Ote columbon sivuilta:
"Kukaan muu kuin lapsenuskoinen ei voi vakavissaan ajatella, että yli 600 ihmistä olisi tahallaan tehnyt rikoksen tässä yhteydessä. Petosrikos pitää aina olla tahallinen. Petosrikokseen ei voi syyllistyä tahattomasti. 600 "roistoa" samassa sijoitusklubissa on yksinkertaisesti liian paksu väite."
Sitten ote laista, jota voisi soveltaa tähänkin tilanteeseen 600:lle epäilylle:
"Ilmaisuerehdys
Ilmaisuerehdystä käsittelee oikeustoimilain 32 §:n ensimmäinen momentti (Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228):
....Tahdonilmaisun saaja on vilpittömässä mielessä, jos hän ei tiennyt jostakin seikasta tai olosuhteesta. Lainatussa pykälässä on menty vielä astetta pitemmälle eli siinä vaaditaan nk. perusteltua vilpitöntä mieltä: "olisi pitänyt tietää erehdyksestä". Tällöin ratkaisevaa ei ole pelkästään se mitä henkilö on tiennyt, vaan mitä hänen olisi pitänyt jostain seikasta tai olosuhteesta tietää.
Tahdonilmaisun saajalle asetetaan näin ollen selonottovelvollisuus. Saaja ei siis voi yleensä pysyä passiivisena ja vain hyödyntää toisen tekemää virhettä. Kirjallisuudessa on todettu että "tahdonilmaisun saajan tulee tehdä parhaansa päästäkseen selville siitä, mikä oli ilmaisun antajan tarkoitus".
Ts. Miten nämä 600 epäiltyä osoittavat sen, että he eivät tienneet epäselvyyksistä tai eivät olisi voineetkaan tietää? Eivät mitenkään. Kaikki kirjeenvaihto tapahtui sähköpostilla tms. ja ilman nimiä. Kukaan ei tiennyt "ylemmän tahon" oikeaa nimeä eikä heihin voinut ottaa yhteyttä. Eikö tämä ole jo merkki siitä, että sponsoreiden olisi pitänyt tietää asiassa olevan vilpillistä, joten heillä on ollut selonottovelvollisuus tutkia asiaa tarkemmin, ennen kuin lähtevät suosittelemaan mitään eteenpäin.
"Kukaan muu kuin lapsenuskoinen ei voi vakavissaan ajatella, että yli 600 ihmistä olisi tahallaan tehnyt rikoksen tässä yhteydessä. Petosrikos pitää aina olla tahallinen. Petosrikokseen ei voi syyllistyä tahattomasti. 600 "roistoa" samassa sijoitusklubissa on yksinkertaisesti liian paksu väite."
Sitten ote laista, jota voisi soveltaa tähänkin tilanteeseen 600:lle epäilylle:
"Ilmaisuerehdys
Ilmaisuerehdystä käsittelee oikeustoimilain 32 §:n ensimmäinen momentti (Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228):
....Tahdonilmaisun saaja on vilpittömässä mielessä, jos hän ei tiennyt jostakin seikasta tai olosuhteesta. Lainatussa pykälässä on menty vielä astetta pitemmälle eli siinä vaaditaan nk. perusteltua vilpitöntä mieltä: "olisi pitänyt tietää erehdyksestä". Tällöin ratkaisevaa ei ole pelkästään se mitä henkilö on tiennyt, vaan mitä hänen olisi pitänyt jostain seikasta tai olosuhteesta tietää.
Tahdonilmaisun saajalle asetetaan näin ollen selonottovelvollisuus. Saaja ei siis voi yleensä pysyä passiivisena ja vain hyödyntää toisen tekemää virhettä. Kirjallisuudessa on todettu että "tahdonilmaisun saajan tulee tehdä parhaansa päästäkseen selville siitä, mikä oli ilmaisun antajan tarkoitus".
