mistä sait kimmokkeen lopettaa pelaamisen? Kiusaako se vielä, itse olen koukussa peliautomaatteihin ja nettipelaamiseen.
Saitko joltakin tukea, vai päätitkö yksin?
Saitko joltakin tukea, vai päätitkö yksin?
Ruuneperille kysymys
irti haluava
21426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pelasin lähes päivittäin ja tappiot luokkaa tuhat euroa kuussa. Muutin omaisuuttani rahaksi ja pelasin nekin.
suurelta osin.
Kun en apua mistään saanut eikä sitä kukaan saakaan, päätin huikeiden menetysten jälkeen lopettaa. Tein itselleni porttikiellon peliluolaan, joka tapauksessani oli Turun Potti.
Toimihenkilö kysyi, kuinka pitkäksi ajaksi? Ikuiseksi, vastasin. Jotenkin tunsin vapautuneeni ja oloni helpottuneeksi. Oltuani jonkin alkaa poissa Potista, iskin vielä silmäni Markettien peleihin. Kun menetykset olivat 50-100 euroa pelikerralla koin saman kuin Potissa, tästä ei seuraa kuin taloudellinen tuho. Vaihtoehtona vain yksi ja ainut - lopetus.
On tajuttava oma tilanne. Pelivammainen liikkuu kuin piru selässään. Jos sattumalta voittaa, haluaa mennä ottamaan lisää ja takuulla huonolla menestyksellä. Jos, tai kun, häviää menee hakemaan häviämiään rahoja takaisin. Kaikki yritykset ovat tuhoon tuomittuja.
Tee selväksi oma tilanteesi ja onnistumisen mahdottomuus.
Nyt en kehtaakaan mennä Pottiin ja Markettien pelikoneisiin luon halveksivan katseen ja ikäänkuin sylkäisen sinnepäin.
Koskaan ei kukaan saa pelaamiaan rahojaan takaisin. Palauta omanarvontuntosi ja lopeta, voit tuntea jopa pientä ylpeyttä sillä ratkaisu ei ole helppo. Muista mitä voisit hankkia sillä rahalla, jonka pelikerralla menetät. Kuinka monta päivää voisit hankkia vaikkapa päivän ruokasi.
Tosiasioiden näkeminen ja niiden tunnustaminen on askel kohti riippumattomuutta.
Tässä tapauksessa elämä lienee ollut taloudellinen tuho. Anteeksi, että kiilasin mielipiteineni keskusteluun.
mieheltäni, kun olimme oikeastaan ekaa kertaa lomalla.
Olin ollut kaikki lomani töissä maatilalla, en ollut tottunut l o m a a n,
mutta mieheni vanhemmat kutsuivat meidät erääseen kotimaiseen lomakylään,
jossa oli täysihoito, kesällä muutamaksi viikoksi, ja oli sateista.
Olin huomannut Pajazzon seinällä ja ehdotin pelaamista.
Olimme vasta kakkosella alkavia ikävuosiltamme silloin.
Mies sanoi, että ei noihin kannata eikä pidä koskea.
Hänellä oli suuri vaikutus minuun.
En ole koskaan halunnut leimautua siihen porukkaan myöhemminkään.
Tupakka, päihteet ja peliriippuvuus ovat kolme kovaa koukkua, joissa me ihmiset rimpuilemme. Olen tapellut itseni vapaaksi kahdesta ensin mainitusta, peleistä en ole ollut koskaan kiinnostunut. Ruune sanoi kerran, että peliriippuvuus on pahin.
Kun vuosien jälkeen tapasin entisiä viinamäen kavereitani, he utelivat kuinka kauheat olivat vieroitusoireet.
Kerran se kirpasee, sanoin. Sitten huomaa etteivät vieroitusoireet niin pahoja olet kuin krapulatilat. Ts. koukusta vapautuminen merkitsee helpotusta eikä ahdistusta.
Päihteisiin on olemassa hyviä hoitopaikkoja, (esim. Minnesota tai Myllyhoito) mutta onko peliriippuvuuteen ellei itse selviä? Se vaatii eräänlaista nuijalla päähän käsittelyä että havaitsee kiikkuvansa tarpeettomassa koukussa.
Jotkut pääsevät irti uskonnon avulla, jotkut valaistuvat itse huomaamaan, että turhaan riipun koukussa. Asia on tosi tärkeä.
