Honeymoon
Maissipelto
levitti märät reitensä
valon kulkea pitkin sormivärein
hunajakuun pintaa.
***
"Taiteilija Pierre Milou imeskelee myrkyllistä väriä pensselistään. Hän muistelee maissipeltoa, kuuta ja hiljaisuutta. Avioliiton satamaan ehtinyt, ja rakkaudessaan lähes pakahtunut taiteilija pohti erotiikan arvoa taiteessaan. Kirjallisessa ilmaisussa ei nimittäin ollut suoranaisesti kysymys seksuaalisuudesta tai erotiikasta vaan öisestä kävelystä keskenkasvuisella maissipellolla; kaste oli kastellut hänet vyötäröön saakka ja hän oli vilustunut. Kuu oli kieltämättä ollut hurmaava. Tosin autius oudoksutti häntä. Oli käsittämätöntä nähdä päivällä mailien päähän ja tuntea lähes kauhua, mutta taas yöllä olla kuin kotonaan. Pimeyden seinät olivat kaikkialla maailmassa yhtä tuttuja kohdata. Pimeys oli kotimme.
Rouva Ström hoitaa kuumeista lastaan. Hänellä on kuusi eri mittalaitetta kuumeen mittaamiseen, sillä hän on hyvin keskiarvoinen ihminen. Itsesyytöksiltä ei hänkään voi välttyä. Keskiarvoisesti itseruoskinta on tylsää. Taiteilija Pierre Milou hahmottelee vasta maalatulle taululleen sen yleisön silmät. Hän piirtää kuvioita ilmaan ja lopulta värittää ne hienon hienoilla pensseleillä valmiiksi. Kuvataide on kuin maalaus naisen kasvoilla. Väri ja viivat peittävät hänet. Ehkä siksi häntä ei ole olemassa, taiteilijamme tuumii."
Maissipelto
levitti märät reitensä
valon kulkea pitkin sormivärein
hunajakuun pintaa.
***
"Taiteilija Pierre Milou imeskelee myrkyllistä väriä pensselistään. Hän muistelee maissipeltoa, kuuta ja hiljaisuutta. Avioliiton satamaan ehtinyt, ja rakkaudessaan lähes pakahtunut taiteilija pohti erotiikan arvoa taiteessaan. Kirjallisessa ilmaisussa ei nimittäin ollut suoranaisesti kysymys seksuaalisuudesta tai erotiikasta vaan öisestä kävelystä keskenkasvuisella maissipellolla; kaste oli kastellut hänet vyötäröön saakka ja hän oli vilustunut. Kuu oli kieltämättä ollut hurmaava. Tosin autius oudoksutti häntä. Oli käsittämätöntä nähdä päivällä mailien päähän ja tuntea lähes kauhua, mutta taas yöllä olla kuin kotonaan. Pimeyden seinät olivat kaikkialla maailmassa yhtä tuttuja kohdata. Pimeys oli kotimme.
Rouva Ström hoitaa kuumeista lastaan. Hänellä on kuusi eri mittalaitetta kuumeen mittaamiseen, sillä hän on hyvin keskiarvoinen ihminen. Itsesyytöksiltä ei hänkään voi välttyä. Keskiarvoisesti itseruoskinta on tylsää. Taiteilija Pierre Milou hahmottelee vasta maalatulle taululleen sen yleisön silmät. Hän piirtää kuvioita ilmaan ja lopulta värittää ne hienon hienoilla pensseleillä valmiiksi. Kuvataide on kuin maalaus naisen kasvoilla. Väri ja viivat peittävät hänet. Ehkä siksi häntä ei ole olemassa, taiteilijamme tuumii."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.