen lahja ja edellyttää oikeata inhimillistä kanssakäymistä.Avoin sosiaalinen mielenlaatu on myös tarpeen, ja mikä tärkeintä, ihmisten vastaanottaminen sellaisenaan ja hyväksyntä ilman hinnoittelua. Ei siinä kovin kummaista kielitaitoakaan aina tarvita.
Ehdotankin, että kertoisimme toisillemme näistä kokemuksistamme, tarpeellista diskreetiä noudattaen, komellukset ovat sallittuja ja joskus ne ovat herkkupalojakin.
Seksihän on sitä yhtä ja samaa jyystämistä, se ei ole kovin kiinnostavaa mutta paljon on muutakin muisteltavaa.
Kuka aloittaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suuret kiitokset hyvästä ja asiallisesta ideasta, toivottavasti mielenkiintoisia tarinoita saadaan. Itselläni on kokemuksia omatoimimatkoilta Karjalan tasavaltaan ja Vienan merelle ja hyvin vähän on negatiivisia asioita kertynyt. Niin monessa paikassa on löytynyt mummo, joka pagisee karjalaa tai on kotoisin Inkeristä ja auttaa, missä voi ja iloitsee kahvipaketista ja aamulla keittää puuroa ja leipoo leipää tai lausuu omia runojaan Vienan merestä. Tai sattumalta törmää mieheen, joka on syntynyt suomalaisena Kanadassa, mutta vanhemmat ovat muuttaneet rakentamaan Neuvostoliittoa ja hänkin kutsuu teelle kotiinsa, auttaa rekisteröinnissä ja usein on ohimennen käyty hänen luonaan myöhemminkin. Tällaiset tapaamiset ovat paljon arvokkaampia kuin valmismatkat hotelleineen ja oppaineen, joissa ei tapaa paikallisia ollenkaan. Kielivaikeuksista aina selviää, jos haluaa ja osaa asennoitua toisiin ihmisiin ilman ennakkoluuloja!
Marmeladova, olisi joskus kiva tavata sinut vaikka Pappilassa ja jutella ihan nokakkain, vaikutat niin mukavalta ihmiseltä!
Hyvää Venäjän kokemusta on hotellimatka omatoimimatkana pikkukaupunkeihin tai Pietariin.Kun liikkuu
sekä henkilöautolla että kaupungeissa busseilla niin enemmän siinäkin näkee ns. arkielämää.
Aloittajan tarkoittama tapa on jo suorastaan harrastus ja oltava paljon aikaa.Ja yllättävän paljonhan sellaista
tuttavaperhe tms. matkailua on Venäjänkin suuntaan
ihan tullijonossa Venäjän puolella esim. Svetogorskissa ja seurailla venälästen ihmisten käyttäytymistä.Huomaa monia venäläisiä tapoja ja saattaa päästä tekemisiin esim. edessä tai takana jonottavaan.Auttaa jossain pikkuasiassa.Tällaisesta saattaa alkaa pikkuhiljaa ystävyys ja luottamus joka on paljon syvempää kuin Suomessa on tottunut.
löytämään mennyttä maailmaa keskeltä nykyvenäläistä arkea. Marmeladova on haastamassa oikeaan asiaan. Kertokaamme, mitä olemme kokeneet ja nähneet matkoillamme karjalaiseen ja venäläiseen elämänmenoon. Itselleni tärkeitä ovat ne yksin kuljetut reitit sikäläisillä linja-autoilla ja junilla, jolloin ei "tarvitse" kuunnella oppaan , eikä kanssaturisteeraavien selostusta, vaan voi keskittyä näkemään ja pohtimaan näkemäänsä. Voitaisiin vaikka aloittaa ns. "sattumuksista", lyhyistä tuokiokuvista, jolloin kirjoittamisen "muotoseikat" eivät ketään karkoittaisi asiasta. Mainio nimimerkki Marmeladova aloittanee !
Tiedän, että Marmeladova on tosi kokenut matkaaja Venäjällä. Ainakin Karjalan hän tuntee kuin oman essunsa taskut. Mutta kuitenkin Marmeladovan ehdotus on ihan hyvä, myös sinun ajatuksesi. Voin kantaa korteni kekoon niistä venäläisistä perhesuhteista.