Ts. Miten nämä 600 epäiltyä osoittavat sen, että he eivät tienneet epäselvyyksistä tai eivät olisi voineetkaan tietää? Eivät mitenkään. Kaikki kirjeenvaihto tapahtui sähköpostilla tms. ja ilman nimiä. Kukaan ei tiennyt "ylemmän tahon" oikeaa nimeä eikä heihin voinut ottaa yhteyttä. Eikö tämä ole jo merkki siitä, että sponsoreiden olisi pitänyt tietää asiassa olevan vilpillistä, joten heillä on ollut selonottovelvollisuus tutkia asiaa tarkemmin, ennen kuin lähtevät suosittelemaan mitään eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieman tuntuu kaukaa haetulta soveltaa ilmaisuerehdystä näin, kuin sinä teet. Ilmaisuerehdys sopii tilanteeseen, jossa ostaja kirjoittaa tilaavansa 100 autoa, vaikka tarkoitti tilata yhden. Tai mummonhorisko kirjoituttaa testamenttiinsa mainintoja tilasta vaikka tarkoitti antaa tilkkutäkin sisarenpojalleen.
Tässä varhaisemmassa viestissäni lainasin syyttäjän tekstiä: "Liittyessään mukaan sponsorinsa kautta ja ottaessaan vastaan omille pankkitileilleen omien tai toisten sijoittajien sijoituspääomaa Jäsen-X on tullut tietoiseksi jäsenorganisaation pyramidirakenteesta". Tämän ajatuksen ymmärrän. Sponssi joutuu ilmiselvästi tonkimaan wincapitan touhuja vähän enemmän, koska hän myy ajatusta eteenpäin. Tässä pakollisessa selvitystyössään sponssille viimeistään kirkastuu, että värväämällä lisää jäseniä hän saa sekä provikan että takaa omat kotiutuksensa pitämällä pyramidia kasassa kotvan eteenpäin.
Sponssi on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää - niinpä niin.
.. sopimusoikeudesta. Sehän seisoo viestissäkin; Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228.
Meidän tapauksessa ei tullut selville muuta kuin ns. värväysmaksu, minkä otti sponsori ja loput sponsori sanoi laittavansa WC:n surullisen kuuluisalle tilille, jos menivät. Emmehän me voi olla varmoja, mihin sponsori rahat tosiasiallisesti käytti. Nimellämme sponsori avasi tilin, mistä muka sai seurata valuuttojen kehitystä. Tämä kaikki tapahtui sen jälkeen, kun maksun oli maksanut sponsorin tilille. Kun oli kysyttävää, kysymykset esitettiin sponsorille, joka toimi välittäjänä. No, joskus tuli ns. ketjukirjeitä s-postiin, jonka lähettäjä oli joku etunimi, ilm. nimimerkki. Kun kysyttiin ko. hlön koko nimeä, kukaan ei halunnut edes muka tietää sitä. Oli niin salaista, sanottiin. Tämä on se lähtökohta, minkä lasken sponsorin petoksen nimiin.
Meiltä meni 10.000 e. Minä lasken sen niin, että meidän sponsori tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, mitä "myy" ja mihin ihmisiä kusettaa. Ei mielestäni ihan niin kaukaa haettua. Soisin tuota pykälää sovellettavan muuallakin kuin vain sopimuksia tehdessä.
"En voi jälleen kerran olla mainitsematta, että Nordea suositteli ja sijoitti asiakkaidensa varoja tuomittuun Madoff-pyramidiin."
Joo, niinpä taisi tehdä, ihan kiva pointti.
"Miksi Nordean päälle ei ole lyöty vastaavaa rikollista leimaa"
Johtuisiko siitä että Nordealla on sen verran sitä rehellistäkin toimintaa ettei rikolliseksi leimaaminen mene läpi kuin tietyssä tarkoituksessa, tietyissä piireissä.
"Nordea selvästikin houkutteli ihmisiä sijoittamaan huijaukseen"
Jahas, tämä on nyt sitä kuuluissa Columbon retoriikkaa. Tuskin se nyt ihan noin meni. Uskoisin että Nordea lopetti houkuttelun aika nopeasti sen jälkeen kun ensimmäiset merkit mahdollisista ongelmista saavuttivat "Nordean sponsorit"
Toisin oli wincapitan sponsoreiden kanssa. He sulkivat silmänsä ja korvansa kaikilta varoituksilta ja jatkoivat värväystään niin tehokkaasti ettei Nordean sponsoreilla ollut mitään jakoa. Syyskuun 07-maaliskuun 08 välillä liittyi wincapitaan 6000 uutta sijoittajaa.