Nykyään tiedetään, että kyse on ns. syndroomasta eli vaikeasta sairaudesta. Viinasta on ollut helppo luopua, joskaan en sen orja ole koskaan olutkaan.
Tupakkaa poltin n. 30-vuotta ja ankarasti ryöhäsinkin. Lopullisen päätöksen tein kun totesin terveydelliset sekä maku- ja hajuhaitat. Sanoin savukkeille: menkää suuhun jos pystytte, minä en laita. Tottelivat.
Melkoinen maanjäristys käy sisikunnassa aluksi. Kun tietää, että nikotiini häipyy verestä nopeasti, jää jäljelle vain tapa. Itseäni lohdutin tiedolla, että vieroitusoireet vähenevät päivä päivältä. Noin se tapahtui n. 30-vuotta sitten-
peliriippuvainen,ennenkun hankin tämän koneen.
Työssäni olen nähnyt peliriipuvaisia.
Jo silloin yksityisten pajatson aikana näin työpaikallani niitä onnettomia jotka pelasi eläkemarkkansa sinne.
Muistan kun kävivät tyhjentämässä niitä"jassoja"saimme niiltä kavereilta aina vähän pelirahaa,minä pistin puolet omaan taskuun ja toisen puolen pelasin.
Mutta tähän koneelle olen jäänyt koukkuun,tuntuu ettei päivä ala jos ei muutamaa peliä saa pelattua.
Ilmais pelejä tässäkin pelaan.
Lottoa silloin kun on iso potti;)
Meidän talossa muutamat harrastaa raveja,minä en niistä ymmärrä yhtään mitään ja hyvä niin.
Ko tua Ruuneperiki tost peliriippuvuudestas kirjott,en tiänny ennestäs. On se hyvä,ett siit järkeilemäll poijes pääse. Olenki ihmetell noitte kaupoitte eläkeläispelaaji,ett kui mahtava raha riittä. Munki edesmenny anoppin seisos semse konee viäres, vaikk ol melkke yhdeksänkymne ja tappel viäl vuarostas toisten kanss. Mää ole joskus nuaren yrittän muutman kerra sitä pajatso,mutko oli saannu yhdenki 50 pennise,nii pisti sen taskuun ja oli onnelline ko pääsi voiton pualell. Ny meinä kyll ruaja sentä jääd tomsse ijanklaikkise pasianssihi koukkuhu,samaha,mitä meijän Pappa mul opett jo ennenko alakouluhu meni. Nii et piän pelko hiipi,et mahtak tull semtteks peliriipuvaiseks viäl täll ijäll?
joskaan tuo pelivietti ei niin yksinkertainen asia olekaan.
Asiasta toiseen on tainut sieltä yläilmoista olla hyvät näköalat taivaalla lenteleviin lokkeihin. Jaa miten niin ? No kun Varsinais-suomessa rekka-autosta kaatui tielle kymmeniä tonneja silakkaa. Hesarissa oleva kuva näytti leveän tien olevat paksulti hopeanhohtoisten silakoiden peittämä silmäkantomattomiin.
Kyllä siellä kuhina käy lokkiyhdyskunnissa, tiirailehan vaan Ruune taivasta ja taitaa monella Varsinais-suomessakin olla päivällispöydässä silakkaa muodossa jos toisessa:D
Tuosta tulee mieleeni poikani ollessa Fazerin leipäkuskina kesätöissä, oli samanlainen tapaus. Edessä ajavan rekan jarruttaessa, aukesi takaovet ja Lahdentielle vyöryi kirjolohi poikineen sinisissä laatikoissa.
No, kuskit tekivät vaihtokaupan, pojan autosta lähti leipälaatikko(vääntyneitä pitkoja kotiin tuotavaksi)
ja tilalle laatikollinen kalaa kotiin.
Toki kala kelpasi, ensi hämmästyksen jälkeen keittiöön tuotuna:D---- Hintrikan maisemiin toivoisi tuollaisen
kalansaaliin joskus eksyvän:D
olipa kerran isoäiti joka ikivanhoilla korteillaan voitti ravi hevosen ja vaikka isoäiti ja hevonen tykkäsivät toisistaan niin hevonen tuli kolhineeksi isoäitiä niin että ihmiset sanoivat, vie teurastamoon tuommonen hevonen.