Ajatuksesi saa kyllä vastakaikua, joku halusi tavata Pappilassa.
Voisiko sen jotenkin yhdistää niin, että lähtisimme joukolla Sortavalaan jouluostoksille ja tapaisimme ainakin Pappilassa tai jossain Sortavalan hotlassa?
Kävisikö tämä sinulle?
Saisiko tämä kannatusta muilta?
Minun kyydissäni pääsee ainakin Pohjois-Karjalasta. Kaikilla ei tarvitse olla omaa autoa, eikä tarvitse maksaa mitään kyydistä.
Nyt ripeästi sopimaan ajankohdasta.
Miten sinulle Marmeladova sopisi?
Sinulle on nyt tullut ainakin kaksi treffitarjousta, joten pakko sinun on nyt suostua. :)
Volna, Ressu
Perinteinen vastaus: Tämä tuli niin äkkiä...
Olen ihastuksissani kiinnostuksesta, kiitos.
No katsotaanpa. En malttaisi jättää näin hauskaa tilaisuutta käyttämättä, eikä ystävänikään varmaan. Jos jouluostoksilla käynnistä on kysymys, se rajaa ajankohtaa aikaan ennen joulua - tai, no, miten väljästi otetaan. Panin merkille kyytitarjouksenkin. Minä kun olen siirtynyt työelämästä jo elätettävien osastolle, en ole sidoksissa työaikatauluihin. Majoitukset lienee helpompi saada arkena, miten lie Ruskealassa kelit.
Tällä hetkellä Itä- Suomessa on monin paikoin ainakin sivutiet melko kiinnostavassa kunnossa, jäätä ja liukasta.
Se keliasia kuitenkin lienee etukäteisjärjestelymahdollisuuksien ulkopuolella.
Okei, ei puutu harmaita hiuksia eikä hurjapäisyyttä, katsotaan sitten aikatauluehdotuksia.
Vapaa-ajan harrastukset ja viisumiproseduurit osuvat kuitenkin niin, että viikon 50 tienoilla on mahdollisuudet melko realistiset.
vot, tak, tältä näyttäisi.
Kun tapaan Venäjällä matkailemisesta innostuneita ihmisiä Venäjällä, tarkennan tuossa omalla harrastusalueellani eli lähinnä Karjalassa ja Lenigradin oblastin alueella, niin hirveän paljon kuulen mielenkiintoisia juttuja ja kokemuksia, ja saan myös tietoa, mutta usein tuntuu, ettö aika loppuu kesken. Olisipa hienoa, jos niitä juttuja jaksaisimme kertoa tälläkin sivustolla. Minä ainakin lukisin mieluusti.
Ilmeisesti meitä Venäjä-seikkalijoita on aika paljon, mitä luulette?
terv. Tshuudi
Well, here goes
Venäjän matkailun kokemukset sopivinta lienee aloittaa jonosta. Tottapa kyllä, tällä palstalla on paljonkin jo raportoitu kokemuksia jonotuksesta, sinne ja takaisin.
Vakavasti ei siis aiota mitään kertomuksia tarjoilla, vaan ehkä vertaistukena samaa tunteneille.
Heti ensimmäisillä kerroilla huomasin, että torjuvat jörökit finskit olivat ihastuttavan toverillisia toista suomalaista kohtaan oitis kun puomin taakse oli päästy. Kojuilla neuvottiin ja tullissa vinkattiin pilkunviilausta. Kiitos kaikille avuliaille näin heti aluksi. Ehkä myös muut jonottajat hyötyivät siitä, että mutkat silisivät minun kohdallani.
On myös ollut inhimillisiä tullimiehiä (”kunnollisia tullimiehiä” en ole tavannut), kuten tämä nuori tullimies, joka kiireesti ohi mennessään sen pääskysenpoikasen nosti turvaan autonrenkaan edestä.
