Mitä mieltä pojat on syömishäiriöisistä tytöistä? Itse oon "parantunut" anoreksiasta, mut ruoan kanssa tulee venklattuu vieläki tosi paljon. Häiritseekö poikia jos tyttö koko ajan tarkkailee syömisiään tai ei syö esim. koulussa, mutta kuitenkin napostelee sen sijaan karkkia?
Toinen kysymys: miksi pojat pelkäävät kuukautisten aikaa tyttöjä? Esimerkiksi jos pyydän poikaa luokseni ja kerron ettemme voi tehdä mitään "sellaista" koska minulla on menkat tai minun puolestani voimme kyllä pannakin mutt voi olla aika suttuista puuhaa, niin jätkä ei enää uskallakaan tulla. Eikä kysymys välttämättä ole pelkkää seksiä himoitsevasta poitsusta.
Vastatkaa ! :)
Toinen kysymys: miksi pojat pelkäävät kuukautisten aikaa tyttöjä? Esimerkiksi jos pyydän poikaa luokseni ja kerron ettemme voi tehdä mitään "sellaista" koska minulla on menkat tai minun puolestani voimme kyllä pannakin mutt voi olla aika suttuista puuhaa, niin jätkä ei enää uskallakaan tulla. Eikä kysymys välttämättä ole pelkkää seksiä himoitsevasta poitsusta.
Vastatkaa ! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
jaa siitä syömis häiriöstä on inhottava tauti
ja niistä kundeista voin vaan sanoo että kaikki ei oo samallaisia
Ihmiset on erilaisia, syömishäiriö voi joko karkottaa tai sitten herättää miehisen hoivavietin.
No pojat taitaa pelätä kuukautisia, eiköhän se lopu jos/kun niistä tulee miehiä.
On niin saatanan turha tauti kans, sillä ämmä muuttuu vaa rumaks jos on semmonen luuranko. Syökää sielä koulussa kunnon ruokaa perhana! Koulussa on useasti todella hyvää ruokaa mielestäni. Eikä karkit ole ruokaa.
Vastaan vaikka olen tyttö:)
Itse kerroin poikaystävälleni sairastamastani anoreksiasta suhteen varhaisessa vaiheessa. Hän otti asian todella ihanasti: ei kysellyt, vaan antoi minun kertoa omalla ajallani. Täytyy myöntää, että hänelle puhuminen oli parasta terapiaa mitä olen ikinä saanut.
En usko, että sairastamasi anoreksia karkottaisi pojat, mutta jos näin jostain syystä käy, johtuu se vain joko kyseisen henkilön kypsymyttömyydestä tai siitä, että poikaparka yksinkertaisesti pelästyy. Oma kultani kertoi vähän aikaa sitten, ettei pelästynyt itse anoreksiaa vaan sitä, mitä hänelle siitä kerroin, eli ajatuksiani ja tunteitani niiltä ajoilta.
Ja sinulle, joka kirjoitit mielipiteesi nimimerkillä "hyi": ei välttämättä kannata laittaa sairauksia tärkeysjärjestykseen. Ei voi sanoa, että vaikkapa syöpä olisi pahempi sairaus kuin anoreksia. Kyseessähän on kaksi TÄYSIN erilaista sairautta, anoreksia on kaikki pään sisällä tapahtuvaa, mutta silti hyvin paljon ruumiillisia vammoja aiheuttava mielenterveysongelma. Kirjoitit:"Eikä karkit ole ruokaa." Kukaan anorektikko ei syö makeisia.
Oman kokemukseni puolesta voin sanoa, että anoreksia on kuin tyhjiö ilman valoa tai ilmaa. Ainoana päämääränä on olemattoman ylimääräisen pois saaminen. Itselläni kaikki alkoi koulukiusaamisesta, toisilla se alkaa mm. nykyajan mahdottomien kauneusihanteiden tavoittelusta. Minä tutustuin erääseen tyttöön ollessani sairaalahoidossa. Ystävystyin häneen ja hän menehtyi: hänen sydämensä ei enää jaksanut. Siitä alkoi minun paraminesi.
Ja lopuksi: Parasta terapiaa on (kuten jo aikaisemmin mainitsinkin) toisten ihmisten rakkaus, tunne siitä että on kaunis, suorastaan täydellinen.
Ps. Pojat, älkää kiltit pelästykö. teidän antamanne terapia tapahtuu niin, ettette itse sitä edes huomaa.
tohon edelliseen... mä oon anorektikko ja mä elän varmaan karkeilla...