Isoäiti meni ja kaivoi samat kortit esille ja hävisi hevosen pikkuserkulleen, jonka hän tunsi eläin rakkaaksi mieheksi.
Iso äidillä oli taitoa ja hän hallitsi millä pakalla, missä ja milloin hän pelaa.
Poltin nuorena tupakkaa, odotusaikanakin ei silloin sitäkään estelty, neuvolassa laitettiin vaan rasti ruutuun.
Iänmyötä se vain lisi, joskus tiukkoina aikoina istuin jopa keskiyöllä tupakalle.
Sitten alettiin yhdessä miettiä naisporukassa mitä voitaisiin tehdä itsemme hyväksi, helpottaa tavallaan arkea jos vain jotain löytyy niin kokeillaan.
No minä täytin sitten 50v, oli siinä kakkuja ja piiraita, välillä sauhuteltiin pihakeinussa, hyvä ettei naapurit soittaneet paloautoa, ei kai kun olivat mukana.
En tiedä mikä minuun meni mutta annoin merkkiä että kuunnelkaa kun juhlakalu puhuu, aloitin kuten pitää kiittelin ja kumartelin, puhuin lapsilleni jotain myös kiitellen.
Sitten se vain tuli suustani huomasin vasta kun sanoin sen ääneen, itselleni annan hyvän lahjan...tupakan poltto jää tähän! On tullut tupruteltua, ja mitään erikoista hyvää en asiasta voi sanoa, mutta nyt se on loppu.
Sitten aloin heräämään tuosta koomasta ja ihmettelin itsekseni kuinkahan meidän muorin tosiaankin tässä uhotessa käy?
Uskokaa tai älkää sen jälkeen en ole tupakkaa sytyttänyt eikä mitään vieroitusoireita ole ollut, ei maistu suu aamulla pahalta, eikä sormet ole pahan hajuiset eikä kynnet keltaiset.
Poltin toista askia päivässä, pidän ihmeenä miten helpolla olen päässyt siitä eroon.
Yleinen käsitys on, että naiset eivät pysty lopettamaan tupakointia miesten tavoin.
Ratkaisusi muistuttaa omaani, mutta vaivattomuus yllättää. Opeta menetelmö muillekin!
Niin kuin jo tuossa sanoin se oli jotenkin 'outo' tilanne, olen sitä miettinyt paljonkin sen tapahtuman jälkeen.
Kaikkien kuullen tein sen päätöksen ja kuin heräsin ja tajusin vasta mitä tuli sanottua, havahduin itsekin mistä se päätös syntyi?
Juhlien jälkeisenä aamuna istuin sängyn reunalla ajatuksista tyhjänä, olo oli jotenkin outo mutta liikkeelle oli lähdettävä.
Keräsin kaikki tuhkakupit ja tupakat, tuuletin hyvin, jäin kuuntelemaan mitä korvien välissä liikkui jämäkkä päätös oli pidettävä.
Lapset antoivat kyselijöille vastauksia, pitäkää juhlat ja puhukaa asiasta ääneen ;-)).
Puolen päivän aikoihin moni soitteli ja kyseli vointia, jokaiselle sanoin välittömästi ettei saa kysellä tupakasta, siitä en suostu puhumaan, viikon päästä tunsin jo olevani voitolla.
Lapset oli hyvänä apuna eivät kyselleet järjestivät jos jonkin laista metsäretkeä ja sinä vuonna aloin tajuamaan metsän suuren merkityksen, ja siitä on tullut nyt jokapäiväinen olohuone., niin kauan kun sinne pääsee, talvet tietty on erilaiset.
Olen kuullut paljon vieroitusoireista, toisilla ne ovat piinallisia, painajaisunia jotka toistuu viikko kausia ym.
Minulta myös irtautuminen viinasta ja tupakasta sujui loppujen lopuksi - jos ei helposti, niin kuitenkin suht.koht. siedettävästi. Osaltaan auttoi siirtyminen toiseen koukkuun.
Olen täällä usein maininnut kirjojen merkityksestä. Niihin olen aina ollut koukussa, mutta ne maksavat. Aina ei kirjastosta löydy mitä haluaisi, ei varsinkaan uutuuksia. Raitistumiseni jälkeen rahaa on riittänyt kirjoihin.