Paluujonossa on verrattomia juttukavereita, on veikkoja jotka ovat matkanneet Kazakstanit ja Vorkutat, tarinoita riittää ja kiinnostavia selviytymistarinoita. Paras kuulemani on tiivis ja selkeä. Kaveri ollut metsä- ja kuljetushommissa Siperiassa. Pakkohan se oli kysyä, että no mitä se Siperia sitten opettaa. No, ainakin pitämään lakin ja rukkaset tallessa, sanoi mestari.
Eipä ole tuohon paljoa lisättävää. Vastoinkäymisiin ja olosuhteisiin varautuminen voittaa kirjaviisaudet mennen tullen.
Sen kun vaan aina muistais...
No, alettaisko siitä kiinnostavasta ongelmatiikasta, joka liittyy toilettifasiliteetteihin. Daamit eivät vain ”mene vessaan”, vaan kysytään ”missä voisin pestä kädet?”
Tualet sinänsä vaihtelee tasoltaan melko laajalla asteikolla. Kerran matkailtiin Läskelän-Pitkärannan suunnalla. Naisturisti tunsi tarvetta ”pestä kädet”. Siinä voimalaitoksen vieressä on sininen kahvila ”Kaskad”. Hätä ei lue lakia, sinne rohkein kysymään tualetia. Oltiin varauduttu jo ostamaan kahvikupilliset sitten asian tiimoilla. Tyttö viittasi ovelle päin. Jest, jest, na ulitsa”
Mentiin katsomaan, ja siellähän se, ohdakkeisen polun päässä pensaikossa oli, tualet, eikä pahastikaan kallellaan.
Tämä elämys jätettiin väliin.
Olen kerännyt sievoisen kokoelman valokuviakin aiheesta Tualeti. On hienoa ja vähemmän hienoa. Onhan se vähän makaaberi harrastus, valokuvakokokoelmaksi, mutta on tietysti muitakin aihealueita kuvattu.
Karmein kokemus on eräässä kylässä kulttuuritalon ulkohuussi, jossa istuin oli pöydän kokoinen, ja reikä oli siellä perällä. Istuminen ei tullut kuuloonkaan, eikä kovin siistiäkään ollut. Peräytyä piti silloinkin. Mutta toisaalta, perhemajoituksessa oli käytössä viehättävä siisti ulkohuusi, matto lattialla ja mitoitus miellyttävä.
Tässä nämä paskajutut, jatkossa koitan muistaa mukavampia tapaamisia ja tapauksia.
Marmeladova, täällä Tshuudi, kiitos ytimekkäästä tiedotuksesta Sortavalan matkalta!
Olin Pietarissa kerran kesällä, oliko vuonna -95, useamman viikon ja asuin Vasilinsaarella Laivanrakentajien kadun tietämillä meren lähellä. Kesä oli aurinkoinen, ja yhtenä pyhänä päätin tehdä kuten paikalliset, ottaa tykötarpeet mukaan ja painua lähirannalle aurinkoa ottamaan. Kun laskeuduin vallilta alas hiekalle, jonne porukka oli levittäynynyt todella kattavasti, ei yhden yhtä tyhjää kohtaa rojun ja ihmisten keskellä näkynyt. Mutta ah, löytyipä kuitenkin yksi viltinala, pujottelin sinne ja tein oloni mukavaksi. Vähän siinä ihmettelin, että oliko joku lähtenyt eikä kukaan ollut huomannut siirtyä vapaaseen paikkaan. Lötkötin rentona ja hymähtelin, että takuulla epäesteettisin ranta, missä olin ikinä ollut, mutta onneksi maisema ympärillä edusti mahtavaa betonista sosialismin ylistystä! Ja sitten hetken päästä nenääni kiemurteli oikea kuolon haju, ja yäk! Ihan vieressäni rautaromujen katveessa oli iso muovisäkki, josta näkyi valtavan koiravainaan takkuinen häntä ja pussissa oli eloa... Keräsin äkkiä melkein kaikki tavarani ja kiirehdin yökötellen tutkimaan arkkitehtuuria.
Muuten olen sitä mieltä, että Vasilinsaaren länsirannan arkkitehtuuriin kannattaa käydä tutustumassa, siellä Smolenka-joen tietämillä.