Toisaalla tällä palstalla oli hiljan tiukka väittely Jeesuksen persoonasta. Huomasin silloin kirjakauppoihin tulleen Tacituksen Rooman historian. Ei kun hankkimaan se. Vaimoni on huvittunut oppimisen innostani: -mitä hyötyä sinulla on Rooman historiasta, hän kysyi. - No, esimerkiksi voit kysyä minulta mitä tarkoittaa, kun monesti sanotaan, että jo vanhat roomalaiset tiesivät... Nii-in, voin kertoa, mitä vanhat roomalaiset tiesivät.
Tällä tarkoitan, että luopumalla jostakin kalliista ja epäterveellisestä paheesta, voi siirtyä johonkin miellyttävämpään asiaan, jäädä vaikka koukkuun sellaiseen.
Noin minäkin sen otin joku poissa, jotain tilalle.
Jos jää miettimään paikoilleen luulen sen olevan monella ainoa, siitä voi todella tulla koitua seurauksia joita joutuu katumaan ja ainakin kärsimään niistä.
Sama se on missä tahansa ruokailussakin jos jättää vaikka peruna pois on tilalle otettava jotain muuta vihanneksia ja juureksia yleensä, elämä on valintoja onneksi on paljon vaihtoehtoja.
On minulta joku edelleen tupakoiva tuttava kysynyt puolileikillään, kuinka monta kivitaloa olet sen jälkeen hankkinut, epäsuorakysymys ja epäreilu, yleensä vastaukseksi olen sanonut että vasta harkinnassa tulevaisuus näyttää.
Aina ei lähipiiri ole samaa mieltä jos joku sattuu onnistumaan päätöksissään, siihen on monta syytä, omat yritykset eivät tuota tulosta, ja halua silti olisi johonkin muutokseen, eikä ole edes päämääriä, kunhan jotenkin eletään.
se joka ei edes aloita tupakan polttoa ja viinan juontia, elämä on parasta huumetta !
Tuohon voidaan lisätä, 7 kuoleman syntiä.
jos aletaan luokittelemaan
1. Ylpeys (turhamaisuus)
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Kohtuuttomuus
7. Irstaus
Pelihallien pelaajat suurimmaksi osaksi eläkeläisiä, onko sitä aikaa ja yksinäisyys ajaa sitten sinne missä muutkin viihtyvät.
Eipä siellä kai paljon keskustella omissa oloissaan odotetaan iso voittoa.
Laivoilla olen pelannut ja joka kerta hävinnyt, siksi pelaankin parilla eurolla jos se menee on tarpeeni tyydytetty, voitot menee kansan terveydelle, onhan komeeta.
Vapaata rahan antamista RAYlle, mutta saako niistä koskaan sitten kun tarve olisi?
samoin kuin Veikkauksenkin rahoista menee hyötykäyttöön. Sitä vaan mietin, kun niin valtava määrä aivotoimintaa on kytkeytynyt pelien tarkkailuun, mihin toimintaan sen sijoittaa, se on melkoinen tottumus, joka täytyy murtaa/ohjata uusiokäyttöön. Vaativa lukeminen voisi antaa tyydytystä, suosittelen Freudin Johdanto psykoanalyysiin, se on tosi mielenkiintoinen teos!
Runoteoksen kirjoittaminen, vaikkapa vieroitusoireista pelien jälkeen, voisi olla terapeuttista lukemista monelle.
Sen kirjoittaminen kaikkinene kiukkuineenkin voisi olla hyväksi!
freudi on , onko siinä pornokuvia kun tyydytyksen lupaa. Eikun runokirjoja vaan , sehän nyt kaikilta käy.
muutenhan tylsistyy:D Kaipa ne muutkin tyydytykset hoituu ajallaan.
Tyydytyksiä hakee kukin taholtaan, syödä enemmän kuin nälkä vaatii, pitää syödä paljon ettei toisille vahingossakaan jää.
Tyydytystä haetaan itselle myös toisten halveksimisesta, yritetään väärällä tavalla kohentaa omaa mielihyvää, nähty se on ja sairaaksi monikin todennut.
Mikä etu on jos on tyhmä/älytön kirjoittaa halveksivasti jostain palstaveljestä tai -sisaresta, mutta joku vaan saa siitäkin kiksejä, onkohan ne nautinnollisa?